Suomentanut: Aleksi Milonoff.
Tammi, 2012 (Keltainen kirjasto). 426 s.
Kipeän kaunis nuoruus palaa Toru Watanaben mieleen Beatlesien Norwegian Wood kappaleen myötä. "I once had a girl or should I say she once had me..."
On vuosi 1969 Tokiossa. Ystävänsä kuoleman jälkeen Toru rakastuu tämän morsiameen Naokoon, joka lähtee toipumaan surustaan hoitoyhteisöön. Se on omalaatuinen, eristetty kommuuni, jossa hoidettavien ja hoitajien välistä eroa ei oikein huomaa. Naoko vaipuu yhä syvempään masennukseen. Naokon huonetoveri Reiko toimii viestien välittäjänä ja kiinnostuu itsekin Torusta.
Toru kaipaa rakastettuaan, mutta toverit houkuttelevat yksinäisen nuorukaisen mukaansa. Itsevarma Nagasawa tutustuttaa Torun Tokion yöelämään. Ennakkoluuloton ja teräväsanainen Midori piirittää Torua. Harva osaa tiivistää pornoelokuvan katsomon tunnelman yhtä herkullisesti kuin Midori. Suhtautuminen vaikeaan perhetilanteeseen on mutkaton: "Jos paskan peseminen vaatii myötätuntoa, minä olen kyllä sata kertaa myötätuntoisempi kuin muut! ”
Kirja kuvaa opiskelijaelämää ja sen kuohuntaa 60-luvulla. Politiikkaa puhutaan opintopiireissä ja luennoilla. Seksi on vapaata, mutta lesbosuhteen paljastuminen on kuin kuolemantuomio.
Murakami kertoo miten vaikeaa on kasvaa aikuiseksi, mitä on ystävyys ja huolenpito, mitä on rakkaus. Muistelmana kirjoitettu tarina etenee melodisesti ja surumielisesti kuin Beatles-sävelmä.
Haruki Murakamilta on suomennettu yhteensä neljä teosta, joista varsinkin "Sputnik, rakastettuni" ja "Kafka rannalla" ovat saavuttaneet suuren suosion. Nyt suomennettu "Norwegian Wood" on kirjoitettu niitä aikaisemmin. Kirja oli Murakamin kansainvälinen läpimurtoteos. Sen pohjalta tehty elokuva esitetään Kajaanin elokuvakerhossa helmikuun alussa. Mielenkiintoista nähdä miten tarina on muuntunut elokuvaksi. (lmt)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti