Lukupiiri 24.3.2010
Veikko Huovinen: Konstan Pylkkerö, 1961
Konstan Pylkkerö jatkaa Havukka-ahon ajattelijan tarinaa. Lukupiiri keskusteli kirjan pohjalta Veikko Huovisen ihmiskuvauksesta ja Pentti Haanpään vaikutuksesta Huoviseen.
Omia sanoja ja ilmauksia löytyy tästäkin kirjasta. Kun Konsta oli apteeraajana, mitä hän teki? Nykysuomen sanakirjan mukaan apteerata tarkoittaa katkoa, pölkyttää.
Eläinmuseon kuvaus ja henkilökohtainen kannanotto eläimiin on Huovisella ainutlaatuista. Kenellä muulla tulisi mieleen pohtia lunnin nokkaa:
"Täytetyt metsälinnut häntä eniten miellyttivät ja jänikset sekä oravat. Mutta lunnin uhkea nokka oli Havukka-ahon ajattelijalle kuin punainen vaate vihaiselle sonnille. Hän ei käsittänyt sitä salamyhkäistä, ehkä syvällistäkin viisautta, joka tuollaiseen nokkaan ylipäätänsä saattoi sisältyä. Siksi hän tuijotti kulmainsa alta lunnia ja piti kaikkea tätä henkilökohtaisena loukkauksena."
"... Ja nyt piti nähdä tuollaisia irstaita räähki, paljon ilkeämpiä kuin korppi ja närhi. Muuten hän olisi nämä hyväksynyt, mutta nokan suhteen oli jotain vinossa"
Huovisen syvä kunnioitus eläimiä kohtaan ilmenee seuraavasta:
"Kaksi lyijyraetta lävisti sydämen. siihen lysähti musta, karvainen peto ja puhalsi vitilumelle verisen vaahdon - ja elämänsä. Kova oli ollut sen elo, vaikeat ne tehtävät ja askareet, joita se oli määrätty aikojan alusta suorittamaan. Nyt se sai palkkion, ehkä hyvänkin."
"Tutkittiin ahman turkki, kynnet ja häntä, punnittiin sitä käsissä ja pojat katsoivat hampaat sekä raottelivat silmäluomia. Ihmetys oli suuri, sillä miten pystyi noin pieni eläin tappamaan lampaita ja poroja"
Kuitenkin Konsta riemuitsee mielessään ahman kaadosta ja tulevasta tapporahasta. Häntä kutkuttaa ajatus, että hänet jatkossa tunnetaan kostajana ja saa nimensä vielä lehtiinkin.
Syvästä ystävyydestä kertoo yllättävä tapaaminen Kronbergin kanssa. Maisteri Kronberg oli ollut Konstan kanssa männynneulasia laskemassa Lentuan saaressa ja nyt "alennustilassa" maalattu rouva vieressään, lapset takapenkillä. Kronbergin perhe ei oikein Konstasta piitannut, mutta Kronberg oli uskollien ystävälleen ja osoittaa avointa, rehellistä ihmisen kunnioitusta. Ystävän puolelle asetutaan, ystävyys ei riipu ulkoisista seikoista, asemasta tai rahasta.
Näinä aikoina ajankohtainen asia löytyy ennustuksesta: "Johan ne hinkkaa atomista sähköt, kun kosket loppuu". Tekokuustakin kelpaa lukea edelleen. Kirjan tekstit heijastavat viidenkymmenen vuoden takaista aikaa ja ne saavat lukijan hykertelemään muistojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti