Kaunokirjavinkkejä aikuisille

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias.

Gummerus, 2014.

Kun A. J. Fikryn vaimo kuoli kolarissa, hänen elämä lähti luisumaan alamäkeen ja nyt harvinainen Edgar Allan Poen ensimmäisen teoksen hyväkuntoinen laitoskin on varastettu. Fikryn elämä kuitenkin muuttuu kun hän löytää kirjakaupastaan elävän paketin ja pikkuhiljaa ihmiset alkavat palata Fikryn elämään. Muutoksen myötä myös kirjat ja tarinoiden maailma avautuvat taas miehelle ja hän ryhtyy niiden avulla kirjoittamaan tyttärelleen kirjettä. Kirjeessä Fikry hahmottelee elämän tarkoitusta amerikkalainen kirjallisuus apunaan. Tuulisen saaren kirjakauppias on riemastuttava teos uusista mahdollisuuksista ja siitä, miksi luetaan ja miksi rakastetaan.

Antti Holma: Järjestäjä.

Otava, 2014.

Kirjan päähenkilö Tarmo on tarinan alussa töissä kirjastossa. Sitten hänelle tulee kansi vastaan. Tarmo irtisanoo itsensä rauhattomissa merkeissä, päättää olevansa sankari eikä yksi tytöistä ja alkaa noudattaa itsensäkehittämisoppaan neuvoja. Kirjan lisäksi Tarmon muuttumishaluun vaikuttaa Daniel-niminen näyttelijä, joka ehti käydä kirjastossa asiakkaana ennen kuin Tarmo sanoi itsensä irti. Tarmo kiinnostuu miehestä siinä määrin, että hakeutuu töihin teatteriin, jossa Daniel on töissä. Holman teos onnistuu olemaan samaan aikaan sekä hauska, että omalla tavallaan dramaattinen. Se on inhimillinen kuvaus epätäydellisen ihmisen arjesta, ja on siksi niin mukaansatempaava.

Helena Waris: Nuorgamin vettä.

Like, 2019.

Mikke Korhonen on vasta eronnut pitkäaikaisesta suhteesta ja lähtenyt äijäporukalla Lappiin paikkaamaan haavojaan. Siellä hän äityy lyömään vetoa ystäviensä kanssa siitä, että onnistuu viemään ämpärillisen vettä Nuorgamista Helsinkiin. Mikke ei saa kantaa ämpäriä itse, vaan muiden on tehtävä se hänen puolestaan. Ja jotta tehtävässä olisi tarpeeksi haastetta, on kantajien vielä maksettava urakastaan Mikelle. Projektista kehittyy sosiaalisen median ilmiö, mutta se ei ole pelkästään hyvä asia. Lukija pääsee matkalle halki Suomen, ja jännittämään mitä kaikkea voikaan vesiämpärille ja sen seuralaiselle tapahtua. Miken retki käy myös Kainuun halki.

Mari Hannula & Aino-Stina Nieminen

Anna Burns: Maitomies

Anna Burns: Maitomies.

Docendo, 2019.

18-vuotias nuori nainen elää yhteiskunnassa, jossa Kotiopettajattaren romaanin tai Ivanhoen lukeminen kävellessä on epäilyttävää. Puistossa juokseminen on epäilyttävää. Oikeastaan juokseminen ylipäätään on epäilyttävää. Ja käveleminen. Epäilyttävyys tosin riippuu ihmisestä, sillä se mikä on yhdelle sallittua, ei ole sitä kaikille.

Pohjois-Irlannista kotoisin olevan, nykyään Britanniassa asuvan Anna Burnsin romaani kertoo elämästä yhteisössä, jossa kaikkea valvotaan ja etenkin naiset joutuvat sietämään jatkuvaa vähättelyä ja ahdistelua. Yhteisön asukkaat tasapainoilevat valtion ja kapinallisten ryhmien sääntöjen välissä ja varovat ärsyttämästä liiaksi kumpaakaan puolta. Tässä tasapainoilussa romaanin nimettömäksi jäävä päähenkilö onnistuu kohtuullisen hyvin, kunnes hänen elämäänsä ilmestyy odottamatta salaperäinen Maitomies.

Maitomies on päähenkilöä kymmeniä vuosia vanhempi. Kukaan ei tiedä, mistä mies on nimensä saanut, sillä maidon kuljettamisen kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä. Hän alkaa seurata päähenkilöä, ilmestyen yllättäen hänen tielleen milloin missäkin. Miestä on mahdotonta torjua suoraan, koska Maitomiehelllä on maine, eivätkä yhteisön kirjoittamattomat säännöt salli naisille sellaisen miehen avointa vastustamista. Mies alkaa esittää päähenkilölle vihjailevia uhkauksia, joista syntyy tarinaan kaiken yllä häilyvä, pahaenteinen tunnelma.

Kaikkein pahimpia ovat huhupuheet, jotka leviävät yhteisössä yleisenä totuutena. Päähenkilö on nähty Maitomiehen seurassa kadulla, mikä riittää leimaamaan hänet rakastajattareksi. Juorut kieputtavat päähenkilöä kohti pistettä, jossa hänen itsensäkin on vaikeaa erottaa niitä totuudesta. Romaani kuvaa kiehtovalla tavalla sitä, miten itsensä voi kadottaa yhteisön paineessa. Paikassa, jossa kaikki on tarkoin vartioitua, yksilö voi olla täysin suojaton.

Teos palkittiin pian sen ilmestymisen jälkeen useilla palkinnoilla, muun muassa The Man Booker -palkinnolla. Kirjaa voi suositella erityisesti dystopioiden ja yhteiskunnallisten romaanien ystäville.

Hanne Heikkinen

Maritta Lintunen: Stella

Maritta Lintunen: Stella.

WSOY 2018.

Lahjakkuus on armo ja taakka, todetaan Maritta Lintusen uusimmassa romaanissa. Stella on tarina ihmisistä, joilla on taiteellisia lahjoja. Toisilla lahjat jäävät käyttämättä käytännön sanelemasta pakosta, toisilla oman pelon tai vahvempien ihmisten painostuksen vuoksi. Onnellisimmat löytävät ne uudelleen myöhemmin elämässään. Jokainen heistä saa huomata, ettei pelkkä lahjakkuus riitä.

Nuori maalaistyttö Liisa Mikkola muuttaa Helsinkiin osallistuakseen kirjoittajakurssille. Runous on lumonnut hänet ja hän hakee uusia virikkeitä kaupungista kaltaistensa seurasta. Asuinpaikka järjestyy entisen laulajattaren, Sylvi Indreniuksen vierashuoneesta. Sylvi on kokenut tähteyden loisteen ja romahduksen, ja hän haluaa ohjata Liisan haaveita oikeaan suuntaan. Onko tytöllä sitä jotakin, mitä taiteilijalta vaaditaan? Kysymyksestä tulee entistä vaikeampi, kun Liisa tekee virheen, joka muuttaa molempien naisten elämän peruuttamattomasti.

Toisessa aikatasossa seurataan Juria, joka on nuori lääkäri, mutta olisi halunnut pianistiksi. Liisan tavoin hänkin on antanut muiden ihmisten vaikuttaa elämänsä tärkeisiin päätöksiin. Sitkeät muistot ja uuden ihmisen kohtaaminen saavat Jurin tajuamaan, ettei hänen olekaan pakko tyytyä elämässään ”ihan hyvään”. Hän alkaa pohtia, olisiko sittenkään liian myöhäistä antautua musiikille.

Lintunen käsittelee lahjakkuutta erilaisista näkökulmista, joista monet ovat tuttuja taiteilijaromaaneista. Virkistävää teoksessa on se, miten epäonnistumista ja taiteilijahaaveista luopumista kuvataan. Saako omat lahjat heittää hukkaan, vai onko niiden hyödyntäminen velvollisuus? Voiko kesken kaiken luovuttaa, jos unelma käy liian raskaaksi? Voiko toisen puolesta tehdä ratkaisun, joka vaikuttaa koko elämän suuntaan?

Romaanin henkilöt päätyvät tekemään hyvää tarkoittavia päätöksiä toistensa puolesta. Nämä valinnat eivät ole aina oikeita, vaikka niiden taustalla olisi rakkaus ja suojelunhalu. Lopulta onkin kysymys siitä, kuka uskaltaa luottaa omaan vaistoonsa ja kenellä on voimakkain tahto.

Hanne Heikkinen

Jodi Picoult: Sisareni puolesta

Jodi Picoult: Sisareni puolesta. 

Karisto Oy, 2006.

13-vuotias Anna tietää, että hän on saanut alkunsa koeputkessa, koska hänen siskonsa Kate tarvitsee soluja. Anna on pienestä asti toiminut harvinaista leukemian muotoa sairastavan isosiskonsa kudospankkina. Annan koko perheen elämä pyörii sairaan Katen ympärillä, Anna ja isoveli Jesse tuntevat olevansa ilmaa vanhempiensa silmissä ja reagoivat molemmat omilla tavoillaan.

Nyt heidän vanhempansa haluavat Annan luovuttavan toisen munuaisensa siskolleen. Anna päättää haastaa vanhempansa oikeuteen ja vaatia heiltä oikeutta omaan ruumiiseensa. Asianajaja Campbell Alexander luulee jutun olevan hetkessä ohi, mutta Annan asianajajaäiti vastaa kanteeseen. Anna tietää, että rakas Kate-sisko saattaa kuolla hänen päätöksensä takia, mutta ei voi enää antaa tilanteen jatkua. 

Sisareni puolesta herättää paljon tunteita ja pitää otteessaan alusta loppuun asti. Tarinaa kerrotaan eteenpäin soljuvasti monesta eri näkökulmasta, ääneen pääsevät Anna ja hänen perheenjäsenensä sekä hänen asianajajansa ja edunvalvojansa. Kirja päättyy tavalla, jota lukija ei varmasti osaa odottaa.

Heidi Tuikka

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika.

Tammi 2018.

Viikko on todellakin pitkä aika, ainakin jos toisistaan etääntyneet perheenjäsenet laitetaan karanteeniin neljän seinän sisälle, vanhaan sukukartanoon englannin maaseudulle. Kun siihen lisätään vielä jokaisen tarkoin varjellut, mutta väkisin esiin pyrkivät salaisuudet, on tämä hykerryttävä soppa valmis.

Birchin perheen aikuinen lääkäritytär Olivia palaa jouluksi kotiin Afrikasta, jossa hän on ollut avustustyössä taistelemassa Haag-tautiepidemiaa vastaan. Hänen on oltava viikko karanteenissa tartuntariskin vuoksi, ja muu perhe osallistuu karanteeniin vapaaehtoisesti, jotta he voivat viettää joulun yhdessä. Olivian lisäksi paikalla ovat hänen vanhempansa ja aikuinen sisko Phoebe.

Olivian äidille Emmalle karanteeni on tervetullut mahdollisuus korjata perheen etääntyneitä välejä. Avioliitto Andrewin kanssa on viilentynyt, ja keskenään hyvin erilaiset tyttäret ovat kadottaneet yhteytensä. Emmalle joulu on erityisen tärkeä, sillä hän on juuri saanut pelottavan diagnoosin, josta hän ei tosin halua kertoa perheelleen, ettei joulu menisi pilalle.

Tarinan edetessä selviää, ettei Emma ole ainoa, joka pimittää suuria asioita perheeltään. Salaisuudet kirjaimellisesti tunkeutuvat sisään eristettyyn taloon. Toistuvista järkytyksistä huolimatta perheenjäsenet eivät pääse pakoon toisiaan. Mitä tapahtuu, kun ongelmien kohtaaminen on ainoa mahdollisuus?

Viihdyttävä tarina onnistuu myös koskettamaan. Tyyli on kepeä, mutta teos sivuaa myös vaikeita aiheita, kuten sairautta ja Afrikan köyhien alueiden hätää. Parasta tässä kirjassa on perhesuhteiden lämmin, aito kuvaus. Vaikka perheenjäsenten välillä on paljon rakkautta, on myös pinnan alle haudattua katkeruutta, syyllisyyttä ja epävarmuutta. Eniten kuitenkin sitä rakkautta.

Hanne Heikkinen