Kalle Veirto: Pelibunkkerin pojat. Karisto 2011.
Pelibunkkerin pojat kertoo 12-vuotiaista varhaisnuorista, jotka ovat intohimoisia konsolipelien pelaajia. Heidän vanhempansa eivät katso peli-innostusta hyvällä, vaan pyrkivät rajoittamaan poikien pelaamista ja valistavat terveellisistä elämäntavoista.
Pojat keksivät muovata aution naapuritalon ”Villa Rötiskön” varastorakennukseen salaisen pelibunkkerin, mutta vanhemmat löytävät heidän salaisuutensa ja siitä seuraa pojille ankaria pelikieltoja heti kesäloman alkajaisiksi.
Kirjassa kuvataan lahtelaista rivitalonaapuruston elämää ja perheiden erilaisia sääntöjä. Sääntöjä pyritään yhdenmukaistamaan, mutta vaikeuksia tuottaa Villa Rötisköön muuttavat uudet asukkaat: poikien kanssa samanikäinen tytär Annika ja hänen isänsä, joka on ammatiltaan peliohjelmoija ja kehittelemässä uudelle konsolille uusia pelejä.
Tästä eivät kaikki naapurustossa innostu, pojat kylläkin. Seurauksena on ennakkoluulojen aiheuttamia konflikteja. Uusia muuttajia odottaa naapuruston tiukkapipojen kirjelmä, joka ei saa yhteisössä varauksetonta kannatusta.
Kalle Veirto kuvaa erilaisia perheitä ja heidän erilaisia kasvatusperiaatteitaan. Peliohjelmoijan suulla otetaan kantaa pelaamiseen ja rajojen asettamiseen sille. Ajatus siitä, miten nuoret joutuvat ansaitsemaan peliaikansa, on varsin mielenkiintoinen.
Oma osansa kirjassa on myös pesäpallolla, joka on Annikan intohimo. Hän houkuttelee kirjan päähenkilön Josen ja muut nuoret mukaansa. Mainituksi tulee myös Sotkamon Jymy. PA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti