15.2.2019

Tatu Kokko: Rob McCool ja kirottu metsä


Tatu Kokko: Rob McCool ja kirottu metsä.
Icasos 2017.

Tatu Kokko on kuopiolainen kirjailija, koulutukseltaan luokanopettaja. Hän on kirjoittanut nuorten kanssa yhteistyössä kirjasarjaa Rob McCool. Kirjasarja on kirjoitettu niin, että nuoret ovat päässeet vaikuttamaan kirjasarjan nettikäsikirjoituksiin. Kirjojen syntyä voi seurata Livekirjailija Tatu Kokko -blogissa, josta löytyy myös nuorten kirjoittamia kommentteja juonesta.

Kirjasarjassa on ilmestynyt tähän mennessä kaksi teosta, Rob McCool ja Krimin jalokivi ja viime syksynä ilmestynyt Rob McCool ja kirottu metsä. Sarjan ensimmäisestä osasta on tehty myös videoäänikirja Youtubeen. Videolla kirjaa lukevat kirjailijan lisäksi vierailevina lukijoina mm. Aku Hirviniemi ja Sipe Santapukki. He myös kertovat ajatuksiaan kirjoista ja lukemisesta.

Sarja kuvaa historiallista aikaa futuristisilla mausteilla. Tapahtumien puitteet löytyvät historiasta, mutta tekniikka, koneet ja aseet ovat tulevaisuuden fantasiaa. Rob McCool on nuori poika Fennoniasta Scandien unionista. Ensimmäisessä osassa hän pelastaa nuoren neidon, koodinkantajan Novgorodin prinssi Vladimirin kynsistä. Jatko-osassa he ovat palaamassa lentopurrella Fennoniaan, kun he joutuvat laskeutumaan kasakoiden hallitsemalle arolle. Novgorodilaiset ovat juuri hyökkäämässä kasakoiden kimppuun massiivisella voimalla. Seuraa taistelu, jossa kasakat ovat jo joutumassa alakynteen, kunnes neuvokas Rob lentopurren avulla saa voimasuhteet kääntymään. Rob kumppaneineen joutuu kuitenkin pakenemaan kirottuun metsään, jota hallitsevat naissoturit, zoonit. 

Kirja on hyvin jännittävä, vauhdikas ja juonen käänteet ovat yllättäviä. Kun kumppanit selviävät yhdestä haasteesta, on jo seuraava uhka edessä. Taisteluita käydään useampaa tahoa vastaan. On tehokkaita aseita ja suojakilpiä, vauhdikkaita kasakkahevosia ja ilmassa kiitäviä lentopursia ja aluksia, vahvoja ja maagisia naissankareita. Missään vaiheessa kirja ei käy yksitoikkoiseksi, vaan koko ajan tapahtuu. Kirjan seikkailut muistuttavat teosten Tähtien sota ja Taru sormusten herrasta seikkailuja. Kirjailija Tatu Kokko vieraili Hyrynsalmella yläkoululaisten vieraana joulukuussa.

Paula Alaraasakka


7.2.2019

Niipola, Jani: Duudsonit : Härmästä Hollywoodiin

Niipola, Jani: Duudsonit : Härmästä Hollywoodiin
Johnny Kniga, 2014

Lähes kaikki tietävät Duudsonit, nuo pohjanmaalaiset rämäpäät, jotka hyppäävät autolla hyppyristä ladon yli ja räjäyttävät oman talonsa liekkimereksi. Mutta keitä oikeasti ovat Jukka, Jarppi, Jarno ja HP, entiset pojat, nykyään jo aikuiset miehet temppujen ja virnistysten takana? Entä mistä tarina sai alkunsa, ja mihin se päättyy?

Duudsonit : Härmästä Hollywoodiin valottaa, mitä Duudsonien temppujen kulisseissa tapahtuu. Jokaisesta neljästä huimapäästä paljastuu uusia puolia ja koskettavaa inhimillisyyttä. Nämä miehet ovat kuin veljeksiä, jotka pitävät toisistaan huolen, kävi miten kävi. Kun kaverille sattuu kuvauksissa jotain, välittyy kotikatsomoihin asti muiden huoli.

Jukka Hildén on nelikon esiintyjä ja Duudsonien kasvot. Hänen vetovoimansa on huomattu aina Hollywoodissa asti. Jarno ”Jarppi” Leppälä on yksipeukaloinen ihmistikkataulu ja ryhmän ”pohojalaasin mies”. Jarno Laasala puolestaan on ryhmä rämän isä, aivot ja intohimoinen kameramestari. On juuri hänen ansiotaan, että jätkät, jotka halusivat vetää sohvaa perässään autolla ja kuvata sen videolle, ovat nyt maailmankuuluja. Hannu-Pekka ”HP” Parviainen on nelikosta ainoa, joka on opiskellut itselleen ammatin. HP ei olekaan opettajana ehkä tavanomaisin, sillä hän on täynnä tatuointeja ja osallistuu nykyisin Duudsoneiden kuvauksiin aina kun ehtii.

Voisi siis sanoa, että Jukka tuo ryhmään energiaa ja kansainvälisyyttä, Jarppi letkeää huumoria, Jarno bisnesälyä sekä uusia ideoita ja HP puhdasta iloa. Kirjassa vilahtavat myös luottokuvaaja Tuukka Tiensuu, kaikkien rakastama Jarppiina sekä perheet, ystävät ja muut, joiden ansiosta Duudsonit ovat saaneet tehdä unelmastaan ammatin.

Jaana Jauhiainen

30.1.2019

Fiona Barton: Leski

Fiona Barton: Leski. 
Bazar 2018.

Uutisissa kerrotaan kadonneesta lapsesta ja Jeanin ihanaa aviomiestä Gleniä syytetään kammottavasta rikoksesta. Jean on miehensä tukena läpi oikeudenkäynnit ja kuulustelut, kuten hyvän vaimon kuuluu. Poliisi ja toimittajat ahdistelevat heitä kuukaudesta toiseen, mutta onneksi Glen tietää aina, miten toimia ja mitä sanoa.

Mutta nyt Glen on kuollut ja Jean on vapaa kertomaan oman versionsa tapahtuneesta. Mitä hän oikeasti ajattelee miehestään ja onko Glen todella syyllistynyt rikokseen, mistä kaikki häntä syyttävät. Lopulta hän päättää antaa haastattelun, tai oikeastaan ajautuu siihen taitavan toimittajan suostuttelemana. Mutta onko totuus se, minkä Jean oikeasti tahtoisi kertoa?

Tarina pitää sekä lukijaa että kirjan henkilöitä epätietoisuudessa loppuun asti. Myöskään lesken omia ajatuksia ei kerrota suoraan, vain paloina siellä täällä. Muutkin Bartonin luomat hahmot ovat mielenkiintoisia ja he painivat omien ongelmiensa kanssa. Lesken lisäksi ääneen pääsevät myös poliisi, toimittaja, lapsen äiti ja itse aviomies.

Synkästä juonesta huolimatta kirja ei ole ahdistava. Raskasta aihetta on käsitelty hienovaraisesti, liikaa sillä mässäilemättä. Melko perinteistä juonta oli käsitelty virkistävästä näkökulmasta, epäillyn lähiomaisen silmin. Kirjassa sivutaan myös lapsettomuutta ja sen aiheuttamaa surua.

Fiona Barton on työskennellyt toimittajana ja on monesti miettinyt, minkälaisia henkilöitä on niin sanottujen päähenkilöiden takana. Leski on kirjailijan esikoisteos, joka piti otteessaan loppuun asti. Vaikka psykologiset trillerit eivät muuten kiinnostaisikaan, tämä on tutustumisen arvoinen teos. Bartonin toinen kirja Lapsi julkaistaan ensi vuonna ja pääsi heti allekirjoittaneen lukulistalle.

Heidi Tuikka

21.1.2019

Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi

Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi.
Otava, 2018.

Jukka Viikilä on helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi. Kirjallaan Akvarelleja Engelin kaupungista hän voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2016. Hän on kirjoittanut myös runoteoksia.

Jukka Viikilän kirja Suomalainen vuosi sisältää pieniä tarinoita suomalaisesta elämästä, jotka on ryhmitelty vuodenaikojen mukaan. Tarinoissa on hykerryttäviä arkisia havaintoja.

Kevät. Kesä. Syksy. Talvi.

Keväällä jäät lähtevät ja ”talvi lakkaa äkkiä kantamasta.” Päiväkirjasta huomaa kiertävänsä eri vuosia  lähes samalla tavalla ja vuosien merkitys katoaa. Keväällä rakastutaan, autokuume sairastuttaa, äitejä juhlitaan, tietysti lenkkeillään ja vaalitaan perinteitä eli ”Mökille mennään koska sinne on aina menty.”

Kevään jälkeen kesän velvollisuudet alkavat ottaa valtaa rännältä, loskalta ja kuralätäköiltä. Kesällä stressi lisääntyy, sillä ”joutenolon tulisi olla aktiivista ja tiheää.” Kesällä tehdään matka mummolaan. Karavaanareiden perään kertyy autojono. Kukaan ei ohita. Kesä on lyhyt, vain juhannuksen mittainen. Sukujuhlat kruunaavat kesäsi. Niihin mennään, auto ei rikkoonnu, välille ei jäädä.

Syysaamuna suomalaisen elämään ”asettuu tarkkuus”, kahvi on oikean vahvuista ja kotisohvalta voi turvallisesti peilata maailmaa ja pohtia mitä erinäisempiä asioita, vaikka mainetta ja mustasukkaisuutta. ”Astronautin puolisolle ei soisi mustasukkaisuutta.”

Suomalaiselle saapuu talvi. Tulee pimeys, pikkujoulut ja ensilumen odotus. Talvella luovutaan joulukuusesta ja annetaan uudenvuodenlupauksia, mutta ”harvemmin kukaan oikeasti lopettaa tupakoimista.” 

