Tapani Bagge: Kiljusen uusi herrasväki

Tapani Bagge: Kiljusen uusi herrasväki. Kuvittanut Mika Launis. Satukustannus 2012.

Jalmari Finnen kirjoittama alkuperäinen Kiljusen perheen seikkailuista kertova kirjasarja ilmestyi vv. 1914-25. Teokset kertovat 1910-luvun Suomesta. Näiden teosten pohjalta on Tapani Bagge kirjoittanut Kiljusen uudesta herrasväestä, jonka seikkailuista voi tunnistaa 1960-luvun tunnelmia.

Kiljusen perheen hahmot ovat samat Finnen luomat henkihahmot: lyhyt ja lihava isä Kiljunen, pitkä ja laiha äiti Kiljunen, kaksospojat Mökö ja Luru, pikkusisko Plättä ja villakoita Pulla. Baggen huumori löytyy tämän päivän tyyliin hieman eri asioista kuin Finnellä, mutta hahmot koheltavat samaan tapaan kuin esikuvassa.

Juhannussauna syttyy palamaan ja samoin tein palaa asuintalokin. Niinpä perhe päättää muuttaa Helsinkiin. Tästä ideasta naapurusto kotikylässä on erittäin innoissaan. Finnen Kiljusissa kaksoset Mökö ja Luru saavat aikaan kaikenlaista yllättävää, mutta Baggen teoksessa aikuisten toiminta kuvataan enemmän hassuna. Talonmies Takkunen esittelee taloyhtiön sääntöjä ja Viulu-Masa on keksinyt todella toimivan tavan ansaita soitollaan. Ja kun Kiljuset uusine ystävineen etsiytyvät Suomi-Ruotsi jalkapallomaaotteluun, löytyy katsomosta kaljupäinen presidentti paksun punanenäisen toimittajan haastateltavana. Näistä hahmoista kuvittaja Mika Launis on muovannut tunnistettavan näköisiä.

Tapani Baggelta on tulossa syyskuussa Kiljusen uusi herrasväki, osa 2: kaupunkielämää. Ensimmäisen osan luettuaan toista osaa jää odottamaan mielenkiinnolla. PA

Kajaanin kaupunginkirjaston lukupiiri 2013

Neljä näkökulmaa sotaan

Lukupiirin aiheena on sota neljän eri teoksen näkökulmasta. Kukin kuvaa sodan mielettömyyttä ja sen keskelle joutuneiden ihmisten kohtaloita. Aikaa teosten ílmestymisten välillä on kulunut 50 vuotta, kaksi miesten, kaksi naisten kirjoittamia.

Lukupiiri kokoontuu keskiviikkoisin klo 17 pääkirjaston neuvotteluhuoneessa.

11.9.2013 Ulla-Lena Lundberg : Marsipaanisotilas, 2001

9.10.2013 Veijo Meri : Manillaköysi, 1957

6.11.2013 Sirpa Kähkönen : Lakanasiivet, 2007

4.12.21013 Pentti Haanpää : Yhdeksän miehen saappaat, 1954

Lukupiiri on kaikille avoin ja maksuton

Tutustu uuteen kirjaan, koe vanha teksti uudelleen.
Tervetuloa!

Max Raabe : Küssen kann man nicht alleine

Max Raabe & Palast Orchester : Küssen kann man nicht alleine
Palast Musik 2011

Max Raabe & Palast Orchester on vanhan eurooppalaisen ja amerikkalaisen iskelmän tulkki. Saksalainen Max Raabe perusti orkesterinsa 1980-luvulla opiskelijakavereidensa kanssa. Kun hän sai lauluopintonsa loppuun hän ryhtyi konsertoimaan orkestereineen ympäri maata.Pikkuhiljaa hän kiinnostui 20-30-lukujen viihteestä ja ryhtyi keräämään sen ajan vinyylilevyjä ja opettelemaan ko. musiikkityyliä. Orkesteri on saanut hyvin nimeä maailmalla ja keväällä se esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa. Se on myös visuaalisesti tyylikäs ja viihdyttävä kokonaisuus.

Max Raaben tavaramerkkinä on mahdollisimman vähäeleinen esiintymistapa, artikulointi on tiukan korrektia ja kaikki laulut lauletaan saksaksi. Esiintyminen tapahtuu pilke silmäkulmassa ja musisointi on huolellisen viihdyttävää. Ainakin saksankielisen iskelmän ystävälle tämä on suositeltava ja piristävä levy, joka poikkeaa englanninkielisen musiikin valtavirrasta. (HH).

Argo (dvd)

Argo on poliittinen jännäri, joka pohjautuu vuoden 1979 tositapahtumiin, jossa CIA:n salaisen operaation tavoitteena oli pelastaa kuusi amerikkalaista diplomaattia Iranista. Elokuvan ohjaajana toimii Ben Affleck, joka on myös yksi leffan tuottajista George Clooneyn ja Grant Heslov’n ohella. Affleck on myös pääosassa elokuvatuottajaksi tekeytyvänä agentti Tony Mendezinä, joka peitetarinansa mukaisesti katsastaa Iranissa mahdollisia scifi-elokuvan kuvauspaikkoja. ”Tekoelokuvan” tuottajan ja erikoistehostemiehen rooleissa nähdään pitkän linjan laatunäyttelijät Alan Arkin ja John Goodman.

Odotukset Argoa kohtaan eivät olleet kovinkaan korkealla, koska poliittiset trillerit tahtovat usein olla varsin puisevia keskusteluleffoja. Eikä parhaan elokuvan Oscarin voittajan titteli toimi yleensä meriittinä nostamaan innostusta elokuvaa kohtaan. Tällä kertaa kävi toisin ja leffa tempaisi vastustamattomasti mukaansa juuri poskettoman tarinansa ja pikkuhiljaa kehittyvän jännityksen ansiosta. Argo on hyvällä tavalla vanhanaikainen jännityselokuva ja erottuu nykyjännäreiden tasaisesta massasta. Elokuvassa on vakavista tapahtumista huolimatta runsaasti huumoria, jota erityisesti konkarit Arkin ja Goodman tuovat hersyvillä hahmoillaan. Tapahtumat ovat sitä tasoa, että tällaista keksittyä tarinaa ei kukaan uskoisi. Ja tämä tarina on tosi! Tiettyjä tapahtumia elokuvaan on tietysti dramatisoitu, mutta osittain tarina kuitenkin seuraa todellisia tapahtumia ilmeisesti jopa dokumentaarisen tarkasti.

Argo on jälleen onnistunut ohjaustyö Affleckilta ja myös hänen aiemmat ohjauksensa Gone Baby Gone (2007) ja The Town (2010) kannattaa ehdottomasti katsastaa.
   JO

Tynni-Haavio, Aale : Kuva kaivattuni

Aale Tynni –Haavio
Kuva kaivattuni: P. Mustapään runojen taustaa (Salainen )/ Toimittanut Riitta Seppälä
WSOY 2005, 185 sivua.

Kajaanin Runoviikon keskeisen runoilijan, Aale Tynnin, syntymästä on kulunut sata vuotta. Käsikirjoituksen, joka kertoo Aale Tynnin ja Martti Haavion koskettavan rakkaustarinan, kirjailija oli merkinnyt salaiseksi elinajakseen. Kirjan on toimittanut Aale Tynnin tytär.

Akateemikko Aale Tynni (1913-1997) oli kansainvälisesti tunnustettu kirjailija, merkittävä kääntäjä ja toimittaja. Hänen lyriikassaan yhdistyvät järki ja tunne. Naistutkimus on löytänyt erityisesti hänen äitiyteen ja synnyttämiseen liittyvät runonsa.

Aale Tynni tutustui ihailemaansa runoilijaan, WSOY:n kirjalliseen johtajaan Martti Haavioon 1940-luvulla. Ystävyys syveni ja pian he olivat toistensa tärkeimmät kirjalliset innoittajat ja kriitikot. Tahoillaan naimisissa olleiden runoilijoiden suhde koetteli molempia perheitä ja siitä juoruttiin. Martti Haavion puoliso kuoli vuonna 1951, mutta vasta yhdeksän vuotta myöhemmin Aale Tynni erosi ensimmäisestä miehestään ja solmi avioliiton Haavion kanssa.

Näiden sukulaissielujen yhteistyö tuotti muiden tekstien ja toimitustöiden lisäksi unohtumattomia rakkausrunoja, jotka usein on muovailtu balladien, kansantarujen ja -tanssien mittaan. Heidän runonsa ovat täynnä viestejä ja vastauksia toistensa ajatuksiin. Aale Tynni avaa kirjassaan runojen taustoja. ”Nämä kaksi jokea juoksivat yhteen”.


Aale Tynnistä ja hänen runoudestaan:

"Sain roolin johon en mahdu": suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. 1989: T. Hökkä, Runouden kodissa - Aale Tynnin lyyrikontyöstä

Tanssilaulu : teitä Aale Tynnin runouteen. 1993

Aale Tynni: Inkeri, Inkerini. 1990

Syyskuussa ilmestyy Riitta Seppälän ja hänen poikansa Mikko Olavi Seppälän laatima elämäkerta ”Aale Tynni : hymyily, kyynel, laulu” (WSOY 2013 ennakkotieto).

(lmt)

Laajarinne, Jukka: Isä vaihtaa vapaalle

Jukka Laajarinne, Timo Mänttäri

Isä vaihtaa vapaalle

WSOY kuvakirja vuodelta 2013

Puolukka on tyttö, joka haaveilee lemmikkieläimestä ja siitä, että hänellä olisi enemmän aikaa vanhempiensa kanssa.

Äiti ja isä olivat aina töissä. Joskus isän työmatkat kestivät monta päivää, ja välillä Puolukka haettiin iltapäivähoidosta vasta iltapalalle. ”Minä haluaisin, että olisitte enemmän kotona”, Puolukka sanoi eräänä iltana ”Tiiankin äiti on kotona joka päivä!”.

Puolukan isä on itsekin väsynyt työhönsä salaisena agenttina, joten hän on valmis jättämään sen saman tien ja lähtemään seikkailuretkelle Puolukan kanssa. Niinpä hän päättää irtisanoutua heti. Aamulla työnantaja lähettää asiamiehen houkuttelemaan isää takaisin töihin, mutta hän tulee kesken koulupäivän hakemaan tytärtään seikkailuretkelle. Matkaan lähdetään kovaa vauhtia, mutta ongelmia ilmenee jo heti alkuun, kun luottokortti ei toimikaan. Kuinka kauan seikkailuretki ilman rahaa voi kestää varsinkin, kun auto särkyy jo heti alussa? Pääseekö Puolukan isä karkuun työelämän paineita?

Kuvakirjan on kirjoittanut tällä hetkellä Sveitsissä asuva, mutta Lahdessa vuonna 1970 syntynyt kirjailija ja koti-isä Jukka Laajarinne. Ennen ryhtymistään päätoimiseksi kirjailijaksi hän oli matemaattisten aineiden ja filosofian opettaja. Muita hänen kirjoittamiaan lastenkirjoja ovat esimerkiksi Ruoalla ei saa leikkiä, Minä en laske kymmeneen, Mummon kone ja Onnenpossu. Kirjan kuvituksen on tehnyt Timo Mänttäri. Se on värikäs ja vauhdikas ja välillä kerronta etenee hieman sarjakuvamaisesti.

Aino Kopperoinen