Kesän kirjavinkkejä nuorille

Sarah Crossan: Kuunnousu.
S&S, 2020.

Koskettava ja ajatuksia herättävä säeromaani, jonka kertojana toimii 17-vuotias Joe. Hän ei ole nähnyt isoveljeään kymmeneen vuoteen, sillä Ed on ollut telkien takana odottamassa kuolemantuomiota. Joelle ei ole vielä vuosienkaan jälkeen selvää onko veli syyllinen poliisin kuolemaan vai ei. Mutta sitten tulee päätös Edin teloituspäivämäärästä. Joe haluaa viettää viimeiset viikot isoveljensä kanssa ja olla hänen tukenaan, eikä muiden mielipiteillä tai veljen mahdollisella syyllisyydellä ole väliä. Edin kuoleman lähestymisen lisäksi Joen mieltä painavat menneisyys ja ihmissuhteet.

Elina Pitkäkangas: Hukan perimät.
Myllylahti, 2020.

Hukan perimät on itsenäinen teos, joka sijoittuu Kuura-trilogiasta tuttuun maailmaan, ajalle ennen trilogian tapahtumia. Lykantropia-viruksen ja ihmissusien valtaamassa Suomessa nuori aliupseerioppilas Alexander Berg pääsee suhteilla osallistumaan ensimmäiselle täydenkuun metsästyspartiolleen. Hänen kapteeninaan on suorastaan legendaarinen Väinö Ollikainen, ja nuorukainen on onnensa kukkuloilla päästessään todistamaan kykynsä muiden sotilaiden joukossa. Komennus menee kuitenkin kamalalla tavalla pieleen, minkä johdosta kahden selvinneen on opittava katsomaan maailmaa uusin silmin. Tyylilleen uskollisesti Pitkäkangas ei säästele lukijaansa, ja luvassa onkin verta, jännitystä ja koukuttava lukukokemus.

Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus.
Karisto, 2020.

16-vuotiaan Rosan elämä järkkyy, kun kotiin muuttaa äidin uusi miesystävä yhdessä kaikkitietävän poikansa kanssa. Rosan oma elämä on jumissa, opinnot keskeytetty ja mikään ei kiinnosta. Onneksi Ruisrock-viikonloppu antaa hengähdystauon rasittavalle uusperhearjelle. Rosa tapaa festareilla yllätyksellisen Aksun, jonka kanssa elämä tuntuu helpommalta.
Koskettava mutta lohdullinen tarina kuvaa hyvin teini-ikäisen ajatuksia uusperheestä, henkilökemioista, surusta ja oman polun etsimisestä. Aiheista huolimatta tarina etenee hyvällä vireellä ja on juuri sopivaa kesälukemista.

Mari Hannula & Heidi Tuikka

Leigh Bardugo: Varjo ja riipus

Leigh Bardugo: Varjo ja riipus.

Aula & Co, 2019.

Alina ja Mal ovat erottamaton kaksikko, jonka yhteinen tie on kulkenut orpokodista armeijaan asti. Mal on taitava jäljittäjä, ja Alina opiskelee kartturiksi. Heidän rykmenttinsä on lähdössä ensimmäistä kertaa läpikulkumatkalle Sysikuilun poikki. Siellä vallitsee yliluonnollinen pimeys, jonka turvissa metsästävät ihmislihaa syövät hirviöt. Kaikki tietävät, että matkasta ei välttämättä selviä hengissä, mutta sotilaiden on ylitettävä alue kuljettaakseen meritse saapuvia tarvikkeita, joita tarvitaan sodassa naapurimaita vastaan. 

Kun pahimmat pelot käyvät toteen, ja matka päättyy hirviöiden hyökkäykseen, Alinan sisällä uinuneet maagiset voimat heräävät. Hänet erotetaan tutusta arjesta ja viedään maan pääkaupunkiin opiskelemaan muiden kykyjä omaavien, grishojen, pariin. Siellä paljastuu, että Alinalla on harvinaislaatuisia voimia, joiden ansiosta hän voisi olla avain sodan voittamiseen. Epävarmasta nuoresta muotoutuu koko kansakunnan toivo. Voimien hallinta ei kuitenkaan ole helppoa, ja Alina väsyy niin henkisesti kuin fyysisestikin. Onko hänestä täyttämään muiden odotukset?

Varjo ja riipus aloittaa Grishaversumi-trilogian. Ensimmäisessä osassa lukija johdatellaan sisään kirjojen maailmaan ja grishoista opitaan yhdessä voimiensa kanssa kamppailevan Alinan kanssa. Älä kuitenkaan anna kliseiseltä kuulostavan alkuasetelman hämätä, sillä sarja paranee edetessään. Vauhtiin päästyään se tarjoaa moniulotteisia hahmoja, koukuttavan lukukokemuksen ja mielenkiintoisen maailman, jossa on havaittavissa vivahteita venäläisestä kulttuurista. Varsinkin myöhemmissä osissa kirjailija uskaltaa ottaa riskejä juonen ja hahmojen suhteen, joten yllätyksiä on luvassa.

Mari Hannula

Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa

Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa

Karisto, 2019

”Rakasta itseäsi, hyväksy puutteesi, elä elämääsi itseäsi eikä muita varten. Mutta läskille sitä autuutta ei suoda ennen kuin se on hoitanut pikkuongelmansa kuntoon.”

Kirjan päähenkilö Kepa, oikealta nimeltään Kerttu on yläasteikäinen tyttö, joka harrastaa postcrossaamista, geokätköilyä ja postimerkkeilyä. Liikunnallisista harrastuksistaan hän ei halua puhua. Kepa kokee olevansa väkijoukossa laihimmillaan ja sielläkin vain silloin, kun pystyy liikkumaan samaan tahtiin muiden kanssa. 

Kepa matkustaa äitinsä kanssa Maarianhaminaan postcrossing tapahtumaan. Hän on omasta mielestään läski ja läskeillä ei saa olla hauskaa, läskit joutuvat miettimään, onko tuoli liian kapea  ja kestääkö se. Läskin pitää pukeutua harmaaseen ja vältellä liikuntatunteja ja silti läskin pitäisi olla jatkuvassa liikkeessä laihtuakseen, pitää olla poissa luokkakuvauspäivänä ja pyörällä ajoa on välteltävä. Kaikista kauheinta on Kepan mukaan julkinen syöminen. Hänen suurin tavoite elämässä on olla niin huomaamaton kuin vain mahdollista. 

Matkalla Ahvenanmaalle hän tapaa Huun, joka poikkeaa joukosta omalla kummallisella olemuksellaan. Hän on pitkä, laiha, hattupäinen ja tuoksuu suitsukkeilta. Kepa ja Huu ystävystyvät  mutkattomasti. Kerrankin Kepan elämässä on joku, joka ei huomauttele vatsamakkaroista, vaan rohkaisee elämään, nauramaan ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Kirja on hyvin suora ja koskettavakin kuvaus ylipainoisuudesta ja nuorten ulkonäköpaineista yleensäkin, mutta lukija saa myös kurkistaa postcrossaamisen maailmaan. 

Eija Huhtanen

Laila Kohonen: Miehuuskoe

Laila Kohonen: Miehuuskoe 1917.

Otava, 2017.

"Sata vuotta sitten Savonlinnassa."

Laila Kohonen on tammelalainen kirjailija, koulutukseltaan luokanopettaja. Hän on julkaissut toistakymmentä lasten ja nuorten romaania eri aiheista, jotka kuvaavat joko nykyaikaa tai sijoittuvat menneeseen aikaan. Eräässä haastattelussa hän on kertonut saaneensa kirjoittamisen kipinän jo lapsuudessa kuunnellessaan isänsä tarinoita muurahaisista ja kahdeksan vuotiaana muurahaispesää katsellessaan päättänyt ryhtyä kirjailijaksi.

Miehuuskoe 1917 on koulupojan näkökulma Suomen vaikeista kohtalonhetkistä ja perustuu kirjailijan isän kokemuksiin loppukesäisestä Savonlinnasta. Hän oli kirjan Vilhoa hieman vanhempi, täytti tuolloin 17 vuotta.

Kirjassa eletään vuotta 1917 Savonlinnassa. Kaksitoistavuotias Vilho kavereineen viettää suhteellisen huoletonta elämää ja he keksivätkin vaarallisen miehuuskokeen. Jokaisen pitää kiertää Olavinlinnan muuri, kalliot ovat rosoiset ja terävät, virta on voimakas.

Poikien perheet ovat eri yhteiskuntaluokista. He näkevät sinä syksynä kaupunkilaisten ja perhetuttujenkin jakautuvan kahteen eri leiriin. Vilhon isä unelmoi itsenäisestä Suomesta ja liittyy suojeluskuntaan ylläpitämään järjestystä kaupungissa. Vilhon luokkakaverin Birgerin perheessä toivotaan Suomen liittyvän osaksi Ruotsin kuningaskuntaa ja tyttölyseota käyvän Kaijan hevosajurina työskentelevä isä puolestaan on kietonut punaisen nauhan hihaansa. Ystäviin kuuluu myös Petja, venäläisen kauppiaan poika.

Omaa miehuuskoetta suorittaessaan Vilho ei osaa aavistaa joutuvansa vielä todelliseen miehuuskokeeseen. Kaupunki muuttuu syksyn kuluessa levottomaksi ja Vilho kavereineen päätyy todistamaan maamme itsenäisyyttä edeltäviä vaikeita tapahtumia. Lakkoillaan ja lyseon oppilaat ryhtyvät passiiviseen vastarintaan ja Vilho kavereineen aloittaa vakoilupuuhat, kun Venäjältä saapuu rangaistusretkikunta ja ihmisiä aletaan vangita.

Eija Huhtanen

Lapset aikasillalla

Carmen Tomas, Maila Hietikko-Kaukola, Anna Amnell: Lapset aikasillalla. Nord Print 2017.

  Carmen Tomas on kirkkonummelainen taidevalokuvaaja, joka on yksi Lapset aikasillalla -teoksen kirjoittajista. Hän on myös kuvannut teoksen vakokuvat. Teos on kokoelma tarinoita, jotka pohjautuvat sodan lapsuudessaan kokeneiden henkilöiden kertomuksiin. Tarinat on muokattu muotoon, jossa aikuinen voi lukea niitä lapselle. Tarinat vievät lukijan Karjalan evakoiden matkaan pakoon sodan jaloista. Ne kertovat pikkulottien, sotilaspoikien, ilmatorjuntalottien tehtävistä tai Ruotsiin lähetetyistä sotalapsista. Osa tarinoista sijoittuu Porkkalaan aikaan, jolloin alue luovutettiin Neuvostoliitolle ja perheet joutuivat muuttamaan alta pois. Myös Petsamon alueen jättämään joutuneiden kohtaloita kuvataan.

Kun kirjan aiheena on sota-aika ja yhdeksi kohderyhmäksi mainitaan lapset, saa se ihmettelemään, mistä on kysymys. Takakansi opastaa, että kirja on tarkoitettu aikuisten käytettäväksi lasten kanssa. Tarinat eivät ole mitään onnellisen lopun tarinoita, vaan realistisia kertomuksia lasten kokemuksista ja tunnoista. Kirjan kuvituksen valokuvissa esiintyy pieniä lapsia tuon ajan vaatteissa ja rekvisiitassa. Kirja ei kuitenkaan ole mikään pienten kirja vaan sopisi ehkä paremmin teini-ikäisille lukemistoksi sodan ajan tapahtumista. Tarinat ovat aika vaikuttavia eikä niissä esiintyvien lasten kohtalot ole aina onnellisia. Pommikoneet jylisevät ja ikävä kalvaa lasten mieliä. Lapset joutuvat pärjäämään ja auttamaan vanhempiaan.

Kirjassa on 32 tarinaa ja 92 nykylasten aikamatkavalokuvaa. Kirjan lopussa on sanasto käytetyistä lapsille oudommista sanoista. Kirjan toteuttamiseen on saatu Suomi 100 -tukea.

Paula Alaraasakka
Kajaanin kaupunginkirjasto