Mikko Karppi, Väinämöisen vyö.
Tammi, 2007
Kannen tekijä: Uotila Janne
Kansalliseepoksemme Kalevala on inspiroinut vuosien saatossa runoilijoita, tutkijoita, kirjailijoita ja tietenkin myös lukijoita. Pirkanmaalainen poliisi ja 400 metrin juoksun Suomen mestari Mikko Karppi on yksi heistä. Vuonna 2007 ilmestynyt Väinämöisen vyö on kirjailijan esikoisteos.
Nykyaikaisen kirjallisuuden yhtenä piirteenä voisi nähdä sen, ettei kirjoja voi luokitella vain yhden kirjallisuudenlajin alle. Näin käy myös Väinämöisen vyön kohdalla. Teos on paitsi tyypillinen dekkari, myös upea fantasiateos Kelavalasta. Rikostarina ei mielestäni kalpene yksinkertaisuudessaan Dan Brownin kuuluisalle Da Vinci-koodille ja lukija voikin havaita teoksissa tiettyjä samankaltaisuuksia. Kaikkineen Väinämöisen vyö on mielestäni varsin onnistunut sekoitus nykyisyyttä ja legendaa eri aikatasoilta tarkasteltuna, jos ajoittain itsestäänselvyyksiin kompastelevaa dialogia ei oteta huomioon.
Alussa esitelty rikostarina jää lopulta lähinnä sivujuoneksi tarinassa, jonka rikkaus on ennen kaikkea kirjailijan innostuneessa Kalevala kuvauksessa. Tarinasta ei puutu toimintaa ja jännitystä. Viimeiselle sivulle tultaessa lukija jääkin toivomaan, että kirjalle ilmestyisi pian jatko-osa. Väinämöisen vyössä rikoksia taitavasti ratkonut poliisi Juha Hannukainen palaakin kumppaneineen maisemiin teoksessa Unkarilainen taulu (2008), jossa rikos ja fantasia kohtaavat jälleen toisensa.
Fantasia-dekkari ei välttämättä miellytä kaikkia ja suosittelen sitä lämpimästi seikkailunhaluisille lukijoille. Jos käsityksesi Kalevalasta on pölyyntynyt ja tympeä, ota ihmeessä käteesi tämä kirja. Saatatpa samalla innostua lukemaan itse Kalevalankin. (Marja Kettunen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti