Thomas Erikson: Mielivalta

Thomas Erikson: Mielivalta.

Minerva Kustannus Oy, 2019.

Päähenkilö Alex King on käyttäytymistieteilijä, joka on ennenkin ollut poliisin apuna profiloimassa rikollisia. Kun hänen naapurinsa vauva kidnapataan, hän tulee taas vedetyksi mukaan poliisitutkintaan. Mutta naapuri ei olekaan kuka tahansa, vaan englantilainen diplomaatti. Lunnaita ei kuitenkaan vaadita, vaan lapsi palautetaan Britannian suurlähetystöön, vain jotta hänet voidaan siepata uudestaan. Pian kaikki diplomaatin läheiset ovat kateissa, poliisin seuratessa tilannetta avuttomana sivusta. Mitä sieppaajat oikein haluavat?

Kirjassa pääsee kurkistamaan suurlähetystön ja poliittisten koukeroiden lisäksi Alexin omiin ihmissuhdeongelmiin ja työhön käyttäytymistieteilijänä. Psykologinen ote tekee kirjan juonesta nerokkaan verrattuna perinteisiin rikosromaaneihin. Tarinaa kerrotaan eteenpäin myös rikollisten näkökulmasta, mutta vaikka lukija tietääkin päähenkilöä ja poliisia enemmän, pitää kirja otteessaan loppuun asti. 

Mielivalta on Alex King –sarjan kolmas osa. Sarjasta on aiemmat suomennettu teos Pelonkylväjät (Minerva, 2014) ja sarjan toinen osa Illdåd käännetään toivottavasti aikanaan. Kirja toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena, eikä lukija koe jääneensä mistään paitsi, vaikka aloittaisi suoraan kolmannesta osasta. Ruotsalainen kirjailija ja johtamisvalmentaja Thomas Erikson tunnetaan erityisesti teoksestaan Idiootit ympärilläni (Atena, 2017). 

Heidi Tuikka

Rafel Nadal Farreras: Palmisanon kirous

Rafel Nadal Farreras: Palmisanon kirous

Bazar, 2019.

Katalonialaisen kirjailijan Rafel Nadal Farrerasin ensimmäinen suomennettu romaani kertoo kahden toisiinsa limittyneen suvun vaiheista maailmansotien välisen ajan Italiassa. Palmisanon suvun historia on niin synkkä, että Bellarotondon kylässä puhutaan jo Palmisanojen kirouksesta. Suvun kaikki miespuoliset jäsenet ovat kuolleet ensimmäisen maailmansodan taisteluissa. Paitsi yksi, joka elää vielä äitinsä kohdussa.

Kirouksen vuoksi Donata Palmisano on kauhuissaan synnyttäessään pojan, jonka isä on kuollut rintamalla. Vitantonioksi nimetty lapsi on viimeinen Palmisano. Donata päätyy tekemään valtavan uhrauksen suojellakseen poikaansa kirou

kselta; hän antaa pojan kasvatettavaksi ystävälleen Francesca Convertinille, joka on synnyttänyt samana yönä tyttären, Giovannan. Lapset kasvatetaan kaksosina, ja vain muutama ihminen tietää heidän salaisuutensa.

Lapset varttuvat ja uuden sodan uhka leijuu ilmassa. Donata pelkää, ettei aikuistuva Vitantonio ehkä sittenkään säästy sukunsa kiroukselta. Myös Giovanna ajautuu vaaroihin epävakaina vuosina. Kestävätkö perhesiteet ja ystävyys sodassa, jossa jokaisen on valittava puolensa? Entä miten käy viimeisen Palmisanon?

Romaani on onnistunut ja opettavainen ajankuvaus. Pääosassa ovat silti Palmisanon ja Convertinin sukujen jäsenet. Heidän kauttaan italialaiskylän tunnelma juhlineen, puutarhantuoksuineen ja suurine menetyksineen tulee lähelle. Kirjassa on vahva todellisen elämän tuntu.

Vaikka teoksessa liikutaan välillä syvissä vesissä, se ei ole raskaslukuinen. Juoni vetää vauhdikkaasti ja kieli on miellyttävän tiivistä ja kiertelemätöntä. Sodan raakuudella ei mässäillä, mutta sitä ei myöskään kaunistella. Kirjaa voi suositella etenkin historiallisten sukutarinoiden ystäville.

Hanne Heikkinen

Jodi Picoult: Sisareni puolesta

Jodi Picoult: Sisareni puolesta. 

Karisto Oy, 2006.

13-vuotias Anna tietää, että hän on saanut alkunsa koeputkessa, koska hänen siskonsa Kate tarvitsee soluja. Anna on pienestä asti toiminut harvinaista leukemian muotoa sairastavan isosiskonsa kudospankkina. Annan koko perheen elämä pyörii sairaan Katen ympärillä, Anna ja isoveli Jesse tuntevat olevansa ilmaa vanhempiensa silmissä ja reagoivat molemmat omilla tavoillaan.

Nyt heidän vanhempansa haluavat Annan luovuttavan toisen munuaisensa siskolleen. Anna päättää haastaa vanhempansa oikeuteen ja vaatia heiltä oikeutta omaan ruumiiseensa. Asianajaja Campbell Alexander luulee jutun olevan hetkessä ohi, mutta Annan asianajajaäiti vastaa kanteeseen. Anna tietää, että rakas Kate-sisko saattaa kuolla hänen päätöksensä takia, mutta ei voi enää antaa tilanteen jatkua. 

Sisareni puolesta herättää paljon tunteita ja pitää otteessaan alusta loppuun asti. Tarinaa kerrotaan eteenpäin soljuvasti monesta eri näkökulmasta, ääneen pääsevät Anna ja hänen perheenjäsenensä sekä hänen asianajajansa ja edunvalvojansa. Kirja päättyy tavalla, jota lukija ei varmasti osaa odottaa.

Heidi Tuikka

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika.

Tammi 2018.

Viikko on todellakin pitkä aika, ainakin jos toisistaan etääntyneet perheenjäsenet laitetaan karanteeniin neljän seinän sisälle, vanhaan sukukartanoon englannin maaseudulle. Kun siihen lisätään vielä jokaisen tarkoin varjellut, mutta väkisin esiin pyrkivät salaisuudet, on tämä hykerryttävä soppa valmis.

Birchin perheen aikuinen lääkäritytär Olivia palaa jouluksi kotiin Afrikasta, jossa hän on ollut avustustyössä taistelemassa Haag-tautiepidemiaa vastaan. Hänen on oltava viikko karanteenissa tartuntariskin vuoksi, ja muu perhe osallistuu karanteeniin vapaaehtoisesti, jotta he voivat viettää joulun yhdessä. Olivian lisäksi paikalla ovat hänen vanhempansa ja aikuinen sisko Phoebe.

Olivian äidille Emmalle karanteeni on tervetullut mahdollisuus korjata perheen etääntyneitä välejä. Avioliitto Andrewin kanssa on viilentynyt, ja keskenään hyvin erilaiset tyttäret ovat kadottaneet yhteytensä. Emmalle joulu on erityisen tärkeä, sillä hän on juuri saanut pelottavan diagnoosin, josta hän ei tosin halua kertoa perheelleen, ettei joulu menisi pilalle.

Tarinan edetessä selviää, ettei Emma ole ainoa, joka pimittää suuria asioita perheeltään. Salaisuudet kirjaimellisesti tunkeutuvat sisään eristettyyn taloon. Toistuvista järkytyksistä huolimatta perheenjäsenet eivät pääse pakoon toisiaan. Mitä tapahtuu, kun ongelmien kohtaaminen on ainoa mahdollisuus?

Viihdyttävä tarina onnistuu myös koskettamaan. Tyyli on kepeä, mutta teos sivuaa myös vaikeita aiheita, kuten sairautta ja Afrikan köyhien alueiden hätää. Parasta tässä kirjassa on perhesuhteiden lämmin, aito kuvaus. Vaikka perheenjäsenten välillä on paljon rakkautta, on myös pinnan alle haudattua katkeruutta, syyllisyyttä ja epävarmuutta. Eniten kuitenkin sitä rakkautta.

Hanne Heikkinen

Alex Schulman : Unohda minut

Schulman, Alex : Unohda minut

Nemo, 2017

Kirjoittaja on ruotsalainen toimittaja ja tunnettu mediapersoona. Hän omistaa tämän kirjan veljilleen Callelle ja Niklasille ja huomauttaa omistustekstissä, että kertomuksen näkökulma on ainoastaan hänen, veljillä voi tarina olla toisenlainen.

Tämä on tositarina kolmilapsisesta perheestä, pedantista isästä ja alkoholisoituvasta äidistä. Tämä on myös tarina pojan lapsuudesta ja kasvusta aikuisuuteen perhesalaisuuden keskellä. Kertomus ei ole pelkkä kuvaus alkoholismista, vaikka se näyttäytyykin hallitsevana perhesuhteissa.

Alexin varhaislapsuuden muistoissa äiti on iloinen, hauska, välittävä ja lämmin. Mökillekin pojat menivät mielellään äidin kyydissä, sillä isällä oli aina ajaessaan hermo pinnassa. Hän aikataulutti perheen yhteisen ajan lähes minuutilleen. Kaiken piti tapahtua suunnitellun puitteissa, siitä piti huolen aikataululappu rintataskussa.

Alex osasi jo lapsena lukea pieniä merkkejä siitä, mihin suuntaan kodin tunneilmasto kulloinkin kulki. Lasin kilinä tai hiljaisuus suljetun makuuhuoneen oven takana, tuen ottaminen seinästä, jopa tuhkan karistaminen ohi tuhkakupin olivat merkkejä siitä, että tilanne voi päättyä raivokohtaukseen. Lapset alkoivat pelätä ja varoa. Äidin ilkeät kommentit satuttivat. Pahinta kaikesta oli kuitenkin se, kun äiti katsoi ohi, eikä nähnyt häntä. Missä vaiheessa tilanne muuttui? Mihin katosivat ne ilon täyttämät päivät? Milloin ne muuttuivat piinaavaksi hiljaisuudeksi? 

Sovinnon etsimisen aika alkaa, kun äidin alkoholismi koskettaa Alexin omaa perhettä. Hän ymmärtää, että äiti omalla käytöksellään pyrkii hallitsemaan myös häntä. Aikuinen poika joutuu miettimään, mitä on tehnyt väärin, kun äiti ei vastaa puheluihin tai kun hänen tekstiviesteissään on huutomerkkien paraati.

”Kun hän ei vastaa, hän on pettynyt minuun. Kun hän on todella vihainen, hän lopettaa pelin ykskantaan. Silloin näyttööni tulee ilmoitus: ”Lisette Schulman resigned.”

Eija Huhtanen

Otanmäen kirjasto