Lukupiiri 20.1.2010
”Pötyä, etten olisi ottanut kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, joskin se on tapahtunut usein leikkiä aseena käyttäen.--Rauhanpiippu on pasifistinen julistus”.
”Ihmisten puheiden ja Rauhanpiipun jälkeen tunsin itseni niin ilkeäksi ihmiseksi, että oli pakko kirjoittaa Hamsterit. (Veikko Huovinen, Humusavotta).
Kansilehti: Kertomus filosofi Petro Pacpipon paosta Pohjois-Nefortasta Mielkukon maahan ja sangen tarkka selonteko hänen eriskummallisesta maailmankatsomuksestaan, hänen suuresta puheliaisuudestaan ja hänen kinasteluistaan oppimattoman kersantti Milita Forton kanssa.
Kirjassa on esperantonkielinen nimistö. Arto Seppälä toteaa, että syy ei liene kovin kaukaa etsittävissä: Huovinen halusi pienen puolueettoman maan kirjailijana puhua sodan kauheuksista kajoamatta suurvaltapolitiikkaan.
Kirjahan kirjoitettiin ja ilmestyi 1956,vuosikymmen sodan päättymisen jälkeen, keskellä sotakirjojen tulvaa , aikana jolloin toisen maailmansodan jälkeinen kylmä sota vallitsi, oli mm. Unkarin kansannousu ja sen kukistaminen.
Nefortalainen kersantti Milita Forto, Urhoollinen Sotilas, saa esimieheltään tehtäväkseen saattaa filosofi Petro Pacpipon eli Petro Rauhanpiipun turvallisesti pois sodan jaloista Mielkukoon. Bandito-niminen valtio (rosvo) on hyökännyt Neforta-nimisen pienvallan kimppuun. Neforta merkitsee heikkoa. Banditon hyökkäyksen syy on se, että se haluaa varjella Nefortaa toisen suurvallan, Mielkukon (hunajakakku), hyökkäykseltä.
Miksi sota syttyi? Kirjassa esitetään perinteiset sodan selitykset: Tahdottiin vapauttaa Nefortan kansa ikeen alta. Haluttiin suojella Nefortaa Mielkukon hyökkäykseltä. Haluttiin suojella Banditoa Nefortan hyökkäykseltä Tahdottiin oikeuden voittavan.
Koko pakomatkan tarkoitus on varjella filosofi joutumasta vihollisen propagandakäyttöön. Mutta yhden sodan lisäksi syttyykin toinen sota ja se kestää monta vuotta. Todetaan että tykkien piiput ovat käyrät. Mutta salakuljetuksen keskuspaikassa voitiin taloudellisesti hyvin.
Kirjan rakenne on vaellusromaani, päähenkilöinä parivaljakko, joka vaeltaa seikkailusta toiseen. Rakenteen osalta viittaukset maailmankirjallisuuteen ovat olleet kriitikkojen arvioinneissa yleisiä. Sankari ja hänen aseenkantajansa.
Muissa Huovisen kirjoissa esiintyvät teemat löytyvät Rauhanpiipustakin: varastoidaan, varustaudutaan, piileskellään, syödään ja juodaan hyvin, tavataan kummallisia ihmisiä ja sattumuksia. Mikä näiden kaikkien symboliarvo on? Mitä Huovinen haluaa sanoa teoksellaan?
Teos on Huovisen neljäs ja osoittaa suurta muutosta aikaisempaan tuotantoon verrattuna. Tällaisia yllätyksiä hänen tuotannossaan on jatkuvasti.
Rauhanfilosofin välillä puuduttavat puheet perustelevat ja väittävät. Välillä lukija tulee ihmetelleeksi onko Huovinen tosissaan vai satiirikko myös filosofin rauhanaatteesta: romaanin loppuratkaisussa filosofi on kotonaan Nefortassa, puettuna narrin asuun. .
Lukijakokemus:
Joskus vuosia sitten luin teoksen nopeasti, seikkailuromaanina, lähes jännitysromaanina jossa piti jo kurkata kirjan viimeiseen kappaleeseen, miten sankareiden lopussa käy. Nyt lukukokemus oli toinen: hyvin hidas, muutama sivu illassa, sanojen ja lauseiden monimerkityksellisyyttä oli pohdittava.
Jo vuonna 1975 teoksessaan Ajatus on hiirihaukka Arto Seppälä toteaa, että Huovinen julkaisi osallistuvan ja sodanvastaisen romaanin aikana, jolloin niitä ei meillä vielä huudettu esiin, vaan vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Tämän päivän historiallisessa valossa voisi sanoa että teos ilmestyi vuosikymmeniä liian ”aikaisin”. Niinpä se ansaitsisi nyt uuden painoksen ja uuden arvioinnin. Huovinenhan on ollut aina edellä aikaansa tuotannossaan.
Lähteet:
Arto Seppälä: Ajatus on hiirihaukka, Veikko Huovinen, humoristi. WSOY 1975
Pertti Hallikainen: Satiirilla sanottua. Kaksi Veikko Huovisen teosta. Kirjallisuuden tutkijain seuran vuosikirja 21, SKS 1965.
Veikko Huovinen:Humusavotta. Kirjailijanpäiväkirja 1974-1975. Otava 1976.
Tero Liukkonen: Veikko Huovinen. Kertoja, veitikka, toisinajattelija. SKS 1997.
Anja Hongisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti