Krokus: Hoodoo

Sony Music Entertainment Switzerland, p2010

Sveitsiläinen rockyhtye Krokus on julkaissut jo lähemmäs parikymmentä albumia mutta suurelle yleisölle se on aina pysynyt jokseenkin tuntemattomana. Ehkäpä syynä on ollut suurten hittien puute ja imagon lievä persoonattomuus, joka on estänyt nousun ihan kirkkaimpaan tähteyteen. Lähimpänä kansainvälistä menestystä oltiin jo 1980-luvulla, jolloin yhtye julkaisi putkeen suosituimmat levynsä One vice at a time (-82), Headhunter (-83) ja The blitz (-84). Noiden levyjen jälkeen julkaisutahti on sittemmin selvästi harventunut ja bändi on pitänyt muutenkin aika matalaa profiilia.

Viimeisin levy, tänä vuonna julkaistu Hoodoo on yllättävän tasapainoinen tuotos. Kappaleet ovat monipuolisia, soitto ei ole mitenkään riehakasta vaan ajoittain pikemminkin seesteistä ja jopa melankolista. Kuulostaa siltä, että bändin ei tarvitse enää todistella mitään kenellekään. Kappaleet kuten Hoodoo woman, Ride into the sun, Too hot ja Firestar ovat nykyistä Krokusta parhaimmillaan. Bändin omat laulut ovatkin sen verran hyvin toimivia, että se hieman ihmetyttää miksi bändin on pitänyt tehdä oma versio jo kaikkien puhki kaluamasta Born to be wildista? Tähän nykyversioon kun ei ole saatu mitään uutta näkökulmaa, joten siinä mielessä veto on outo.

Joka tapauksessa nyt jo reilusti yli kolmekymmentä vuotta toiminut bändi on tällä hetkellä aika hyvässä iskussa, joten toivotaan että tältä kokoonpanolta saataisiin vielä lisää materiaalia jatkossakin

Veikko Huovinen: Lampaansyöjät

13.10.2010 / lukupiiri

Teatteri Havukka esitti Lampaansyöjät Naapurivaaran kesäteatterissa kesällä 2010. Näytelmän ohjaaja ja dramatisoija Sanna Heikkinen kertoi kirjaston lukupiirissä suhteestaan Lampaansyöjiin.

Sanna Heikkisen muistiinpanot:

Lampaansyöjien juoni

Teatteri Havukan Lampaansyöjät -näytelmä käsittelee, ei enempää eikä vähempää kuin, ihmiselämän tarkoitusta. Se haastaa katsojan kysymään, mihin ihminen aikansa ja energiansa lyhyen elämänsä aikana käyttää, ja mikä tämän tekee onnelliseksi.

Näytelmässä kaksi ”supi-suomalaista” miestä pohtii perimmäisiä kysymyksiä, jotka lienevät kaikille yhteisiä. Noihin perimmäisiin kysymyksiin lukeutuvat filosofoinnit syömisestä, juomisesta, seksiin ja wc-toimituksiin kuin myös valtaan, ympäristön tilaan ja maailman muuttumiseen asti. Miehet syövät lammasta liiaksi asti ja juovat itsensä huteraksi ja ”pikkupienessään” kikattelevat älyttömille asioille, joita maailma on pullollaan.

Lampaansyöjät on eräänlainen kuvaus suomalaisuudesta ja suomalaisista miehistä. Se kertoo myös heidän välisestä ystävyydestä – yhdessä jakamisesta ja kokemisesta, joka rakkauden, huumorin sekä luonnon, rauhan, aitouden ja yksinkertaisuuden lisäksi on usealle suomalaiselle onnellisuuden ja hyvän olon kriteeri tässä kaupallisuuden. pinnallisuuden, kiireen, hyväksikäytön, kilpailun, tietotulvan ja valheellisuuden värittämässä sekavassa maailmassa.

Teoksen valinta teatteri Havukkaan

- oli mielessä jo vuosia, syksyllä 2009 valikoitui (komedia, henkilömäärä, esityspaikka)
- Huovisen teksteissä ei juuri rooleja lapsille ja nuorille – muutama aikuisten juttu, poikkeuksellista
- valmiit dramatisoinnit eivät kolahtaneet – lupa tehdä omia

Dramatisointi

Kahlasin kirjaa
- poimin toiminnallisimmat ja draamallisimmat pätkät, yritin löytää teemallisia kaaria, jotka itseä kiinnostavat. Haasteena oli, että näytelmässä olo vähän ristiriitaa ja toimintaa, paljon puhetta,
- toisaalta halusin säilyttää Huovisen hersyvän kerronnan – ratkaisu kertojahenkilöistä
koska sivuhenkilöitä oli useita, raktaisuna kerojien vaihtuvuus, draama/ fiktio
mahdollisti leikittelyn: lintu ja lammas hahmoina
- juopottelua en halunnut painottaa – halpa keino, toisaalta henkilöistä mielestäni kiinnostavammat selväpäisen lapsenmielisen uteliaisuuden ja leikittelyn kautta

Isoja kaaria

Ystävyys
(+ sen kehittyminen, toisella väliajalla jo ristiriitaa ja konfliktiakin – minkä matkat usein saavat aikaan, ystävyyden tiivistyminen yhteisen vihollisen kautta; ruotsalainen häiriköijä leiripaikalla)

Naiset ja miehet
(sukupuoliin liittyvää kerrontaa paljon – vaikka olen kiinnostunut sukupuolen rakentumisesta ja mietin naiskuvan rakentumista ko. teoksessa, päädyin olemaan uskollinen Huovisen teokselle ja tarkastelemaan asiaa päähenkilöiden näkökulmia tutkien, naisnäyttelijät tekevät kuitenkin monipuolisia rooleja, ovat aktiivisia ja esiintyvät vahvasti)

Mihin ihminen aikansa ja energiansa lyhyen elämänsä aikana käyttää - mikä tekee onnelliseksi?
(ruoka, juoma, lämmin paikka ja nukkumasija, seksi wc-toimitukset)

Luonnonläheisyys, aito erähenkisyys contra kiire, kaupallisuus, kilpailu, teennäisyys, keinotekoisuus
(maaseutu – kaupunki, retkeily/luonto – palvelut ja ihmiset ”luonnonolojen ja nykyajan mukavuuksien tulisi vaihdella vuoron perään”, kalareissu ”kalastuksessa kaikki kiire ja stressi kaikkoavat”, Haaparannan kauppakadun vilske, liikenne/matkailu – Lapin rauha ja luonto)

Suomalaisuus
(kaikissa elämäntavoissa, toisaalta vertaukset mm. Ruotsiin ja Norjaan, suomenkieli, tapahtumapaikat kansallismaisemissa, saksalaiset naiset)

- Poliittisia tekstipätkiä en ottanut keskiöön
- Käsikirjoituksen eka puolisko painottuu lampaantappoon, toinen puoli ystävyyteen.
Tulkitsin ja kärjistin niin, että alussa Sepe on se joka on ikään kuin vallan kahvassa, laittaa Valtterin likaisin hommiin, jälkipuoliskolla Valtteri alkaakin pistää vastaan.

Lisätietoja teatteri Havukasta: http://www.teatterihavukka.net/

Tesson, Sylvain: Putkea pitkin

Sylvain Tesson
Putkea pitkin : öljyn matka Kaukasukselta Välimerelle /
suomentanut Pirjo Thorell. - Jyväskylä: Atena, 2010. -
179 s.





"Kaspianmeren vasta-aallokko pieksi rantaa.
Nuori mies päätti surunsa järveen kantaa
Onnettomana koska ei tiennyt oliko kirkas vesi,
jota kyyneleet paisuttivat, sittenkin meri"
(Azerbaidžanilainen loru).

Kaspianmeren pohjoisosan merenalainen öljyesiintymä on maailman kolmanneksi suurin tunnettu öljyvaranto Persianlahden ja Siperian jälkeen. Tätä mustaa kulta hyödyntävät kiinalaiset, venäläiset ja monikansalliset amerikkalaiset yhtiöt. Öljy lisää jännitteitä, mutta sen yhteinen hyödyntäminen myös vakauttaa oloja. Öljy- ja kaasuputket seuraavat muinaista silkkitietä ja vanhoja paimentolaisreittejä, joiden varrelle öljyteollisuus on kasvattanut uusia kaupunkeja, luonut uutta vaurautta luontoa raiskaten.

Ranskalainen toimittaja Sylvain Tesson, kulkurikirjailija, pyöräilee öljyputkien myötä Aral-järveltä Kaspianmerelle ja sen toiselta laidalta Bakusta Tbilisin kautta Ceyhaniin Välimeren rannalle. Matkallaan hän pohtii energian kiertokulkua, luonnonvarojen suunnatonta tuhlausta ja muutoksen mahdollisuutta. Hän tarkkailee kasveja, eläimiä ja luonnonilmiöitä, jututtaa paikallisia asukkaita, tapaa öljy-yhtiöiden edustajia ja tiivistää kokemuksensa mielenkiintoiseksi moniulotteiseksi raportiksi.

Tessain vaeltaa arojen polttavassa kuumuudessa, jossa "taivas ja tie ovat kuin hohtimien leuat, joiden välissä mies ponnistelee". Hän kiroaa vastatuulia ylämäessä, parhaimmillaan matkan teko on huumaavaa onnea.

Tämä kirja herättää ajattelemaan ja imaisee mukaansa vähän tunnetuille seuduille, idän ja lännen rajamaille, Euraasian historiaan ja nykyisyyteen. (lmt)

Seminaarinmäen koululauluja

Seminaarinmäen koululauluja
toim. Erja Kosonen ja Reijo Pajamo
Jyväskylän yliopisto 2009

Seminaarinmäen koululauluja –kirjassa esitellään 38 laulua kansakouluajoilta nykypäivään.Lauluntekijöitä yhdistää opiskelu tai opettaminen Jyväskylän seminaarissa, Kasvatusopillisessa korkeakoulussa tai Jyväskylän yliopistossa.

Laulut on ryhmitelty kouluvuoden kulkua myötäillen ja suomalaisen koululaitoksen arvokasvatusta ja juhlaperinteitä kunnioittaen. Mukana on monille rakkaita ja perinteisiä koululauluja vuosikymmenten takaa , mutta myös uudempia peruskouluajan lauluja. Kirjasta löytyy mm. P.J. Hannikaisen sävellys Lehti puusta variseepi ja Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, Immi Hellenin sanoitus Peipon pesä ja uudemmista Heikki Salon Lapsuuden sankareille. Laulujen ohessa on myös esittelyt laulujen taustoista ja lauluntekijöistä.

Laulut ovat alkuperäisessä muodossaan. Kirjan viehättävyyttä lisäävät myös Rudolf Koivun piirrokset sekä vanhat valokuvat.

Laulukirja julkaistiin viime vuonna Jyväskylän yliopiston 75-vuotisjuhlan kunniaksi. (HH)

AIRBOURNE: No guts. No glory

AIRBOURNE: No guts. No glory
special edition
Roadrunner Records p2010

Australiasta tulevaa Airbournea on jo pitemmän aikaa hehkutettu maanmiestensä AC/DC:n manttelinperijäksi, eikä suotta. Yhtyeen soitanta on yhtä energisen suoraviivaista ja turhia hienouksia karttavaa kuin legendaarisella esikuvallaan ja tekemisen meininki muutenkin kovin äijämäistä.
No guts. No glory on yhtyeen toinen albumi ja meno tuntuu vain yltyneen debyyttilevyn jälkeen entistä vauhdikkaammaksi. Välillä kaahaava soitanta meinaa hieman jo hirvittää, kun hengästyttävät kappaleet seuraavat toisiaan tauottomana äänivirtana mutta homma pysyy kuin pysyykin bändin hallussa lopulta ihan kiitettävästi. Kappaleiden nimet kuten Raise the flag, Blonde bad and beautiful, Back on the bottle ja white line fever kertovat kaikille, että mistään syvällisemmästä rocklyriikasta tai sanomasta ei tälläkään kertaa ole kyse vaan ainoastaan huolettomasta hauskanpidosta ja rockareiden raskaista huvituksista.
Airbournen uutuutta voikin vilpittömästi suositella jokaiselle reippaanpuoleisen, raskaamman rockin ystävälle, jota balladit eivät suuremmin kosketa.
Kajaanin kirjastosta löytyvä levy on laajennettu painos, joka sisältää 5 lisäkappaletta.
(KK)

Rosamunde Pilcher: The Shell seekers

Rosamunde Pilcher: The Shell seekers, Hodder Paperbacks edition, 2005. - Simpukankerääjät, suom. Pirkko Byström. - WSOY,1988

Penelope Keelingin tarina on perinteinen, romanttinen lukuromaani. Päähenkilö on toipumassa sydänkohtauksesta ja muistelee Cornwallissa, pienessä Porthkerrisin kylässä viettämäänsä lapsuutta ja toisen maailmansodan aikaista nuoruuttaan. Lawrence Stern oli taiteilija, ja perhe eli boheemielämää, kun taas Penelope on ollut kolmen lapsen yksinhuoltaja. Romaanissa kuvataan miten erilaiset taustat ja omat valinnat ovat ohjanneet elämää. Penelope joutuu pohtimaan suhdetta lapsiinsa ja näiden kilpailua äidin rakkaudesta ja omaisuudesta.

Taideteoksia kuvataan elävästi. Kaunis rannikko on aina houkutellut turistien lisäksi taiteilijoita etsimään sateen, sumun ja auringonpaisteen vaihtelevaa valoa. * )
Alueelta löytyy kymmeniä taidegallerioita. Rosamunde Pilcherin lisäksi useat kirjailijat ovat sijoittaneet kirjansa tapahtumat Cornwalliin, tunnetuin lienee Virginia Woolfin omaelämäkerrallinen romaani Majakka, joka on saanut nimensä Godrevyn majakasta St Ivesissa.

Simpukankerääjät on Iso-Britanniassa erittäin suosittu, se on filmattu ja siitä on tehty tv-sarja. Kirja ilmestyi 1988, mutta uusia painoksia otetaan edelleen. Tänä kesänä Suomessakin on saatu ihailla Cornwallin jylhänkauniita kallioita, hiekkarantaisia poukamia ja idyllisiä kalastajakyliä televisiosarjoissa. Kesän tunnelmaa voi jatkaa vaikka Simpukankerääjien seurassa. Kirja löytyy kirjastosta suomeksi ja englanniksi.

*) Helene Schjerfbeck ja Maria Wiik kävivät St Ivesin kylässä Cornwallissa maalausmatkalla vuonna 1899. Schjerbeck maalasi siellä mm. leikkiviä poikia rannalla ja muotokuvan ompelijattaresta. Kuvat ovat mukana Ateneumin näyttelyssä kesällä 2012.
 (lmt)