Lukupiiri 24.3.2010
Veikko Huovinen: Kylän koirat, 1962
Lukupiiriläisten mukaan "Kylän koirat" olisi määrättävä kouluissa oppikirjaksi ja koiran omistajille pakolliseksi oppaaksi. Veikko Huovinen kuvaa koiria niiden omasta vinkkelistä eikä pakota niitä ihmisen lapsiksi kuten monesti nykyaikana tehdään.
Monet elävät ja riemastuttavat muistot omista ja kylän koirista lukpiirissä muisteltiin ja kerrottiin.
Aivan aiheesta kirjasta on otettu hyvälle paperille painettu ja kauniisti tekijän valokuvat esittelevä uusi painos vuonna 2009.
Tämän sekä samaan aikaan ilmestyneen "Lemmikkieläin ja Valmismatka" -kirjan ansiosta minulle jäi haikea muisto kirjailija Veikko Huovisesta. Työtoverini täytti vuosia juuri uuden painoksen ilmestyttyä ja halusimme muistaa häntä omistukirjoituksella varustetulla kirjalla, niinpä lähdin tapaamaan kirjailijaa. Veikko Huovinen otti vastaan lukijansa viimeisen kerran ja ne lienevät viimeiset nimikirjoitukset, jotka hän elämässään kirjoitti. Hän totesi kirjoittaessaan, että laitan tähän päivämäärän, jotta tiedätte, että ainakin tällöin olin vielä hengissä. Nimikirjoitus on hauras kuten kirjailiijakin niitä kirjoittaessaan. Päivämäärä on 5.9.2009.
Leena Marja Tikkanen
Alla oleva esittely on julkaistu Koti-Kajaanissa kirjaston palstalla keväällä 2009:
Ystävänpäivän ja talven kunniaksi lähdetään seuraamaan koirien ”jälkiketjuja pohjoisen hangille, tohiseviin kyläpetäjikköihin, palokujille ja roskatynnöreiden taa”.
Nykyiset koirat voivat vain uneksia siitä vapaudesta ja kaveruudesta, josta Väiskit ja Junnut saivat nauttia talvikuukausina. Kirjailija vainuaa maanläheisesti koirien parhaat ruokapaikat, lempihajut ja löytää salaisimmatkin kätköt. Mitä tapahtuu, kun on "aika" ja narttuprinsessaa pidetään kytkettynä? Miksi koira saa porsaan paperit? Herkimmillään kirja kuvailee syyhyisen koiran rapsutusta, seurailee koiraperheen elämää ja pentujen puuhia.
Koirien tarkkailun lomassa löytyy mietteitä ajan ilmiöistä. Jätteiden käsittely ja otsatukkaiset miehet saavat osansa. Onko turismia kehitetty kirjan herättämin virikkein?
Kirja vie meidät aikaan, jolloin käytiin kansakoulua, sepällä oli kylässä paja ja pakkanen laski neljäänkymmeneen. Valokuvissa koirat esiintyvät juuri niin ”uskollisina omalle koiruudelleen” kuin kirjailija tekstissäkin kuvailee. Kirja on valaiseva opas aitoon koiranelämään ja loistavaa lukemista kaikille karvaturrien ihailijoille. (lmt)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti