16.4.2012

Wanhanajan lastenlauluja

Wanhanajan lastenlauluja
VL Musiikki 2011

Wanhanajan lastenlauluja levysarjaan on koottu vanhaa lastenmusiikkia arkistojen kätköistä.Äänitteet on tehty v. 1949-1960 ja ne kuullaan levyillä uudelleenmasteroituina alkuperäisäänityksinä. Lauluissa riennetään metsäretkelle, kierretään ympäri maailmaa ja lauletaan monenlaisista eläimistä.Lastenlaulut ovat ajalta, jolloin lauluissa oli tarina, opetuskin ja kunnon orkesterisäestys.

Yksi levyjen säveltäjistä on Georg Malmsten, jonka tekemät laulut, varsinkin Mikkihiirilaulut ovat klassikkoja. Niissä esiintyy kertoja, seikkailuun joutuva Mikki ja jokin paha tai pelottava vastavoima.

Huomattavaa on, että Malmsten teki myös Suomen ensimmäisen orkesterisäestyksisen lastenlevyn nimeltä Sairas karhunpoika. Hän toteutti myös samaa lapsia arvostavaa linjaa myös muilla lastenlevyillä. Näin hän loi pohjan ja esikuvan tuleville lastenlevyille. Hän sävelsi lastenlauluja radion lastenohjelman Markus-sedän soittolistalle.

Levyn muista lukuisista esiintyjistä mainittakoon Kipparikvartetti, Mirjam Helin, Marjatta Pokela,Tapio Rautavaara ja Saukki & Oravat. Levysarjan lastenlaulut ovat lastenmusiikin klassikkoja, jotka antavat kuulijalle musiikillisia elämyksiä ja ennenkaikkea iloa sukupolvesta toiseen. (HH)

5.4.2012

Liisa Lauerma: Sukuseikkailu

Liisa Lauerma: Sukuseikkailu. Kuv. Ismo Rekola. Lasten Keskus. 2011.

Sukuseikkailu on aikuisen ja lapsen yhteiseen sukutyöskentelyyn tarkoitettu teos, joka opastaa tutkimaan omia juuria ja sukeltamaan oman suvun muistoihin. Teoksessa neuvotaan, miten lapsen kanssa voi tekemisen kautta muodostaa kuvaa omasta lähipiiristä.

Teoksen tarina kertoo Niken ja Nooran suvusta. Heidän sukulaistensa tarinoita, kohtaloita ja elämänkulkua käydään läpi. Sivuilla on kysymyksiä, joita lapsi voi esittää omassa lähipiirissään. Nikke on mm. haastatellut mummojaan ja selvittänyt, millaisia myötäjäisiä morsiamet ovat tuoneet sukuun. Suvun salaisuuksia löytyy myös; henkilöitä kuten Merille Karannut Hulttiopoika. Omasta suvusta opastetaan tekemään riikinkukon pyrstö, juna, sukutalo, sukukortisto ym.

Sukumaantieto taas selvittää, miltä paikkakunnilta isovanhemmat ovat lähtöisin ja missä on heille tärkeitä paikkoja. Santeri-isä ja Olavi-pappa ovat käyneet Lapissa laskettelemassa, mutta isopapan Lapin muistot liittyvät sota-aikaan. Isomummu taas muistaa kotitalon Karjalan kannaksella ja evakkoon lähdön. Näistä muistoista opastetaan tekemään sukukartasto.

Arkipäivän elämää muistellaan erilaisten kotien kautta. Osa sukulaisista on kotoisin vanhasta pohjalaistalosta tai 1800-luvun työläiskorttelista, mutta Noora ja Nikke asustavat 1970-luvun kerrostalossa. Keittiöistä löytyy eri aikakausien työvälineitä ja astioita. Jokaiselta sukupolvelta löytyy omat suosikkireseptinsä ja lempiruokansa. Muistella voi myös, millaisia leikkejä lapsena on leikitty ja mitä leluja on ollut tai mitä tauteja kukin on sairastanut ja miten niitä on hoidettu. Lasten keskuksen nettisivuilta löytyy teokseen liittyvää lisämateriaalia yhdessä tekemisen tueksi. PA

Veikko Huovinen: Viime talvi: arvokeskustelua

Veikko Huovinen: Viime talvi: arvokeskustelua. WSOY, 1998

Lukupiirissä 21.3.2012

Päiväkirjassaan Veikko Huovinen tarkkailee kotimaan ja maailman taloudellista ja poliittista tilannetta, seuraa urheilua ja kommentoi osuvasti hämmästyttävän monia tv-ohjelmia. Lukija ihmettelee, miten aika riittääkin työn ja kalastusreissujen lisäksi.

”Kirja on siitä hyvä kaveri, että se on hiljaa kun lyö kannet kiinni…”. Tuntuu kuitenkin siltä, että kirjailijalla on alati jokin teos avoinna, talven aikana kirjailija ehtii lukea kymmeniä kirjoja. ”Koko elämä on mennyt lukiessa kirjoja ja sanomalehtiä”, Huovinen kirjoittaa ja tarkoittaa mitä sanoo. Alla lista ”Viime talven” lukemisista.

Aapa, Uula: Kaukopartio-kirjat
Colliander, Tito: Sallinen, 1979
Haanpää, Pentti: Korpisotaa, 1940.
Heikinheimo, Seppo: Mätämunan muistelmat, 1997
Itkonen Terho : Koltan- ja kuolanlapin sanakirja 1-2, Suomen lappalaiset 1-2, 1948
Karjalainen, Kukka-Maaria: Isä, 1998
Kansa taisteli -lehdet
Keinonen, Yrjö: Huipulla 1977
Kekkonen, Urho: Matkakuvia Kainuusta ja Lapista 1977
Kejonen, Kirsti : Elämää suurella virralla: totta ja tarua Tenolta, 1995
Kejonen, Pekka: 60-luvun kuvat ja muita otoksia, 1997
Kianto, Ilmari: Ryysyrannan Jooseppi, 1952
Knabe, Konrad: Lapin lentotiedustelijat 1983
Kojo, Viljo: Suruttomain seurakunta, 1921
Kuosa, Tauno A. F. Airo : legenda jo eläessään: päämajoitusmestari kenraaliluutnantti A. F. Airo operaatioiden johtajana 1939-1945, 1979
Larres, Matti: Espanjan ruokien ja juomien sanaopas 1993
Liljefors, Lindorm Pohjolan metsästys : metsästystavat kuvin ja sanoin, 1966
Linna, Väinö: Tuntematon sotilas 1954
Liukkonen, Tero: Veikko Huovinen: kertoja, veitikka, toisinajattelija, 1997
Munsterhjelm, Erik: Kultakuumetta : malminetsijänä ja turkismetsästäjänä Kanadassa 1945
Munsterhjelm, Erik: Kanootilla ja koiravaljakolla 1947
Norell, Erkki Perhokalastajan vuosi, 1997
Ōoka, Shōhei: Tulia tasangolla : romaani, 1982
Pohjolan poliisi kertoo, alkaen v. 1997
Poortvliet, Rien ”Die ark van Noach”, 1985
Päätalo, Kalle teoksia
Raevuori, Antero: Klondiken veljekset, 1975
Reinikainen, Alpo Taipaleenjoen tulessa: posliinipojan talvisota, 1980
Reinikainen, Alpo Toisten on kuoltava: posliinipojan jatkosota : 1. osa, 1981
Reinikainen, Alpo Varsinainen asiamies: posliinipojan jatkosota, 1983
Remes, Ilkka: Pääkallokehrääjä, 1997
Remarque, Erich Maria: Länsirintamalta ei mitään uutta, 1973
Siilasvuo, Hjalmar: Suomussalmen taistelut, 1940
Slioor, Tabe Tabe, 1997
Somersalo, Arne: Taisteluvuosien varrelta 1931
Tanner, Väinö: ”Suomen tie rauhaan 1943-44” 1952
Tervo, Jari: Tuulikaappimaa ym. 1997
Turtola, Martti Aksel Fredrik Airo : taipumaton kenraali, 1997
Tuomioja, Vappu Sulo, Hella ja Vappuli : muistelmia vuosilta 1911-1945, 1997
Tuompo, W. E. Päiväkirjani päämajasta 1941-1944, 1968
Wendel, Otto: Kuolleiden on puhuttava 1960
Vesterinen, Veikko: Suoraan sanoen puolustusvoimien puolesta, 1997
Kolmen kenraalin kintereillä, Presidentti Koiviston adjutanttina
Vilkuna, Kustaa: Lohi, 1974
Vilmi, Jorma: Sotkamon historia, 1997
Vähämäki, Jussi: Elämä teoriassa: tutkimus toimettomasta tiedosta kommunikaatioyhteiskunnassa, 1997
(väitöskirja) (siteerasi Hesaria)
(lmt)

Lukupiirin talvea 2012

Lukupiirin tapahtumien muistiin merkitseminen oli hiipua talven pakkasiin. Onneksi lukupiiritoiminta on voimissaan. Ennen joulua luettiin Kasinomies Tom (Otava 1990), jonka ennakoivaa ajankohtaisuutta ihasteltiin, ja aavisteltiin, ettei aihe vieläkään ole vanhentunut. Teoksesta löytyy runsaasti arvioita ja viitteitä lehdistä ja netistä, ohessa esimerkkinä Salla Brunoun artikkeli.

Kevät 2012 alkoi lyhyillä erikoisilla ”Kukuškat : moniaita kertomuksia ja pakinoita” (WSOY 1993). Siinä on kaksi osaa ”Sattumuksia EY- ja SEV-maissa” sekä ”Vapaita suhteita”. Poliittisten satiirien, Kekkos-aiheiden ja urheilun lisäksi teoksessa on tyyliltään poikkeava, totinen juttu ”Suuri muutto”. Siinä kerrotaan miehestä, joka haluaa muuttaa talonsa ja tavaransa ihmisineen, eläimineen päivineen järven jäälle. Yhä kauemmas talous siirtyy, yhä epävarmempaa on jään kesto. Jään sulaessa vetäydytään kohti mannerta, ja kesällä tähytään seuraavan järven aavaa ulappaa. Vaellus vertautuu ihmisen epävarmaan vaellukseen ”Telluksen rupisella pinnalla”. Se voidaan lukea myös kirjailijan kutsumuksena. ”On oltava luja, periksi ei saa antaa. On uskottava asiaansa. Luonteva, hätäilemätön kerronta on paras aseeni. Pois mielestä maailman pilkka ja epäuskoisten kuiskuttelut!”

Lainan päivänä 8.2.2012 kajaanilaiset lukupiirit esittäytyivät lukupiiritapaamisessa pääkirjastolla. Mukana olivat Akateemisten naisten lukupiiri, Kaukametsän lukupiiri, Pirkkolan lukupiiri (Kajaanin srk.), Pupulan lukupiiri, Suomalaisen kirjakaupan lukupiiri, Kajaanin kaupunginkirjaston lukupiiri sekä "Innostu kirjoista" - facebook yhteisö. Paneelin alustajana ja vetäjänä toimii "lukupiiriveteraani" Risto Brunou.

Tilaisuus keräsi pakkasiltana mukavan yleisön ja keskustelu olisi jatkunut pidempäänkin. Lukupiireille on yhteistä lukeminen. Kirjojen valinta, käsittelytapa, tapaamistiheys ja avoimuus vaihtelevat. Jatkuvuus ja jäsenten välinen luottamus tuo jokaiseen piiriin ainutlaatuisen tunnelman. "Kirja herää eloon vasta, kun se luetaan. Lukupiirissä se luetaan monesta eri näkökulmasta, jolloin kokemus kirjasta syvenee ja oppii uutta", yleisön kommentti tiivisti lukupiirien merkityksen. Yhteistoimintaa kannatta jatkaa ja sitä on jo jatkettukin. Kevään kuluessa on vierailtu ”naapurissa”, jotkut ovat löytäneet toisen tai kolmannen lukupiirin harrastukselleen.

Pietari Suuri hatun polki: romaani (WSOY 1995) on julmien yksinvaltiaiden viimeiseksi ilmestynyt osa. ”Naurakaa ajoissa hulluille pedoille” lausui Huovinen Hitler-kirjansa jälkeen. Hän on myös todennut, että yhtenä lähtökohtana sarjalle on ollut kysymys, miksi ihmiskunta aina antaa pettää itseään. ”Joku huutaa kovalla äänellä torilla ja kansa mölisee, hurraa … möö … vallankumous …”

Venäjän historia ja nykypäivä on tänä talvena ollut uudenkin kirjallisuuden aiheena. Laila Hirvisaaren "Minä, Katariina" lähestyy päähenkilöään aivan eri näkökulmasta. Molemmissa kirjoissa käy ilmi valtakamppailujen armottomuus ja se miten julmasti valtiaiden epäsuosioon joutuneista tai poliittisesti vaikeiksi osoittautuneista henkilöistä hankkiudutaan eroon. Lasten kohtalo on surullisin tässä pelissä, jos he jäävät henkiin, he eivät muusta tiedä, he jatkavat julmuuksia. Tämä kierre ei ole maailmasta hävinnyt.

Huovisen teksteihin ja kieleen palataan kirjallisuudessa ja tiedotusvälineissä jatkuvasti. "Pietari Suuri Hatun polki" on päässyt sanakirjan malliesimerkiksi sanaleikeistä. Siis miten se menikään: "Suutari pieri ...." ?

Lehtiartikkelit:
Keskinen, Tuomas: Jäähyväiset tyranneille: Veikko Huovinen piruilee nyt Pietri Suurella. Iltalehti. Viikonvaihde. 9.9.1995, s. 16-19.
Kinnunen, Eeva: Veikko Huovinen: "Naurakaa ajoissa hulluille pedoille". Kotimaa 21.9.1984, s. 3.
5.4.2012 lmt