Frontiers Records p2011
Tunnustan olevani lapsellisen viehättynyt kitarasooloista. Syynä on varmaankin jo yli 30 vuotta kestänyt läheinen suhde raskaaseen rockiin ja kitarasankaruushan on olennainen osa kyseisen musiikkigenren perusluonnetta.
Brittiläisen Whitesnaken uutuuslevy Forevermore on nimenomaan täyteen pakattu mitä mehevimpiä kitarasooloja kohtuullisen tukevien rockraamien puitteissa esitettynä. Jo vuonna 1978 perustettu bändi on luonut nahkansa useampaankin kertaan ja uraan on mahtunut niin nousuja kuin laskuja. Viime vuodet erilaisten ääniongelmien kanssa painiskellut yhtyeen legendaarinen vokalisti David Coverdale on kuitenkin saanut tälle levylle puristettua vaihteeksi aika toimivan yhdistelmän sokerihuurrettuja balladeja kuin myös tanakammin potkivia raskaampia biisejä.
Whitesnakessa miehistöt ovat vaihtuneet uran varrella tiheään tahtiin mutta Coverdale on kuitenkin pitänyt aina mukanaan osaavia kitaristeja. Tällä hetkellä kitaraa soittavat mm. Dio -yhtyeessä jo aikoinaan vaikuttanut Doug Aldrich ja monissa kokoonpanoissa niin ikään karaistunut Reb Beach. Miehet pitävätkin Forevermorella riffit tiukkoina ja soolot monipuolisina. Myös Coverdalen ääni tuntuu toimivat ilman ongelmia. Levyn tuotannollinen puoli onkin ajanmukaisessa kunnossa ja levy kuulostaa kaikin puolin huolellisesti toteutetulta ja tuoreelta.
Levyllä olevista 13 kappaleesta All out of luck, My evil ways ja Dogs in the streets ovat mieleenpainuvimpia. Eihän Whitesnake tällä levyllä enää klassikkoja synnytä mutta kiemurtelee kuitenkin yllättävän eloisasti. Ikäisekseen.
KK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti