Nelli Hietala: 39 astetta luoteeseen. Nemo 2009.
Nuoren Nelli Hietalan esikoisromaani kertoo nuorten aikuisten Nerinen ja Mikon kohtaamisesta pienellä merenrantapaikkakunnalla, jonne Nerine on muuttanut äitinsä kanssa. Nuoret löytävät toisensa traagisen tapahtuman seurauksena.
Elämänsä aikana Nerine on tottunut muuttamaan asuinpaikkaansa usein, koska hänen äitinsä ei viihdy pitkää aikaa samassa paikassa vaan suunnittelee jatkuvasti jotain uutta ja muutosta elämäänsä. Miko työskentelee leipurina perheensä yrityksessä, joka on vuosien mittaan siirtynyt aina isältä pojalle. Miko on asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä. Hän tuntee paikkakuntalaiset hyvin ja he tuntevat hänen perheensä. Nerinen läheisiin kuuluu vain äiti.
Nerine on väsynyt aina muuttamaan. Merenrantapaikkakunnalta hän löytää paikan, jonne voisi asettua. Niinpä hän kieltäytyy seuraamasta äitiään tämän suunnitellessa taas kerran muuttoa. Mikoa taas kiehtoo ajatus paikkakunnan vaihdoksesta ja elämänmuutoksesta, mutta hän haluaisi myös Nerinen lähellensä. Perheyrityksen ja oman perheen jättäminenkin vaatii rohkeutta.
Kirjassa kuvataan elämää rannikkoseudulla, merta, kalastajia, majakkasaarta, eristyneisyyttä. Molemmat nuoret kertovat omaa tarinaansa minä-muodossa. Välillä hypätään takaumien kautta Mikon isovanhempien elämään ja paikkakunnan historiaan. Ja meren rannalle nousee pikku hiljaa vuori, joka aikoinaan vuosien työllä saatiin siirrettyä sieltä pois. PA.
Nuoren Nelli Hietalan esikoisromaani kertoo nuorten aikuisten Nerinen ja Mikon kohtaamisesta pienellä merenrantapaikkakunnalla, jonne Nerine on muuttanut äitinsä kanssa. Nuoret löytävät toisensa traagisen tapahtuman seurauksena.
Elämänsä aikana Nerine on tottunut muuttamaan asuinpaikkaansa usein, koska hänen äitinsä ei viihdy pitkää aikaa samassa paikassa vaan suunnittelee jatkuvasti jotain uutta ja muutosta elämäänsä. Miko työskentelee leipurina perheensä yrityksessä, joka on vuosien mittaan siirtynyt aina isältä pojalle. Miko on asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä. Hän tuntee paikkakuntalaiset hyvin ja he tuntevat hänen perheensä. Nerinen läheisiin kuuluu vain äiti.
Nerine on väsynyt aina muuttamaan. Merenrantapaikkakunnalta hän löytää paikan, jonne voisi asettua. Niinpä hän kieltäytyy seuraamasta äitiään tämän suunnitellessa taas kerran muuttoa. Mikoa taas kiehtoo ajatus paikkakunnan vaihdoksesta ja elämänmuutoksesta, mutta hän haluaisi myös Nerinen lähellensä. Perheyrityksen ja oman perheen jättäminenkin vaatii rohkeutta.
Kirjassa kuvataan elämää rannikkoseudulla, merta, kalastajia, majakkasaarta, eristyneisyyttä. Molemmat nuoret kertovat omaa tarinaansa minä-muodossa. Välillä hypätään takaumien kautta Mikon isovanhempien elämään ja paikkakunnan historiaan. Ja meren rannalle nousee pikku hiljaa vuori, joka aikoinaan vuosien työllä saatiin siirrettyä sieltä pois. PA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti