Lukupiirin talvea 2012

Lukupiirin tapahtumien muistiin merkitseminen oli hiipua talven pakkasiin. Onneksi lukupiiritoiminta on voimissaan. Ennen joulua luettiin Kasinomies Tom (Otava 1990), jonka ennakoivaa ajankohtaisuutta ihasteltiin, ja aavisteltiin, ettei aihe vieläkään ole vanhentunut. Teoksesta löytyy runsaasti arvioita ja viitteitä lehdistä ja netistä, ohessa esimerkkinä Salla Brunoun artikkeli.

Kevät 2012 alkoi lyhyillä erikoisilla ”Kukuškat : moniaita kertomuksia ja pakinoita” (WSOY 1993). Siinä on kaksi osaa ”Sattumuksia EY- ja SEV-maissa” sekä ”Vapaita suhteita”. Poliittisten satiirien, Kekkos-aiheiden ja urheilun lisäksi teoksessa on tyyliltään poikkeava, totinen juttu ”Suuri muutto”. Siinä kerrotaan miehestä, joka haluaa muuttaa talonsa ja tavaransa ihmisineen, eläimineen päivineen järven jäälle. Yhä kauemmas talous siirtyy, yhä epävarmempaa on jään kesto. Jään sulaessa vetäydytään kohti mannerta, ja kesällä tähytään seuraavan järven aavaa ulappaa. Vaellus vertautuu ihmisen epävarmaan vaellukseen ”Telluksen rupisella pinnalla”. Se voidaan lukea myös kirjailijan kutsumuksena. ”On oltava luja, periksi ei saa antaa. On uskottava asiaansa. Luonteva, hätäilemätön kerronta on paras aseeni. Pois mielestä maailman pilkka ja epäuskoisten kuiskuttelut!”

Lainan päivänä 8.2.2012 kajaanilaiset lukupiirit esittäytyivät lukupiiritapaamisessa pääkirjastolla. Mukana olivat Akateemisten naisten lukupiiri, Kaukametsän lukupiiri, Pirkkolan lukupiiri (Kajaanin srk.), Pupulan lukupiiri, Suomalaisen kirjakaupan lukupiiri, Kajaanin kaupunginkirjaston lukupiiri sekä "Innostu kirjoista" - facebook yhteisö. Paneelin alustajana ja vetäjänä toimii "lukupiiriveteraani" Risto Brunou.

Tilaisuus keräsi pakkasiltana mukavan yleisön ja keskustelu olisi jatkunut pidempäänkin. Lukupiireille on yhteistä lukeminen. Kirjojen valinta, käsittelytapa, tapaamistiheys ja avoimuus vaihtelevat. Jatkuvuus ja jäsenten välinen luottamus tuo jokaiseen piiriin ainutlaatuisen tunnelman. "Kirja herää eloon vasta, kun se luetaan. Lukupiirissä se luetaan monesta eri näkökulmasta, jolloin kokemus kirjasta syvenee ja oppii uutta", yleisön kommentti tiivisti lukupiirien merkityksen. Yhteistoimintaa kannatta jatkaa ja sitä on jo jatkettukin. Kevään kuluessa on vierailtu ”naapurissa”, jotkut ovat löytäneet toisen tai kolmannen lukupiirin harrastukselleen.

Pietari Suuri hatun polki: romaani (WSOY 1995) on julmien yksinvaltiaiden viimeiseksi ilmestynyt osa. ”Naurakaa ajoissa hulluille pedoille” lausui Huovinen Hitler-kirjansa jälkeen. Hän on myös todennut, että yhtenä lähtökohtana sarjalle on ollut kysymys, miksi ihmiskunta aina antaa pettää itseään. ”Joku huutaa kovalla äänellä torilla ja kansa mölisee, hurraa … möö … vallankumous …”

Venäjän historia ja nykypäivä on tänä talvena ollut uudenkin kirjallisuuden aiheena. Laila Hirvisaaren "Minä, Katariina" lähestyy päähenkilöään aivan eri näkökulmasta. Molemmissa kirjoissa käy ilmi valtakamppailujen armottomuus ja se miten julmasti valtiaiden epäsuosioon joutuneista tai poliittisesti vaikeiksi osoittautuneista henkilöistä hankkiudutaan eroon. Lasten kohtalo on surullisin tässä pelissä, jos he jäävät henkiin, he eivät muusta tiedä, he jatkavat julmuuksia. Tämä kierre ei ole maailmasta hävinnyt.

Huovisen teksteihin ja kieleen palataan kirjallisuudessa ja tiedotusvälineissä jatkuvasti. "Pietari Suuri Hatun polki" on päässyt sanakirjan malliesimerkiksi sanaleikeistä. Siis miten se menikään: "Suutari pieri ...." ?

Lehtiartikkelit:
Keskinen, Tuomas: Jäähyväiset tyranneille: Veikko Huovinen piruilee nyt Pietri Suurella. Iltalehti. Viikonvaihde. 9.9.1995, s. 16-19.
Kinnunen, Eeva: Veikko Huovinen: "Naurakaa ajoissa hulluille pedoille". Kotimaa 21.9.1984, s. 3.

5.4.2012 lmt

Thor

Marvel-sarjakuvissa viitisenkymmentä vuotta seikkaillut Thor on myös saanut oman elokuvansa sarjakuva-elokuvien buumissa.

Pääjumala Odin (Anthony Hopkins) on siirtymässä sivuun Asgårdin kuninkaan paikalta ja uudeksi pääjehuksi on ehdolla veljekset Thor (Chris Hemsworth) ja Loki (Tom Hiddleston). Tästäpä tietenkin seuraa kateutta ja muita jännitteitä veljesten välille, koska perinteisesti esikoinen valitaan uudeksi kuninkaaksi ja kuopus jää nuolemaan näppejään. Asiat kuitenkin mutkistuvat Thorin ylimielisyyden vuoksi ja Odin karkottaa hänet Asgårdista, ja minnekäs muualle kuin Maahan. Thor myös menettää Mjölnir-vasaransa. Maassa Thor törmää (kirjaimellisesti) tutkija Jane Fosteriin (Natalie Portman) esikuntineen. Tästä alkaa Thorin matka paremmaksi ”ihmiseksi”, vasaransa etsintä ja Asgårdiin paluu.

Leffa sisältää ryminää ihan omiksi tarpeiksi. Mäiske on sopivan sarjakuvamaista, joten ikärajaksi on saatu laajempaa katsojakuntaa silmällä pitäen K12. Thor menee allekirjoittaneen listoilla 2000-luvulla tehtyjen Marvel-leffojen kärkikaartiin ensimmäisen Iron Manin ja X-Menien kannoille. Tällainen 80-luvun Marvel-sarjakuvien ystävä viihtyi leffan parissa varsin hyvin vajaan kaksituntisen. Tehosteet toimii, vauhtia riittää ja pääosien näyttelijät hoitavat hommansa. Hemsworthilla on sen verran hauiksessa papua, että täyttää Thorin mitat. Leffaan on saatu sopivasti huumoria. Thor myös sisältää tarkkaavaisille pieniä viittauksia sarjakuvamaailmaan. Tarina etenee jouhevasti, lieneekö syynä tämäntyyliselle leffalle yllättävä ohjaaja Kenneth ”Shakespeare” Branagh. Myös leffan äänimaailma potkii mukavasti, ainakin jos sitä kuulostelee kohtalaisella vahvistimella 5.1 -kaiutinsysteemeineen.

Kuten muissakin viimevuosien Marvel-elokuvissa, lopputekstien jälkeen on pienet maistiaiset tulevasta. Laatuleffa, laatutoteutus ja myös itse dvd:n laatu kestää vertailun. Viihdyttävä sarjisleffa!

JO

SLASH: Made in Stoke 24/7/11

SLASH: Made in Stoke 24/7/11
Armoury Records p2011

Parhaiten entisenä Guns N´ Roses kitaristina tunnetuksi tullut Slash on koostanut eräänlaisen best of -kokoelman uransa vaiheista, kun mieheltä on julkaistu tupla live levy nimeltään Made in Stoke 24/7/11. Kahdelta levyltä löytyy nimittäin hyvin monipuolinen läpileikkaus kappaleista, joita on julkaistu aiemmin Guns N´ Roses, Slash´s Snakepit ja Velvet Revolver yhtyeiden puitteissa.

Slashin edellisestä soololevystä poiketen, nyt kuullaan vain yhtä laulusolistia. Ratkaisu on toimiva ja Myles Kennedy hoitaa homman erinomaisesti, luoden levylle yhtenäisen ja vahvan laulusoundin. Itse asiassa koko muukin yhtye ja eritoten maestro itse, on kautta linjan erinomaisessa vireessä ja tutut ja vähemmän tutut kappaleet saavat tanakkaa päivitystä tähän päivään.

Sweet child o’ mine, Paradise city, Rocket Queen, Civil war jne. ovat kaikille Guns N´ Roses faneille tuttuja biisejä ja komeasti ne kulkevat livenä tälläkin kertaa. Kennedyn laulu kuulostaa paikoin hämmästyttävän samalta kuin W. Axl Rosella aikoinaan, joten nykyversiot kappaleista ovat hyvinkin alkuperäisen veroisia elleivät jopa vahvempia vetoja.

Slashin levyuutuus on luonnollisesti pakollinen tapaus miehen faneille mutta erittäin tutustumisen arvoinen myös kaikille miestä vähemmän kuunnelleille rockin ystäville. (KK)

Mediamaassa: tarinoita lapsista ja mediasta

Mediamaassa: tarinoita lapsista ja mediasta. Toim. Tittamari Marttinen. Saarnikirjat. 2011.

Mediamaassa-kirja sisältää seitsemän tarinaa lapsista median parissa. Kirjoittajat ovat tunnettuja suomalaisia lastenkirjailijoita. Teos on julkaistu opetus- ja kulttuuriministeriön Lapset ja media –kokonaisuuden tuella.

Suvi on seitsemänvuotias tyttö, jonka paras kaveri Heta on muuttanut perheensä kanssa ulkomaille. Syntymäpäivänään Suvi saa lahjaksi mm. tietokoneen ja vaikka lahja ei häntä alkuun kiinnostakaan, löytää hän kohta mahdollisuuden olla sitä kautta yhteydessä kaveriinsa toiseen maahan. Suvi keksii monia uusia mahdollisuuksia yhteydenpidolle.

Iiro on innokas tietokonepelien pelaaja ja aika tietokoneella tahtoo vierähtää ohi sovitun aikamäärän, kun ei ole muuta tekemistä. Mummolassa vaarin ja mummon kanssa löytyy kaikenlaista tekemistä ja tällä kertaa vaari on kehitellyt mainion keinon luonnon tarkkailuun.

Muissa tarinoissa kerrotaan mm. Kuusipuiston koulusta, jossa oppilaat suunnittelevat koululle nettisivuja sisältönä mm. blogeja, tarinoita ja kirja-arvioita; Evasta, joka opettelee vasta lukemaan ja jonka luona vierailee aakkosrosvo; äidistä ja tyttärestä, joiden suosikkielokuva saa kyyneleet silmiin molemmille; virtuaalilemmikistä, jolla voi harjoitella lemmikin vastuullista hoitamista.

Tarinat ovat fiktiota ja kertovat tavoista hyödyntää mediaa lasten elämän erilaisissa tilanteissa. Tarinoissa korostetaan lasten ja vanhempien yhdessä tekemistä ja vanhempien läsnä oloa mediamaailmassa. Teoksessa vinkataan myös lasten verkkosivustolle www.okariino.fi, josta löytyy vinkkejä mm. kivoista kirjoista ja jonne voi kirjoittaa vaikkapa omia tarinoita. PA

Murakami, Haruki: Norwegian wood

Haruki Murakami: Norwegian wood.

Suomentanut: Aleksi Milonoff.
Tammi, 2012 (Keltainen kirjasto). 426 s.

Kipeän kaunis nuoruus palaa Toru Watanaben mieleen Beatlesien Norwegian Wood kappaleen myötä. "I once had a girl or should I say she once had me..."

On vuosi 1969 Tokiossa. Ystävänsä kuoleman jälkeen Toru rakastuu tämän morsiameen Naokoon, joka lähtee toipumaan surustaan hoitoyhteisöön. Se on omalaatuinen, eristetty kommuuni, jossa hoidettavien ja hoitajien välistä eroa ei oikein huomaa. Naoko vaipuu yhä syvempään masennukseen. Naokon huonetoveri Reiko toimii viestien välittäjänä ja kiinnostuu itsekin Torusta.

Toru kaipaa rakastettuaan, mutta toverit houkuttelevat yksinäisen nuorukaisen mukaansa. Itsevarma Nagasawa tutustuttaa Torun Tokion yöelämään. Ennakkoluuloton ja teräväsanainen Midori piirittää Torua. Harva osaa tiivistää pornoelokuvan katsomon tunnelman yhtä herkullisesti kuin Midori. Suhtautuminen vaikeaan perhetilanteeseen on mutkaton: "Jos paskan peseminen vaatii myötätuntoa, minä olen kyllä sata kertaa myötätuntoisempi kuin muut! ”

Kirja kuvaa opiskelijaelämää ja sen kuohuntaa 60-luvulla. Politiikkaa puhutaan opintopiireissä ja luennoilla. Seksi on vapaata, mutta lesbosuhteen paljastuminen on kuin kuolemantuomio.

Murakami kertoo miten vaikeaa on kasvaa aikuiseksi, mitä on ystävyys ja huolenpito, mitä on rakkaus. Muistelmana kirjoitettu tarina etenee melodisesti ja surumielisesti kuin Beatles-sävelmä.

Haruki Murakamilta on  suomennettu yhteensä neljä teosta, joista varsinkin "Sputnik, rakastettuni" ja "Kafka rannalla" ovat saavuttaneet suuren suosion. Nyt suomennettu "Norwegian Wood" on kirjoitettu niitä aikaisemmin. Kirja oli Murakamin kansainvälinen läpimurtoteos. Sen pohjalta tehty elokuva esitetään Kajaanin elokuvakerhossa helmikuun alussa. Mielenkiintoista nähdä miten tarina on muuntunut elokuvaksi. (lmt)

Greensleeves : English Pastoral Music

Greensleeves : English Pastoral Music
HNH International 2004

Seesteistä maalaistunnelmaa musiikin avulla kuvaillaan levyllä Greensleeves. Kautta aikain säveltäjät ovat saaneet virikkeitä kansanmusiikista, tällä levyllä esitellään englantilaisten säveltäjien tuotantoa.

Ralph Vaughan Williams oli aikansa (1872-1958) johtavia säveltäjiä. Hän oli kiinnostunut kansanmusiikista sävelsi mm. pastoraalisinfonian ja keräsi Etelä-Englannista kansanmusiikkikappaleita. Kansansävelmä Greensleeves on peräisin 1500-luvulta ja siitä on tehty useita sovituksia. Tunnetuimpia on levyllä oleva Vaughan Williamsin orkesteriversio Fantasia on Greensleeves. Se sisältyy oopperaan Sir John in Love, joka puolestaan pohjautuu Shakespearen tekstiin Merry Wives of Windsor.

Greensleeves tunnetaan myös joululauluna What Child is this sekä poliittisena balladina.

Levyltä löytyy myös Ronald Bingen iki-ihana Elisabetin serenadi. Binge erikoistui viihdemusiikkiin ja soitti mykkäfilmien taustaorkestereissa. 1950-luvulla hän toimi Mantovanin orkesterin sovittajana ja omisti Elisabetin serenadin orkesterille.

Muita levyn säveltäjänimiä ovat mm. Gustav Holst, Frederic Delius ja Edward Elgar.

Jos talvi pitkästyttää, voi tätä levyä kuuntelemalla siirtyä mielessään haaveilemaan kesän vihreistä niityistä. (HH)