Veikko Huovinen: Humusavotta: kirjailijan päiväkirja 1974-1975.
Otava, 1976.
Otava, 1976.
Syksyn viimeiseen tapaamiseen saapui peräti 14 Veikko Huovisen lukijaa, mukana oli myös uusia osallistujia. Alla muistiinpanoja vilkkaasta keskustelusta, kommentit ja täydennykset ovat tervetulleita.
Veikko Huovisen päiväkirja on yksi monista ennen Facebookia ilmestyneistä tilityksistä. Kovin syvälle Huovisen sielunelämään ei päästä kurkistamaan, ammattilainen pitää tiukat rajat siitä, mitä kirjoittaa ja mitä paljastaa. Kaverienkaan yksityisyys ei ole uhattuna, vaikka varsinkin kainuulaisittain paljon tuttuja nimiä sivuilla on luettavissa.
Päiväkirja ei aina kirjallisesti yllä muiden Huovisen tekstien tasolle, mutta parhaina päivinä Huovisen ironia ja tokaisut ovat muikeita.
Päiväkirja kertoo Huovisen rakkaudesta perheeseen, kotipiiriin, hyvään ruokaan, arjen askareisiin ja kalastukseen. Kirjailija nauttii musiikista ja henkevistä keskusteluista sopivassa seurassa. Paras ystävä on Uti ja hänen yhdeksänlapsinen perheensä. Kirjasta löytyy ajankuvaa myös pikkukaupungin sosiaalisesta elämästä.
Käy selväksi mistä Huovinen ei pidä, kulttuuri- ja muut yhdistykset saavat osakseen pirullisiakin kommentteja. Kirjailija on suuri tarkkailija, hän kommentoi ulkomaan tapahtumia ja arvioi terävästi kotimaan politiikkaa, presidentin kolumneja ja muiden kirjailijoiden kannanottoja. ETYK-kokouksen loputtua hän virittelee laulua:
”Toevottaan, toevottaan, toevottaan etta joskus saesimme toesenlaisen moan…”
Sanoma- ja aikakauslehdet julkaisevat kirjailijan tekstejä ja haastatteluja. Apu-lehdessä ilmestyy Huovisen pakinoita vuoden 1974 loppuun ja Seura julkaisee matkakuvauksen perheen Norjan matkasta, kuvaus löytyy melko samanlaisena päiväkirjasta.
Päiväkirjan ohella Huovinen kirjoittaa tekstiä kuvateokseen Kainuusta. Arto Seppäsen kirjoittama elämäkertateos, Hannu Tainan kuvittama "Pylkkäs-Konsta mentäämässä" ja Urpo Huhtasen kuvittama laitos Havukka-ahon ajattelijasta valmistuvat. Kuvituksista Huovinen ei ole kovin mielissään, mutta ei voi asiaan vaikuttaa. Kirjailijaa sapettaa lisäksi tekijänkappaleiden viipyminen, kun paikallisessa kirjakaupassakin teos on ennen kuin kirjailijalla.
Nykyaikaa ovat kirjailijoiden, kustantajien ja kustannustoimittajien väliset ongelmat. Ei Sofi Oksanen niitä keksinyt. WSOY:n kirjailija Veikko Huovinen vaihtoi Humusavotan myötä Otavaan 12 vuodeksi.
Suhteessa kustantajaan Huovinen paljastaa kainuulaisen monitulkintaisen luonteensa. Hän loukkaantuu kustantajan välinpitämättömyydestä, mutta ei halua osallistua seminaareihin, juhliin tai julkisiin kehumistilaisuuksiin. Tunnustus kuitenkin maistuisi, kun se tulisi oikealla tavalla. Joku lukupiiriläisistä totesikin, että kainuulainen haluaa hyvänkin palautteen kahdestaan nurkan takana. Saa sitten salaa röyhistää rintaansa, tietäisivätpä nuo muut!
Leena Marja Tikkanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti