Lukupiiri 24.2.2010
Huovinen, Veikko: Hamsterit, 1957
Olen lukijana, kuten miehenikin, hyvin kirjailijauskollinen; mikäli ensimmäinen lukukokemus on positiivinen, luen mieluusti kirjailijan muitakin teoksia. Siitä syystä olikin hyvä, ettei vieraaksi kokemamme ”Rauhanpiippu” ollut lukemistamme Huovisen kirjoista ensimmäinen. Hamsterit oli lukukokemuksena miellyttävä ja helppolukuisuutensa vuoksi sitä voi suositella monen ikäisille. Hamsterit on ensimmäinen Huovisen kirjoista, jonka olen aikoinaan lukenut koulussa. Odotin siis mielenkiinnolla, miten vuosikymmenet ovat muuttaneet minua lukijana ja miten kirja avautuisi nyt ehdittyäni kypsempään ikään.
Päähenkilö, n. 40-vuotias Hamsteri-niminen mies, on perinnöksi saamillaan rahoilla ostanut maalta pienen mökin, jonka hankintaan kaikki perintövarat sitten ovatkin huvenneet. Köyhää Hamsteria pidetään paikkakunnalla hivenen outona eläjänä. Elantonsa hän saa kirjoittelemalla lehtiin ihmisistä, eläimistä ja näiden talvivarastoinnista. Lemmikkinä hänellä on Minni-hiiri, jolle hän on rakentanut vanhasta lasiovellisesta kirjahyllystä asumuksen, jonka hyllyille hän kätkee hiirelle ruokaa löytämistä ja edelleenvarastointia varten. Ikkunan kautta hän puolestaan pääsee itse seuraamaan hiiren toimia.
Hamsterilla on yksi intohimo ylitse muiden – pohtiminen, mitä kaikkea voisikaan varastoida turvatakseen leppoisan olon talvikaudeksi. Tarvikkeiden määrät ovat hyvin ylimitoitettuja ja ne hän laskee erikoisin mittayksiköin ja niitä muunnellen. Innoituksensa Hamsteri saakin lukemistaan seikkailukirjoista mm. Robinson Crusoesta ja Jack Londonista.
Hamsterin naapuriin muuttaa Rurik vaimonsa Tellun ja kolmen lapsensa kanssa. Rurikista muotoutuu kuva, että hänen taloutensa on puolestaan kunnossa; onhan hän voittanut veikkauksessa päävoiton. Muutoin elämä on häntä aiemmin kaltoin kohdellut ja hän on hieman hukassa ja toimintakyvytön. Hamsterin selkeät suunnitelmat talvivarastojen kokoamisessa auttavat ja innostavat Rurikia perheineen laittamaan elämän järjestykseen.
Hamsterin ja Rurikin välille kehkeytyykin ystävyyssuhde. Hamsteri löytää parhaat marjamaat ja hänen opastuksellaan käydään tapaamassa maanviljelijää, jolta hankitaan mm. puoli sikaa ja kolme lammasta. Vilhelmiina-muori tekee Rurikille turkisliivit ja koko perheelle sukat. Jallulta hankintaan honkapolttopuuta ja metsästäjältä riistalintuja, joita myöhemmin pariloimalla paistetaan. Metsästäjä myy Rurikille myös Luppakorva-koiran, joka huolehtii kodin turvaamisesta. Loput tarvikkeet hankitaan kaupungista - jopa paloviinan hankinnalle löydetään oikeutuksensa.
Kun lopulta kaikki talvivarastot ovat koossa, antaa talvi odottaa itseään. Lopulta talvi kuitenkin tulee ja nautiskelu voi alkaa …
Mielestäni eräänä tarinan punaisena lankana on turvallisuuden ja mielihyvän tunteiden kokeminen ja miten ihminen ne saavuttaa.
Lisäksi Hamsterissa korostuu ihmisen ja eläimen samankaltaisuus. Kuten eläin tekee pesän itselleen, niin me ihmisetkin teemme kodistamme pesänkaltaisen paikan, jossa olemme turvassa. Ja taidammepa me itse kukin hamstrata niitä talvivarastoja syksyisin; kuka marjastaen ja sienestäen, kuka metsästäen.
Osalle turvallisuus voi olla varautumista pahan päivän varalle. Emme ole kokeneet pulakautta, mutta hyvässä muistissamme ovat Ruotsiin suuntautuneet ”rasvareissut”, joilta hamstrattiin voita, sokeria ja näkkileipää. Nykymarkkinamiesten slogan ”osta kolme, maksa kaksi” vetoaa puolestaan sisäiseen hamsteriimme – kun halvalla saamme, mitoitamme tarpeemme Hamsterin tavoin yläkanttiin.
Mielihyvän tunteen voi saada myös hyvästä ruoasta ja kirjallisuudesta, kuten Hamsteri tekee:
”Talvi-iltoina, vihurien liehutellessa lumijauhoa kinoksien harjanteilla ja pihlajanoksan rapsuttaessa ikkunaa, Hamsteri kerää lukutuolinsa viereen kirjoja, joissa kerrotaan hirsikämppiin majoittuneista metsästäjistä ja muista vaeltajista. Hän etsii kirjoista lumimyrskykohdat. Tuuli heiluttaa kaminantorvia, mökit peittyvät lumeen ja pakkasta on 122 Fahrenheit-astetta. Mutta tukevassa majassa metsästäjä syö kaatamansa peuran tai puhvelin lihaa. Eskimoakka keittää hylkeenlihaa, ja rasvanaamainen ukko syö sitä määrättömästi. Hamsteri tuntee jo kielellään kuivatun poronlihan tai puhvelin niskakyttyrän erikoisen maukkauden. Entäs nuo peltikauhoissa paistetut ihanat käristykset! Kanadan hirvestä on leikelty ohuita, meheviä viipaleita, jotka ovat ruskistuneet silavan kanssa. Sen päälle vaahterasiirapilla siveltyjä maissikeksejä ja yönmustaa kahvia, jonka seassa on tilkkanen paloviinaa. Paaluaitassa on kasoittain jäätyneitä lohia, saatu verkoista syyskudun aikana …”
Ei sovi myöskään sivuuttaa Hamsterin ja Rurikin välistä ystävyyttä eikä sitä tosiasiaa, miten monen henkilön toiminnan tuloksena talvivarastot saatiin kokoon.
Huovinen on kuvannut tämän hyvin seuraavassa otteessa, jossa jokaisen panos on tärkeä ja merkityksellinen, kuten hyvin toimivassa yhteiskunnassa kuuluukin olla:
”Hyvä on maa, joka kasvattaa ravintoaineita ja hyviä ovat taitavat, ahkerat ihmiset! Näin ajattelee Rurik, näin miettii onnellinen Hamsteri. Toiset kasvattavat lampaita, toiset taas kaatavat puita. Joku työskentelee tehtaassa, joku taas tekee virastotyötä. Hallintoviranomaiset hallitsevat ja opetustoimikin hoidetaan. Iloluonteiset tai surumieliset taiteilijat viihdyttävät kansaa, ja parturi leikkaa niskatukan. Näin tulee kaikki tehdyksi ja suuri tyytyväisyys asuu kaikkialla. Kelpaapa silloin mukuttaa lammaspaistia ja verhota ruumis turkisliiveillä.”
Pirkko ja Jorma Mikkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti