Anna Burns: Maitomies

Anna Burns: Maitomies.

Docendo, 2019.

18-vuotias nuori nainen elää yhteiskunnassa, jossa Kotiopettajattaren romaanin tai Ivanhoen lukeminen kävellessä on epäilyttävää. Puistossa juokseminen on epäilyttävää. Oikeastaan juokseminen ylipäätään on epäilyttävää. Ja käveleminen. Epäilyttävyys tosin riippuu ihmisestä, sillä se mikä on yhdelle sallittua, ei ole sitä kaikille.

Pohjois-Irlannista kotoisin olevan, nykyään Britanniassa asuvan Anna Burnsin romaani kertoo elämästä yhteisössä, jossa kaikkea valvotaan ja etenkin naiset joutuvat sietämään jatkuvaa vähättelyä ja ahdistelua. Yhteisön asukkaat tasapainoilevat valtion ja kapinallisten ryhmien sääntöjen välissä ja varovat ärsyttämästä liiaksi kumpaakaan puolta. Tässä tasapainoilussa romaanin nimettömäksi jäävä päähenkilö onnistuu kohtuullisen hyvin, kunnes hänen elämäänsä ilmestyy odottamatta salaperäinen Maitomies.

Maitomies on päähenkilöä kymmeniä vuosia vanhempi. Kukaan ei tiedä, mistä mies on nimensä saanut, sillä maidon kuljettamisen kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä. Hän alkaa seurata päähenkilöä, ilmestyen yllättäen hänen tielleen milloin missäkin. Miestä on mahdotonta torjua suoraan, koska Maitomiehelllä on maine, eivätkä yhteisön kirjoittamattomat säännöt salli naisille sellaisen miehen avointa vastustamista. Mies alkaa esittää päähenkilölle vihjailevia uhkauksia, joista syntyy tarinaan kaiken yllä häilyvä, pahaenteinen tunnelma.

Kaikkein pahimpia ovat huhupuheet, jotka leviävät yhteisössä yleisenä totuutena. Päähenkilö on nähty Maitomiehen seurassa kadulla, mikä riittää leimaamaan hänet rakastajattareksi. Juorut kieputtavat päähenkilöä kohti pistettä, jossa hänen itsensäkin on vaikeaa erottaa niitä totuudesta. Romaani kuvaa kiehtovalla tavalla sitä, miten itsensä voi kadottaa yhteisön paineessa. Paikassa, jossa kaikki on tarkoin vartioitua, yksilö voi olla täysin suojaton.

Teos palkittiin pian sen ilmestymisen jälkeen useilla palkinnoilla, muun muassa The Man Booker -palkinnolla. Kirjaa voi suositella erityisesti dystopioiden ja yhteiskunnallisten romaanien ystäville.

Hanne Heikkinen

Daphne Du Maurier: Rebekka

Daphne Du Maurier: Rebekka.

WSOY, 1938.

Daphne Du Maurierin (1907–1989) Rebekka on kartanoromaanien klassikko. Siitä löytyy jännitystä, romantiikkaa ja sokkeloinen rakennus, jossa vanhat salaisuudet hiipivät pimeissä nurkissa. Suurin mysteeri on nainen, joka ei ole enää paikalla, mutta silti aina läsnä: Rebekka, kartanon edesmennyt emäntä.

Nimettömäksi jäävä päähenkilö on nuori ja kokematon nainen, joka toimii erään vanhemman naisen seuraneitinä. Matkustellessaan he kohtaavat loistokkaan Manderleyn kartanon omistajan, Maxim de Winterin. Yllättäen päähenkilön ja herra de Winterin välille muodostuu ystävyys, joka johtaa nopealla tahdilla epäsäätyiseen avioliittoon. Varattomasta naisesta tulee rouva de Winter, ja hän matkustaa miehensä mukana tämän sukukartanoon.

Nuori Rouva de Winter ei ole ensimmäinen lajissaan. Maxim on jäänyt leskeksi vain vajaata vuotta aiemmin. Uusi rouva saa pian huomata, ettei hänelle tunnu olevan tilaa kartanossa, jossa edellisen vaimon varjo hallitsee kaikkea ruokalistoista kukka-asetelmiin. Rebekka on osannut huolehtia kodista, hän on ollut näyttävä nainen ja varsinainen seurapiirien kuningatar.

Nuori rouva alkaa heti tuntea riittämättömyyttä astuessaan kartanon emännän paikalle. Hän on sosiaalisesti kömpelö ja tottumaton yläluokkaiseen elämäntapaan. Rebekkaa jumaloinut taloudenhoitaja suhtautuu tulokkaaseen pilkallisesti. Pahinta on, että Maximkin on välillä kylmä ja etäinen. Samalla, kun päähenkilö tuntee kateutta Rebekkaa kohtaan, mysteeri alkaa kiehtoa hänen uteliaisuuttaan. Mitä ensimmäiselle rouva de Winterille oikein tapahtui? Kuka hän oikeasti oli?

Teoksen henkilöillä on omat epävarmuutensa ja kipukohtansa. Se tekee heistä ajattomia ja samaistuttavia dramaattisten käänteiden keskellä. Du Maurier on tunnelman luomisen mestari, ja tarinan läpi kulkeekin vastustamattoman pahaenteinen, synkkä pohjavire. Mikäli siihen tykästyy, kannattaa tutustua myös kirjailijan muuhun tuotantoon.

Hanne Heikkinen