26.8.2016

Lucinda Riley : Keskiyön ruusu.



Lucinda Riley : Keskiyön ruusu. 
Suomentanut Hilkka Pasanen, Bazar 2016 (671 s.)

Jos sade rummuuttaa kattoja ja kesäheila on kaikonnut tai uutisvirta ahdistaa, voi romanttisen viikonlopun viettää Anahitan ja Indiran seurassa. He tutustuvat toisiinsa ennen ensimmäistä maailmansotaa Intiassa. Ylhäisiin sukuihin kuuluvat tytöt saavat mahdollisuuden opiskella Englannissa, mutta joutuvat sotaa pakoon Astburyn kartanoon.

Anahita vaikenee nuoruutensa tapahtumista koko ikänsä, mutta testamenttaa päiväkirjansa nuorelle lastenlapselleen, Arille, joka ei voisi vähempää välittää. Lopulta Ari kuitenkin matkustaa isoäitinsä jäljille Lontooseen ja maaseudulle, Astburyn kartanoon, selvittääkseen Anahitan tarinan. Samanaikaisesti kartanossa filmataan amerikkalaista elokuvaa. Kartanon omistaja, joka on taloudellisista syistä joutunut vuokraamaan kartanonsa muiden käyttöön, suhtautuu penseästi niin filmiryhmään kuin Arin tiedusteluihinkin. 

Riley tunnustaa ihailevansa Bronten sisaruksia ja Jane Austinia. Juonenkäänteet muistuttavat esikuvista. Synkkiä salaisuuksia kätkeytyy myös kartanon historiaan. Kirjailija on kuitenkin onnistunut tuomaan kertomuksen nykyaikaan, se voisi toimia elokuvanakin. Paksu, mutta nopealukuinen kirja koukuttaa viereensä kunnes salaisuudet selviävät. (lmt)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti