Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja, Otava 1978
( 5. p. nid. Otava 2010) / Lukupiiri 13.4.2011
Kansallista veteraanipäivää vietetään tätä kirjoitettaessa (27.4.2011). Veikko Huovisen ”Koirankynnen leikkaaja” on yksi koskettavimmista sotaveteraanin kuvauksista Suomen kirjallisuudessa. Se on myös Huovisen tuotannossa poikkeuksellisen lämmin ja realistinen kuvaus miehistä ja heidän työstään.
Kainuun Lääkäriyhdistys järjesti vuonna 2008 elokuvafestivaalin otsikolla "Sairaan hyvä filmifestivaali", joka huipentui Markku Pölösen ohjaamaan Koirankynnen leikkaajaan. Kirjailija Veikko Huovinen osallistui lukijatapaamiseen ja elokuvan jälkeen pidettyyn paneelikeskusteluun. Tapahtuma teki mukana olleisiin syvän vaikutuksen. Tunnelma muistuu mieleen kirjaa lukiessa.
Osa lukupiirin jäsenistä muisti lapsuudestaan sodan jälkeisen ajan metsäkämpät ja metsätyöt. Ajankuva on tarkkaa, luonnon kuvaus vertaansa vailla. Pakkaspäivien ja -öiden kuvaukset saivat eläytymään niin, että ”varpaita paleli kirjaa lukiessa”.
Mertsi Vepsäläisen vaellus ja työnteko sai lukupiiriläiset vertaamaan nykyistä ja sodanjälkeistä työelämää. Silloin oli vajaakuntoisilla oikeus ja velvollisuuskin tehdä töitä, sosiaaliturvaa ei ollut nykymitassa tarjolla. Siedettiin hyvin kylähulluja ja sodan runtelemia ihmisiä. Kenelläkään ei ollut paljon tavaroita tai varusteita, mutta toisia autettiin minkä pystyttiin.
Todettiin, että Koirankynnen leikkaaja elää omaa aikaansa, johon ei ole paluuta. Moni asia on nyt paljon paremmin. Aitoa kahviakin juovat kaikki jotka haluavat.
Toisaalta nykyisin nuoret ja vanhat tuntuvat olevan ”liikakansaa”. Nuoria 18-20 -vuotiaita on työn ja koulutuksen ulkopuolella yli 50 000. Vanhukset hoidetaan pillereillä toimintakyvyttömiksi paketeiksi laitoksiin. Turvallista lintukotoa ei ole, nyt maailmantalous säätelee Suomen taloutta.
Kari Hotakainen voisi olla nykyajan vastine Huoviselle, mutta myös Mikko Rimmisen Nenäpäivää voi verrata Koirankynnen leikkaajaan. Siitä löyty myös hyviä ihmisiä ja lämpöä. Toivoa voi, että ihmisistä välittäminen ei ole kokonaan kuollut.
Lukupiirin muistiinpanoistaan kokosi Leena Marja Tikkanen
Koirankynnen leikkaaja -kirjaa ovat analysoineet mm.
* Panu Rajala: Tarkasti leikattu tarina. Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja. – Teoksessa Kirjojen Suomi, ss. 522-530
* Tero Liukkonen: Veikko Huovinen: Kertoja, veitikka, toisinajattelija. - Ss. 139-143.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti