Mari Kujanpää voitti Finlandia Junior –palkinnon vuonna 2009
teoksellaan Minä ja Muro. Tänä syksynä häneltä on ilmestynyt uusi teos, jonka
päähenkilönä on viidesluokkalainen Emma.
Emma haluaisi olla aivan tavallinen tyttö, mutta sitä hän ei
ole. Hän on oppinut itse huolehtimaan itsestään ja viihtyy parhaiten omissa oloissaan.
Ystäviä hänellä ei ole ja koulussa hän joutuu kiusatuksi äitinsä vuoksi. Emman
äidin elämä on sekaisin eikä hänestä ole tyttärensä huoltajaksi. Isää Emma ei
ole koskaan tavannut. Emma on juuri muuttanut asumaan ukkinsa ja mummonsa
luokse. Naapurustoon muuttaa Harmaksen perhe, jonka elämä Emman silmissä
näyttää ihanteelliselta. Isä, äiti ja kaksi tytärtä elävät harmonista
perhe-elämää. Tytöillä on kaikkea sellaista, mitä Emma on toivonut: hienoja
vaatteita ja hyviä harrastuksia. Emma ja hänen isovanhempansa ystävystyvät
perheen kanssa, mutta Emma varautuu tulevaan. Hän pelkää, että se kaikki ei ole
häntä varten ja kohta kaikki muuttuu. Hän yrittää olla mahdollisimman avulias
ja tyytyä vähään, ettei aiheuttaisi vaivaa isovanhemmilleen ja uusille
naapureilleen.
Ukilla ja mummolla on kanala, jonne Emma pakenee usein
juttelemaan huolistaan kanoille. Syksyllä Harmaksen perheen vanhempi tytär Emman
ystävä Saima muuttaa kaupunkiin yläasteelle. Emma pelkää jäävänsä yksin, mutta
alkaa sitten viihtyä häntä pari vuotta nuoremman sisaruksen Fredrikan kanssa.
Emma huomaa yllätyksekseen, etteivät sisarukset ole luonteeltaan samanlaisia.
Fredrika on eläväinen, iloinen ja rohkea keksimään touhua ja tekemistä.
Elämä ukin ja mummon kanssa saa aikaa myöten Emman
itseluottamuksen ja tulevaisuuden uskon kasvamaan. Sitten tulee
sosiaalityöntekijän puhelu ja Emman on oltava valmis ratkaisuihin, jotka
koskevat hänen ja perheensä tulevaisuuttaan.
Kirjassa kuvataan hienosti ja uskottavasti nuoren yksinäisyyttä,
epävarmuutta ja elämänkuvan muodostumista, tuntemuksia, joita monella
varhaisnuorella on murrosiän alkaessa. PA