Osaa suomalainen iloitakin. ”Jos kaikki mistä suomalainen valittaa otettaisiin häneltä pois, katoaisivat iloinaiheet hänen elämästään.”

Eija Huhtanen

9.1.2019

Maritta Lintunen: Stella

Maritta Lintunen: Stella.
WSOY 2018.

Lahjakkuus on armo ja taakka, todetaan Maritta Lintusen uusimmassa romaanissa. Stella on tarina ihmisistä, joilla on taiteellisia lahjoja. Toisilla lahjat jäävät käyttämättä käytännön sanelemasta pakosta, toisilla oman pelon tai vahvempien ihmisten painostuksen vuoksi. Onnellisimmat löytävät ne uudelleen myöhemmin elämässään. Jokainen heistä saa huomata, ettei pelkkä lahjakkuus riitä.

Nuori maalaistyttö Liisa Mikkola muuttaa Helsinkiin osallistuakseen kirjoittajakurssille. Runous on lumonnut hänet ja hän hakee uusia virikkeitä kaupungista kaltaistensa seurasta. Asuinpaikka järjestyy entisen laulajattaren, Sylvi Indreniuksen vierashuoneesta. Sylvi on kokenut tähteyden loisteen ja romahduksen, ja hän haluaa ohjata Liisan haaveita oikeaan suuntaan. Onko tytöllä sitä jotakin, mitä taiteilijalta vaaditaan? Kysymyksestä tulee entistä vaikeampi, kun Liisa tekee virheen, joka muuttaa molempien naisten elämän peruuttamattomasti.

Toisessa aikatasossa seurataan Juria, joka on nuori lääkäri, mutta olisi halunnut pianistiksi. Liisan tavoin hänkin on antanut muiden ihmisten vaikuttaa elämänsä tärkeisiin päätöksiin. Sitkeät muistot ja uuden ihmisen kohtaaminen saavat Jurin tajuamaan, ettei hänen olekaan pakko tyytyä elämässään ”ihan hyvään”. Hän alkaa pohtia, olisiko sittenkään liian myöhäistä antautua musiikille.

Lintunen käsittelee lahjakkuutta erilaisista näkökulmista, joista monet ovat tuttuja taiteilijaromaaneista. Virkistävää teoksessa on se, miten epäonnistumista ja taiteilijahaaveista luopumista kuvataan. Saako omat lahjat heittää hukkaan, vai onko niiden hyödyntäminen velvollisuus? Voiko kesken kaiken luovuttaa, jos unelma käy liian raskaaksi? Voiko toisen puolesta tehdä ratkaisun, joka vaikuttaa koko elämän suuntaan?

Romaanin henkilöt päätyvät tekemään hyvää tarkoittavia päätöksiä toistensa puolesta. Nämä valinnat eivät ole aina oikeita, vaikka niiden taustalla olisi rakkaus ja suojelunhalu. Lopulta onkin kysymys siitä, kuka uskaltaa luottaa omaan vaistoonsa ja kenellä on voimakkain tahto.

Hanne Heikkinen

2.1.2019

Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti Titanicin

Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti Titanicin : ja muita historian mokia.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014.

Mitä yhteistä on Titanicilla, Lontoon vuoden 1666 suurpalolla ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudella? – Joku mokasi, ja pahasti.

Entä mitä tapahtui, kun yhdysvaltalainen kemisti Thomas Midgley keksi 1921 yhdistää bensiiniin tetraetyylilyijyä? Hän tuli mullistaneeksi autoilun seuraaviksi vuosikymmeniksi luomalla edullista mutta korkealaatuista polttoainetta, ”etyyliä”. Harmi vain, että polttoaineessa käytetty lyijy on ihmiselle erittäin myrkyllistä: se aiheuttaa erityisesti hermostovaurioita ja voi lisäksi vaurioittaa sisäelimiä. Etyyliä valmistavissa tehtaissa tapahtui useita kuolemaan johtaneita lyijymyrkytyksiä, ja autot levittivät pakokaasun mukana lyijyä kaupunkien ilmaan ja maaperään. Hups?

Unohtunut avain joka upotti Titanicin esittelee paitsi suurkatastrofeihin johtaneita kömmähdyksiä, myös sellaisia erehdyksiä, joista koitui jotakin hyvää. Pisan vino kirkontorni, Coca-Cola Classic ja Berliinin muurin murtuminen ovat tästä oivia esimerkkejä: tornista oli tarkoitus tulla tavallinen suora kellotorni, ei suosittu nähtävyys, New Coken oli tarkoitus olla kilpailijaansa Pepsiä parempaa, ei kasvattaa perinteisen Coken suosiota, ja Günter Schabowskin oli todellakin tarkoitus vain tiedottaa matkustusrajoitusten lieventämisestä, ei julistaa rajojen avaamista.

On suurissa mokissa sekin hyvä puoli, että niistä voi jälkikäteen kirjoittaa mielenkiintoisen kirjan, jotta kaikki voivat naureskella tehdyille virheille yhdessä, tai ottaa niistä jopa opiksi.

Jaana Jauhiainen