Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa
Karisto, 2019
”Rakasta itseäsi, hyväksy puutteesi, elä elämääsi itseäsi eikä muita varten. Mutta läskille sitä autuutta ei suoda ennen kuin se on hoitanut pikkuongelmansa kuntoon.”
Kirjan päähenkilö Kepa, oikealta nimeltään Kerttu on yläasteikäinen tyttö, joka harrastaa postcrossaamista, geokätköilyä ja postimerkkeilyä. Liikunnallisista harrastuksistaan hän ei halua puhua. Kepa kokee olevansa väkijoukossa laihimmillaan ja sielläkin vain silloin, kun pystyy liikkumaan samaan tahtiin muiden kanssa.
Kepa matkustaa äitinsä kanssa Maarianhaminaan postcrossing tapahtumaan. Hän on omasta mielestään läski ja läskeillä ei saa olla hauskaa, läskit joutuvat miettimään, onko tuoli liian kapea ja kestääkö se. Läskin pitää pukeutua harmaaseen ja vältellä liikuntatunteja ja silti läskin pitäisi olla jatkuvassa liikkeessä laihtuakseen, pitää olla poissa luokkakuvauspäivänä ja pyörällä ajoa on välteltävä. Kaikista kauheinta on Kepan mukaan julkinen syöminen. Hänen suurin tavoite elämässä on olla niin huomaamaton kuin vain mahdollista.
Matkalla Ahvenanmaalle hän tapaa Huun, joka poikkeaa joukosta omalla kummallisella olemuksellaan. Hän on pitkä, laiha, hattupäinen ja tuoksuu suitsukkeilta. Kepa ja Huu ystävystyvät mutkattomasti. Kerrankin Kepan elämässä on joku, joka ei huomauttele vatsamakkaroista, vaan rohkaisee elämään, nauramaan ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Kirja on hyvin suora ja koskettavakin kuvaus ylipainoisuudesta ja nuorten ulkonäköpaineista yleensäkin, mutta lukija saa myös kurkistaa postcrossaamisen maailmaan.
Eija Huhtanen
