Lukupiiri 21.4.2010
Veikko Huovinen: Talvituristi, 1965
Teoksen kaksi osaa 1)Valmismatka ja 2)Poikien talviretki eroavat paljon toisistaan sekä sisällön että tunnelman osalta.
Yhteistä on kuvaus talvesta, kylmyydestä, joka luettunakin saa hampaat kalisemaan.
Valmismatka on synkkä, kalsea kertomus talvisesta matkasta Pohjolaan, jota alkuluvussa sanotaan tavalliseksi, joskin heikosti valmistelluksi turistimatkaksi, "joka nykyään on niin muodikasta."
Matka alkaa aamuvarhaisella, hyytävässä pakkasessa, autoissa ilman lämmitystä ja lasit niin jäässä, ettei koko matkalla mitään näy. Ihmiset kerätään matkan varrelta ja ilmenee että he kaikki ovat saaneet kutsun. Osa alistuu lähtemään, osa lähtee pakosta. Joukko on hyvin epätasainen ja sen matkanjohtajana on elämässä aina epäonnistunut, kiusattu, mitätön mies, joka lähtiessä heittää asuntonsa avaimet hankeen ja miettii pitäisikö hankkia raippa.
Tarinan alku kertoo miehestä, joka poimitaan mukaan puoliksi paleltuneena matkan varrelta. Hän on jättänyt autonsa ja hyvät varusteensa ja mennyt metsään, jossa kiertelee kauan ajatellen, että hän näin vaeltaessaan löytää totuuden.
Toinen syvästi masentunut on keski-ikäinen perheenisä, toimistopäällikkö, joka katsoo elämäänsä ja sen sujuvuutta kuin sivusta.
Mukaan otetaan väkisin nuori rautatieläinen Leevi, joka suunnittelee pakolaisen elämää, mutta ei väistä kohtaloaan. Mukana on myös 6-vuotias tyttö, jonka perheenisä ottaa lohduttaakseen. Lapsi ihmettelee miksi hänen piti lähteä yksin.
Tässä kohdin kertomusta on jo ymmärrettävä, että kyse on matkasta kuolemaan. Tuntemattomalle, pohjoisella jäämerelle, jossa odottaa punamönjäinen, musta laiva, jossa ei näytä olevan elämää. Tästä ei kuitenkaan puhuta.
Huovisen kuvaukset lähtijöistä ovat varsin synkkiä, monia kysymyksiä ja kylmääviä tunteita herättäviä.
On perheenemäntä, jonka luona yövytään ja joka puhuu Leevin kanssa rakkaudesta, koska Leevi ei ole sitä ehtinyt kokea ja emäntä on pettynyt pahasti. Tosin hänen puolisonsakin, joka ei lähde mukaan, on pettynyt.
Karmein kuvaus on isännästä, joka ruoskalla pakotetaan mukaan ja joka riehuu kartanollaan ajaen perheensä ja eläimensä tielle ja lopulta polttaen kaiken. Isäntä iskee raivoissaan kirveen ison sian selkään. Sika lähtee tepastelemaan tielle ja säikäyttää matkaajan, joka päättää että "tuollaista en muista nähneeni" ja näin selviää järkytyksestään.
Jokunen vapaaehtoinenkin lähtee, kuten Salmentauksen iäkäs mummo, joka hiljalleen etääntyy kotimäeltään ja nuoripari Tarja ja Pietari, jotka elämän velvollisuuksiin jo alkuun väsyneinä rakentavat talvipesän, josta heidät haetaan.
Huovismaiseen tapaan, jos niin tohtii sanoa, Talvituristissa on aivan erillisiä kertomuksia, kuten kuvaus metsään jääneen auton sammuvasta elämästä, kuvaus tuppisuisista autonkuljettajista ja kuljetusautojen raskaasta, sitkeästä kulkemisesta.
Matkan aikana kenellekään ei kerrota päämäärää ja sitä miksi on niin kylmää ja vaikeaa. Kaikki kuitenkin laskeutuvat veneisiin, joita laiva on lähettänyt. He lähtevät ja ihmiset jäävät laiturille veisaamaan lähtövirttä.
Arja Mikkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti