14.12.2009

Kristin Steinsdottir: Meidän talon enkeli


Kristin Steinsdottir: Meidän talon enkeli
kuvittanut Halla Sólveig Þorgeirsdóttir; suomennos: Päivi Kumpulainen. - [Tuusula] : Idun, 2008. - [103] s. - Alkuteos: Engill i vesturbæænum

Islantilainen Kristin Steinsdóttir käyttää mielellään kansanperinteen aiheita tarinoissaan. Saagat eivät ole lastenkirjallisuutta, mutta Kristin Steinssdóttir halusi välittää saagan lapsille kirjoittamalla sen uudelleen lapsen näkökulmasta. Islannissa suosittua kirjaa ei valitettavasti ole käännetty muille kielille.

Myös kirjassa ”Meidän talon enkeli” on mukana muinaisia tarinoita ja uskomuksia. Päähenkilö on alakoululainen poika nimeltään Saarni. Islantilaisille Saarni on elämän vertauskuva, mutta nimenä se on harvinainen. Pieni Saarni saakin kuulla pilkkaa nimestään, mutta hän hyväksyy äidin ja isän valinnan eikä välitä pilkasta. Saarni on mietiskelevä ja yksinäinen poika, jonka silmin kirjassa tarkkaillaan elämää kotona, koulussa ja harrastuksissa.

Saarni on kiinnostunut lukemisesta, luonnosta ja avaruudesta. Hän näkee miten muitakin lapsia kiusataan, mutta ei uskalla mennä apuun. Ystävystyminen on vaikeaa, jos pelkää jopa haituvaista tukkaa. Saarnin vilkas mielikuvitus punoo herra Hukkasesta susimiehen, joka asuu kellarissa. Rappukäytävässä liihotteleva enkeli muuttaa lopulta Saarnin kotiin.

Keskeinen teema on pienen pojan suru ja pelko vanhempien eron vuoksi. Hylkääkö isä uuden perheen takia, löytääkö äitikin jonkun tärkeämmän kuin Saarni? Naapurin metsästäjän Saarni ajaa mustasukkaisena pois.

Pikkuveljeen tutustuminen saa Saarnin kasvamaan isoveljen ja ison pojan rooliin. Hän huomaa miten kädet kasvavat, uudet kengät puristavat varpaista ja takki repeilee päältä pois. ”Susimiehelle” hän aikoo ostaa yskänlääkettä.

Kirjan kuvitus on kaunis ja sopusoinnussa tekstin kanssa. Jokaisella aukeamalla on oma teema ja kirjan alussa on kekseliäs sisällysluettelo pienin kuvakkein. Kirjasintyyppi ei ole kovin selkeä ja kirja sopinee tekstimääränsä ja aiheensa vuoksi paremmin yhdessä kuin alaluokkalaisen yksin luettavaksi. Voi olla, että se tuo enemmän lohtua vanhemmalle kuin lapselle.

Kristin Steinsdttir on saanut kirjastaan Pohjoismaisen lastenkirjapalkinnon vuonna 2008. Kirjan kuvittaja Halla Sólveig Þorgeirsdóttir on saanut kotimaassaan palkinnon kirjan kuvituksesta vuonna 2002.

(Kuvat ja kirjoitus : Leena Marja Tikkanen)

2 kommenttia:

  1. Luin tämän juuri ja ihastuin ikihyviksi. Toivottavasti tuo saagakirjakin saataisiin joskus suomeksi.

    VastaaPoista
  2. Olisi tosiaan hauska lukea muita Kristin Steinsdottirin lastenkirjoja. Toistaiseksi on tämän lisäksi suomennettu vain romaani "Omaa tietä" v. 2010.

    VastaaPoista