EAGLES : The studio albums 1972-1979

EAGLES : The studio albums 1972-1979 WEA 2013

Levy-yhtiöt julkaisevat nykyään yhä useammin yhtyeiden ja artistien vanhoista julkaisuista koostettuja kokoelmia ja boxeja. Näihin on yleensä koottu yhteen ja samaan pakettiin useampia levytyksiä ja usein mukana on myös erilaisia bonuskappaleita ja ennen julkaisematonta materiaalia. Kokoelmien hinta on kuitenkin pyritty pitämään aika kohtuullisella tasolla. Syynä moiseen on arvatenkin maailmanlaajuisesti hiipunut äänilevymyynti, joten kuluttajaystävällisyys on perusteltua.
 

Yhdysvaltalaiselta EAGLES yhtyeeltä on juuri julkaistu kokoelma ”The studio albums 1972-1979”. Pikkuruinen boxi sisältää yhtyeen 6 ensimmäistä studioalbumia ja ulkoisesti levyt muistuttavat hauskasti miniatyyrikokoisia LP-levyjä. Levytykset vastaavat alkuperäistä julkaisua eikä bonuskappaleita levyihin ole lisäilty.

Vastikään Ylen Teema kanavalla nähdylle tuoreelle Eagles dokumentille tämä levypaketti tuo mukavasti lisää tarttumapintaa. Ainoana miinuspuolena voitaneen pitää sitä, että kokoelma ei sisällä minkäänlaista toimitettua tekstiliitettä tai vihkosta mukanaan. Mutta reilusti yli sata miljoonaa levyä myyneen yhtyeen ajaton, lukuisia radiohittejä sisältävä tuotantohan se pääasia onkin, joten musiikki puhukoon puolestaan! (KK)

Tarjonta tutuksi, osastot omiksi -valokuvakisa pääkirjastossa 13.-26.11.2013

Maltahan hetkeksi hengähtää

ja näiden kuvien kohteet kirjastosta selvittää.

Ei tehtävä ole ollenkaan mahdoton,

mutta kaikki osastot siinä kyllä kierrettävä on.

Ota kartta ja kuvat mukaasi

ja tee rauhassa oma kierroksesi.

Tutki vähän tarkemmin kirjastoa tätä,

älä yhtään osastoa väliin jätä.

Meiltä löytyy tarjontaa monenlaista,

aineistoa koti- ja ulkomaista.

Mietitäänpä vähän tarkemmin,

että saat käsityksen paremman sinäkin.

Neuvonnasta saat vastauksen moneen kysymykseen

sekä jatkoaikaa kaukolainaukseen.

Musiikkiosastolla sinua palvellaan ilolla,

siellä voit vaikka soitella pianolla.

Lukusalista löydät lehteä monen monta niin,

aineistoa paperisista sähköisiin.

Ylä- ja alakerran auloissa aina kannattaa

hienot taidenäyttelyt katsastaa.

Voit yläkerran kahvilassa hetken istahtaa

ja samalla kurkkua kostuttaa.

Kippe-kirjastoauto Kajaania laajasti kiertää,

on asiakkaiden sen reitit hyvä tietää.

Lasten osastolta kirjaa monta mukaan tarttuu,

siinä lukuinto ja – taito samalla karttuu.

Voit siellä tiistaisin lukukoirankin kohdata,

sille mukava on kirjaa lukea tai tavata.

Koira lukemista innoissaan kuuntelee

ja miettii, mitä tekstit nuo oikein merkitsee.

Samalla suunnalla havaitset

myös nuorten osaston teokset,

on tietokirjaa, romaania ja elokuvaa

runoa, dekkaria ja sarjakuvaa.

Myös nuorten aikuisten osasto huomioi,
sieltäkin teokset kotiin lainata voi.

Aikuisten puolella tietokirjoissa mennään laidasta laitaan,
yleisteoksista käsitöiden kautta historiaan.
Jos jokin kirja sinulta hukassa on,
silloin neuvonnasta löytyy apu verraton.

Elokuvat, äänikirjat ja kävelysauvatkin

löydät läheltä lainausautomaatin.

Dekkarit on romaaneista erilleen otettu
ja ihan omaan hyllyynsä asetettu.
Samoin on laita kaskujen ja vitsien,
teosten hymyn huulille nostavien.
Isotekstiset teokset auttavat,

jos pienet tekstit lukemista hidastavat.

Vielä Caiania-kokoelma löytyy kirjastosta tästä,
lukutilan läheisyydestä välittömästä.

Samalla suunnalla ”Hämishuone” myös,

asiakaspäätteillä voit tehdä omat työs’.
Mikrofilmihuone ketä se kiinnostaa,

sukututkijaa ainakin houkuttaa.

En malta olla mainitsematta suosikkejani omia,

sarjakuvia niin hienoja monia.

Samalla voisin muistuttaa,

että kattoonkin kannattaa kirjastossa katsahtaa.

Ei ole merkki ylpeydestä tämä,

vaan keino nähdä opastekyltit nämä.

Tulihan tässä jo selostettua aika paljon,

vaan ainakin yksi asia vielä kerrottava on.

Meinasi unohtua palautus- ja lainaustiski mulla,

siihen on kuitenkin kaikkien helppo tulla.

Siellä kävijöitä tervehditään iloisesti,

on mukava saada asiakkaita paikalle niin runsaslukuisesti.

Lopuksi vielä kerron säännöt kisassa tässä,

käy kirjastossa kuvien numerot karttaan merkitsemässä.

Muista kartan reunaan vielä nimesi kirjoittaa,

että arpaonnen kohdatessa voimme sulle palkinnot toimittaa.

Kahden viikon verran jatkuu kisa tää,

ethän siitä sinäkään siis pois jää!

Minähän nämä selostukset muistiin pistin,

olen se harjoittelija-Ulla luona tiskin.

Voin kanssasi osastot kierrellä,

jos haluat niistä tarkemmin kysellä.

Tule siis luokseni rohkeasti,

niin etsitään yhdessä jokainen rasti.

Kreetta Onkeli: Ahmattien yö – kekriseikkailu

Kreetta Onkeli: Ahmattien yö – kekriseikkailu. Kuvittanut Jussi Kaakinen. Maahenki. 2013.

Ahmattien yö on talonpoikaiskulttuurisäätiön julkaisema kekriperinteestä kertova lasten ja nuorten seikkailukirja. Kirjassa kaupungissa asuvat mummo ja lastenlapset Tapsa, Kake ja Liisa lähtevät mummon mökille laittamaan paikkoja talvikuntoon. Kulkupelinä on mummon vuosikymmeniä palvellut Volvo Amazon. Joukko matkustaa valojen täyttämästä kaupungista kohti pimenevää maaseutua ja käännyttyään sivutielle he ehtivät nähdä vilauksen oudosta hahmosta auton valokeilassa juuri ennen kuin auto tekee tenän ja sammuu keskelle säkkipimeää suoaukeaa.

On tulossa kekriyö, jolloin kuolleet nousevat haudoistaan ja pahat ja hyvät henget ovat liikkeellä. Outo hahmo on kekripukki, joka on menossa juhlaillalliselle sukukartanoon. Vapaaherra von Lapio on tarjoamassa kekriyön ateriaa sukulaisilleen, jotka kaikki asuvat jo hautausmaalla.

Mummo ja lapset lähtevät yön pimeyteen etsimään apua ja ajautuvat kukin erilaisiin kekriyön perinnemenoihin. Kake ja Liisa löytävät tiensä kylätalolle, jonne kyläläiset ovat kokoontuneet juhlimaan. Tapsa löytää itsensä sukukartanon illallisilta ja pääsee näkemään, mitä seuraa, kun kekripukki jätetään nälkäiseksi. Tässä tarinassa kekripukkia ei polteta, vaan ahneuksissaan se joutuu toisenlaiseen tuliseen tilanteeseen. Aamun valjettua autokin taas käynnistyy ja mummo esittelee lapsille yöllä kohtaamansa uuden ystävän.

Teos on jännittävä sekoitus vanhoja tarinoita ja tämän päivän elämäntyyliä. Se on osa talonpoikaiskulttuurisäätiön Kekristä kansanjuhla –hanketta, jonka tarkoituksena on uusintaa kekriperinnettä. Hankkeen tuloksena on tuotettu sivusto www.kekri.fi , josta löytyy paitsi tietoa vanhasta kekriperinteestä myös ohjeita nykyajan kekrin juhlintaan. PA

Koulun laulutunnilla

Pajamo, Reijo Koulun laulutunnilla : tietoa vanhoista koululauluista
Repale-Kustannus 2013

Koulun laulutunnilla –kirjassa esitellään perinteisiä koululauluja. Ne on jaettu isänmaallisiin lauluihin, juhla-aikain lauluihin, vuodenaikoihin, luontoon ja hengellisiin lauluihin. Lauluesittelyissä kerrotaan niiden tekijöistä ja syntytaustoista sekä alkuperäisistä teksteistä.

Kainuulaisista tekijöistä kirjassa on Ilmari Kiannon Nälkämaan laulu ja Tiu tau tilhi. Kiannon tuotantoon sisältyy runsaasti myös luontoaiheisia runoja, joista kirjassa on runo Ne leimuaa, ne loimuaa eli Revontulten leikki.

Kirja on jatkoa Pajamon aiemmin ilmestyneelle teokselle Lehti puusta variseepi, jossa myös esitellään vanhoja koululauluja. Pajamo mainitsee, että laulamisella ei ole enää koululaitoksessa samaa asemaa kuin ennen, mutta se ei ole vähentänyt koululaulujen arvostusta. Viime vuosina koululauluille on löydetty uutta käyttöä mm. muistisairaiden hoitokeinona. Esim. Miina Sillanpää säätiö on käynnistänyt ”Muistaakseni laulan”-projektin. Se perustuu tutkimukseen, joka osoitti laulamisen parantavan muistamista ja mielialaa sekä tietoisuutta ympäristöstä.

Tämä laulukirja onkin oiva apu vanhemmalle väestölle muistin virkistämiseksi ja vanhojen aikojen muisteluun musiikin keinoin. (HH)

Jörn Donner: Mammutti, tai Jörn Donnerin jälkeenjääneet tekoset

Mammutti, tai Jörn Donnerin jälkeenjääneet tekoset : pahoinvoinnin historiaa Suomessa. Ensimmäinen osa Tekijä: Donner, Jörn, suomentanut: Kari Koski. - Kustantaja: Helsingissä : Otava, 2013, 1084 s., 47 kuvas.

Mammutti sisältää muistelmia, aikaisemmin julkaistuja tekstejä ja lyhyitä päiväkirjamerkintöjä. Minäkertojan lisäksi puheenvuoron saavat J ja Frerdric Kock, kuvitteellinen toimittaja.

Kirja painaa, sitä pitää lukea istuen, etenen hitaasti. Katkelmallisuudesta johtuen tekstiin pitää paneutua, mutta se on palkitsevaa. Donner on työnarkomaani, joka on koko ajan liikkeessä, ihmissuhteesta toiseen, maasta toiseen, ammatista toiseen.

Hän haluaa ärsyttää, mutta muistaa itseensä kohdistuneet arvostelut. Kadehtiikin. Piirtää hienoja henkilökuvia, kertoo tapaamisista ja tapahtumista. Naisia on paljon, mieluiten jossain kauempana.

Jörn kirjoittaa ja kalastaa intohimoisesti jo lapsena. Isä on kuollut, äiti sairastaa ja asuu kaupungissa, yhteyttä pidetään kirjeitse. Nuoren Jörnin ja äidin välinen kirjeenvaihto on kiehtovaa ja koskettavaa luettavaa.

Jörn Donner seuloo papereitaan ja polttaa niitä, kirjoittamista hän ei halua lopettaa. Terveystarkastuksista hän hakee todistetta, että hän jaksaa, jaksaa. Toinen osa? Tulee mieleen Eino Leino
“Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin / jo lapsena leimusin, nuorena paloin, / mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla, / jos vielä on valkeutta sulla!”

Yöpöydälle suosittelen: Olof Lagercrantz: Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta. 1986. 91 s. (lmt)

Elina Rouhiainen: Kesytön

Elina Rouhiainen: Kesytön. Susiraja 1. Tammi 2012.

Kesytön on nuorten fantasiaromaani, joka sijoittuu Kainuuseen. Tekijä on nuori helsinkiläinen esikoiskirjailija. Kirjan päähenkilö lukioikäinen Raisa menettää yksinhuoltajaäitinsä liikenneonnettomuudessa.

Raisan lähimmäksi sukulaiseksi osoittautuu äidin synnyinseudulla Kainuun Hukkavaarassa elävä Jaska-eno, jota Raisa ei ole aiemmin tiennyt olevan olemassakaan.

Koska äidin menneisyys kiinnostaa Raisaa, hän muuttaa Jaska-enon luo, aloittaa lukion pienellä kainuulaispaikkakunnalla ja törmää outoihin ilmiöihin. Pikku hiljaa Raisalle paljastuu, että suurin osa kyläläisistä on puoliksi ihmisiä ja puoliksi susia. Raisa saa ystäväkseen Nikon, jonka kanssa hän voi jakaa kokemuksiaan. Hän kohtaa hämmentävän siniset silmät omaavan Mikaelin, jonka katse on vähällä viedä jalat alta. Mikael vain on varattu. Hänen tyttöystävänsä on ihmissusi ja yhteisöllä on odotuksia heidän suhteensa, mutta Mikael ja Raisa löytävät toisensa. Yhteisö ei kuitenkaan katso heidän yhdessäoloaan hyvällä ja Raisa tuntee olonsa uhatuksi. Törmäyksiltä ei vältytä ja Raisa löytää itsestään piirteitä, jotka osoittavat hänenkin omaavan yliluonnollisia kykyjä.
Kirjailija Elina Rouhiainen ilmoittaa erikoisalakseen paranormaalin romantiikan. Fantasiakirjoja nuorille ilmestyy runsaasti, mutta kotimaisena ja Kainuuseen sijoittuvana tämä sarja on tervetullut. Sarja on paitsi romanttinen myös vauhdikas ja jännittävä. Juonen kehittely on sen verran monipuolinen, että jännitystä riittää tuleviinkin sarjan osiin. Rouhiainen suunnittelee tekevänsä susiraja-sarjasta neliosaisen. Sarjan toinen osa Uhanalainen on ilmestynyt kesällä 2013 ja kolmas osa on työn alla. PA