Niipola, Jani: Duudsonit : Härmästä Hollywoodiin

Niipola, Jani: Duudsonit : Härmästä Hollywoodiin

Johnny Kniga, 2014

Lähes kaikki tietävät Duudsonit, nuo pohjanmaalaiset rämäpäät, jotka hyppäävät autolla hyppyristä ladon yli ja räjäyttävät oman talonsa liekkimereksi. Mutta keitä oikeasti ovat Jukka, Jarppi, Jarno ja HP, entiset pojat, nykyään jo aikuiset miehet temppujen ja virnistysten takana? Entä mistä tarina sai alkunsa, ja mihin se päättyy?

Duudsonit : Härmästä Hollywoodiin valottaa, mitä Duudsonien temppujen kulisseissa tapahtuu. Jokaisesta neljästä huimapäästä paljastuu uusia puolia ja koskettavaa inhimillisyyttä. Nämä miehet ovat kuin veljeksiä, jotka pitävät toisistaan huolen, kävi miten kävi. Kun kaverille sattuu kuvauksissa jotain, välittyy kotikatsomoihin asti muiden huoli.

Jukka Hildén on nelikon esiintyjä ja Duudsonien kasvot. Hänen vetovoimansa on huomattu aina Hollywoodissa asti. Jarno ”Jarppi” Leppälä on yksipeukaloinen ihmistikkataulu ja ryhmän ”pohojalaasin mies”. Jarno Laasala puolestaan on ryhmä rämän isä, aivot ja intohimoinen kameramestari. On juuri hänen ansiotaan, että jätkät, jotka halusivat vetää sohvaa perässään autolla ja kuvata sen videolle, ovat nyt maailmankuuluja. Hannu-Pekka ”HP” Parviainen on nelikosta ainoa, joka on opiskellut itselleen ammatin. HP ei olekaan opettajana ehkä tavanomaisin, sillä hän on täynnä tatuointeja ja osallistuu nykyisin Duudsoneiden kuvauksiin aina kun ehtii.

Voisi siis sanoa, että Jukka tuo ryhmään energiaa ja kansainvälisyyttä, Jarppi letkeää huumoria, Jarno bisnesälyä sekä uusia ideoita ja HP puhdasta iloa. Kirjassa vilahtavat myös luottokuvaaja Tuukka Tiensuu, kaikkien rakastama Jarppiina sekä perheet, ystävät ja muut, joiden ansiosta Duudsonit ovat saaneet tehdä unelmastaan ammatin.

Jaana Jauhiainen

Olavi Tolonen : Kaivos

 Olavi Tolonen : Kaivos, 1999

Kirja vie mukanaan 1950-luvun kaivoksen pimeisiin käytäviin, räjähdysten kumuun, rikkoutuvien varusteiden ja likaisten haalarien pariin, mustuneiden ja poraustyössä jäykistyneitä jäseniään oikovien miesten matkaan. Siinä kerrotaan olemattomasta työsuojelusta, onnettomuuksista, joissa usein menehtyi liian ajattelemattomasti vaaroihin suhtautuvia, mutta myös kokeneita, väsyneitä tai muuten vain sattuman kaupalla lohkareiden alle joutuneita tai pudonneita mainareita. Vuorenhaltija ei pitänyt siitä, että sen aarteita ryövättiin.

Syvällisesti ja kunnioittavasti Olavi Tolonen kertoo työstään, poraamisesta, komuamisesta, lotkimisesta. Hän kertoo oivalluksista, jotka helpottavat hitaita ja raskaita työvaiheita. Rankimpia olivat läheisille työkavereille tapahtuneet tapaturmat. Kirjassa kuvataan mainareiden yhteishenkeä ja auttamishalua, jäyniä liian tosikkomaisille pomoille ja vapaa-aikaa Mainarissa, paikallisessa ravintolassa.

Perheen tuki on kaikki kaikessa, mutta siviilielämästä Tolonen antaa vain lyhyitä, herkkiä välähdyksiä. Muutto parakkikylästä Happoon, kerrostaloon. Lasten mekastus iltapäiväunien aikaan ja isän leivontaurakka tuovat lämpöä karuun miehiseen maailmaan.

Otanmäen rautamalmiesiintymä löydettiin vuonna 1938, kaivos perustettiin monista epäilyistä huolimatta ja vuonna 1954 alkoi sen tuotanto. Miljoonia tonneja arvokkaita malmeja louhittiin ja jalostettiin teräkseksi, kunnes kilpailevien suurempien kaivosten tuotanto teki Otanmäen kaivoksen tappiolliseksi. Uusi vaihe olisi vaatinut liian suuret investoinnit. Malmi ei vielä loppunut 1985, kun viimeinen vuoro kuilusta nousi maan pinnalle. Kirja on vaikuttava kuvaus kaivostyöstä puolen vuosisadan takaa.

Otanmäen rautaesiintymä on taas yksi Suomessa tutkituista ja mahdollisesti aloitettavista uusista kaivoksista. Vastassa ovat vaaditut investoinnit ja ympäristösuojelun vaatimukset.

Ympäristövaikutuksista ja kaivossuunnitelmista lisää mm.
https://kaivostutkijat.blogaaja.fi/otanmaen-kaivos/

Leena Marja Tikkanen

Jörn Donner: Mammutti, tai Jörn Donnerin jälkeenjääneet tekoset

Mammutti, tai Jörn Donnerin jälkeenjääneet tekoset : pahoinvoinnin historiaa Suomessa. Ensimmäinen osa Tekijä: Donner, Jörn, suomentanut: Kari Koski. - Kustantaja: Helsingissä : Otava, 2013, 1084 s., 47 kuvas.

Mammutti sisältää muistelmia, aikaisemmin julkaistuja tekstejä ja lyhyitä päiväkirjamerkintöjä. Minäkertojan lisäksi puheenvuoron saavat J ja Frerdric Kock, kuvitteellinen toimittaja.

Kirja painaa, sitä pitää lukea istuen, etenen hitaasti. Katkelmallisuudesta johtuen tekstiin pitää paneutua, mutta se on palkitsevaa. Donner on työnarkomaani, joka on koko ajan liikkeessä, ihmissuhteesta toiseen, maasta toiseen, ammatista toiseen.

Hän haluaa ärsyttää, mutta muistaa itseensä kohdistuneet arvostelut. Kadehtiikin. Piirtää hienoja henkilökuvia, kertoo tapaamisista ja tapahtumista. Naisia on paljon, mieluiten jossain kauempana.

Jörn kirjoittaa ja kalastaa intohimoisesti jo lapsena. Isä on kuollut, äiti sairastaa ja asuu kaupungissa, yhteyttä pidetään kirjeitse. Nuoren Jörnin ja äidin välinen kirjeenvaihto on kiehtovaa ja koskettavaa luettavaa.

Jörn Donner seuloo papereitaan ja polttaa niitä, kirjoittamista hän ei halua lopettaa. Terveystarkastuksista hän hakee todistetta, että hän jaksaa, jaksaa. Toinen osa? Tulee mieleen Eino Leino
“Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin / jo lapsena leimusin, nuorena paloin, / mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla, / jos vielä on valkeutta sulla!”

Yöpöydälle suosittelen: Olof Lagercrantz: Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta. 1986. 91 s. (lmt)