30.9.2019

Julian Clary: Me Ponnekkaat

Julian Clary: Me Ponnekkaat. Kuvittanut David Roberts. 
Otava 2017.

Ponnekkaat ovat perhe, joka asuu Lontoossa, Englannissa. Heillä on omakotitalo, auto, puutarha ja kaikkea, mitä tavallisella perheellä yleensä on. He ovat isä, äiti ja vilkkaat kaksoset Veeti ja Vilma ja he nauravat paljon, joskin naurua täytyy vähän rajoittaa ainakin julkisilla paikoilla, ettei heidän salaisuutensa paljastuisi. He käyttävät aina päähineitä ja piilottavat häntänsä huolellisesti uteliaiden katseilta siitä syystä, että he ovat kahdella jalalla käveleviä ja ihmisten vaatteisiin pukeutuvia hyeenoja. Rouva Ponnekas tekee työkseen hyvin suosittuja ja kysyttyjä hattuja mm. kananmunakoteloista. Herra Ponnekkaan työ on kirjoittaa vitsejä paukkukaramelleihin ja silloin hän voi nauraa luontevan hyeenamaisesti ilman että kukaan kiinnittää siihen huomiota.

Naapurissa heillä asuu mies, joka pitää heitä tarkasti silmällä: herra Pynnönen. Hän pysyttelee tiukasti omissa oloissaan eikä halua tulla häirityksi. Herra Pynnönen on niin tarkkasilmäinen, että hän ehtii huomata vilahtavan hännän. Hän myös panee merkille perheen yölliset oudot liikkeet ja toimeliaisuuden, kun eläintarhan hyeenaosastolla Ponnekkaat suorittavat pelastusoperaation. Operaation tuloksena taloon muuttaa uusi asukas ja perheellä on haastetta opettaa hänet ihmisten tavoille ja puhumaan ihmisten kieltä. Mutta uusi asukas onnistuu sattumien kautta pääsemään herra Pynnösen suosioon ja näin koko perhe oppii tuntemaan naapurinsa ja hänen salaisuutensa. 

Julian Clary on brittiläinen koomikko, jolla on kotonaan monenlaisia lemmikkieläimiä. Hän on kirjoittanut useita Ponnekkaan perheestä kertovia lastenromaaneja, joista tähän mennessä on suomennettu kolme: ensimmäisen osan lisäksi Me Ponnekkaat – pelastuspartio ja Me Ponnekkaat lomalla. 

Paula Alaraasakka

11.9.2019

Mikko Moilanen: Suomen pyövelit

Mikko Moilanen: Suomen pyövelit
Docendo, 2019.

Jos kaipaa syksyn synkeyteen sopivaa luettavaa, kannattaa tarttua Mikko Moilasen teokseen Suomen pyövelit. Mustiin kansiin painettu opus käy läpi ammattikunnan veristä historiaa, ja samalla pureutuu yksittäisten pyöveleiden vaiheikkaaseen elämään. Myös Kajaani on vahvasti edustettuna tässä surkeiden sattumusten sarjassa. Kuolemantuomioita toimeenpantiin täälläpäin ahkerasti, ja täkäläiset lääninpyövelit pyörivät keikkojen perässä pitkin Suomea. Toisinaan matkat menivät myös rankan juopottelun puolelle. Pyövelin työ näyttäisi olleen rankkaa kaikin tavoin.

Nykypäivän oikeusvaltiota alkaa kummasti arvostaa, kun lukee esimerkkejä entisaikojen oikeudenkäytöstä. Rangaistukset olivat ankaria ja erittäin julkisia. Pyöveli toimitti kuolemantuomioiden lisäksi ruoskimis- ja häpeärangaistuksia ja hoiti kaikenlaisia hanttihommia, jotka eivät kunnialliselle väelle sopineet.  Ammattikunta oli kauttaaltaan pelätty ja halveksittu, vaikka työn tärkeyttä harvoin kyseenalaistettiin. Monet alkuaikojen pyöveleistä olivat itse asiassa armahdettuja rikollisia, jotka saivat vaihtoehdoikseen tarttua mestauskirveeseen tai tulla itse mestatuiksi. Tämä osaltaan selittää miksi heitä kartettiin. Kirja osoittaa myös, että teloituksen möhliminen saattoi käydä pyövelille itselleen hengenvaaralliseksi. Suomessakin tiedetään tapaus, jossa pillastunut väkijoukko kävi kömpelön pyövelin kimppuun ja pahoinpiteli tämän hengiltä. Kirja on täynnä vastaavia karuja anekdootteja.

Huomattava osa Moilasen kirjan tiedoista on kokonaan uusia. Hän on tonkinut lukuisia arkistolähteitä ja käynyt läpi perimätietoa, laatien samalla kattavan kuvauksen entisaikojen ankarasta oikeudenkäytöstä. Sekä niistä unohdetuista ihmisistä, jotka kirveitä heiluttivat. Pyöveleiden historia ei ole aiheena kevyimmästä päästä, mutta kirjan äärellä on helppo viihtyä ja kauhistua.

Tuomas Kumpula