27.12.2019

Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa

Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa
Karisto, 2019

”Rakasta itseäsi, hyväksy puutteesi, elä elämääsi itseäsi eikä muita varten. Mutta läskille sitä autuutta ei suoda ennen kuin se on hoitanut pikkuongelmansa kuntoon.”

Kirjan päähenkilö Kepa, oikealta nimeltään Kerttu on yläasteikäinen tyttö, joka harrastaa postcrossaamista, geokätköilyä ja postimerkkeilyä. Liikunnallisista harrastuksistaan hän ei halua puhua. Kepa kokee olevansa väkijoukossa laihimmillaan ja sielläkin vain silloin, kun pystyy liikkumaan samaan tahtiin muiden kanssa. 

Kepa matkustaa äitinsä kanssa Maarianhaminaan postcrossing tapahtumaan. Hän on omasta mielestään läski ja läskeillä ei saa olla hauskaa, läskit joutuvat miettimään, onko tuoli liian kapea  ja kestääkö se. Läskin pitää pukeutua harmaaseen ja vältellä liikuntatunteja ja silti läskin pitäisi olla jatkuvassa liikkeessä laihtuakseen, pitää olla poissa luokkakuvauspäivänä ja pyörällä ajoa on välteltävä. Kaikista kauheinta on Kepan mukaan julkinen syöminen. Hänen suurin tavoite elämässä on olla niin huomaamaton kuin vain mahdollista. 

Matkalla Ahvenanmaalle hän tapaa Huun, joka poikkeaa joukosta omalla kummallisella olemuksellaan. Hän on pitkä, laiha, hattupäinen ja tuoksuu suitsukkeilta. Kepa ja Huu ystävystyvät  mutkattomasti. Kerrankin Kepan elämässä on joku, joka ei huomauttele vatsamakkaroista, vaan rohkaisee elämään, nauramaan ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Kirja on hyvin suora ja koskettavakin kuvaus ylipainoisuudesta ja nuorten ulkonäköpaineista yleensäkin, mutta lukija saa myös kurkistaa postcrossaamisen maailmaan. 


Eija Huhtanen

12.12.2019

Kajaanin kaupunginkirjaston lukupiiri kevät 2020

Keväällä lukupiirissä keskustellaan pakolaisuuteen liittyvistä kirjoista. Lukupiiri kokoontuu pääkirjastolla kerran kuussa keskiviikkoisin klo 17. Tervetuloa!

15.1. Asko Sahlberg: Amandan maailmat (2017)
Omaan rauhaansa vetäytynyt iäkäs Amanda asuu pienessä talossa kaupungin laidalla. Eräänä päivänä hän kohtaa sattumalta nuoren pakolaispojan, jota hän haluaa auttaa. Tuttavuudella on yllättävät seuraukset ja Amandan oma elämä mullistuu sen myötä. Teoksen keskiössä ovat sotaa paenneet ihmiset ja siinä pohditaan ihmisen moraalikäsityksiä.

12.2. Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden (2015)
Mamdouh Baraka pakenee perheineen Palestiinasta israelilaisjoukkojen kylvämän hävityksen tieltä. Perhe lähtee pitkälle pakomatkalle Gazaan, ja nämä kokemukset kulkevat suvun historiassa sukupolvien yli. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Mamdouhin tyttärentytär Nur palaa uudesta kotimaastaan Amerikasta Gazaan. Siellä hän alkaa ymmärtää juuriaan uudella tavalla.
11.3. Khaled Hosseini: Meren rukous (2018)
Aikuisten kuvakirja on isän kirje pienelle pojalleen, jota hän pitää sylissään laivaa odottaessaan. Isä kertoo pojalle omasta lapsuudestaan Syyriassa, siitä millaista oli ennen kuin taivaalta alkoi sataa pommeja. Ennen auringonnousua ja vaarallista matkaa meren yli hän ehtii kertoa koskettavan tarinan. Kirjan on kuvittanut Dan Williams.

15.4. Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotosin (2007)
Bahar on ruotsalaistyttö, jonka perheen juuret ovat Iranissa. Hänen vanhempansa ovat aikoinaan tulleet pakolaisina Ruotsiin, eivätkä ole vieläkään täysin sopeutuneet pohjolan kummallisuuksiin. Vanhemmille on tärkeää, että lapset kasvavat osaksi ruotsalaista yhteiskuntaa, mutta sitten Bahar ilmoittaa, että hän alkaa käyttää huivia. Teos käsittelee ennakkoluuloja huumorin keinoin.
13.5. Anilda Ibrahimi: Ajan riekaleita (2013)
Zlatan ja Ajkuna ovat lapsuudenystäviä Kosovossa. Toinen heistä on serbi, toinen albaani. Vuosien varrella ystävyys muuttuu rakkaudeksi, ja he päättävät olla aina yhdessä. Sitten tulee sota, joka repii heidät väkivalloin erilleen, eri maihin. Voiko rakkaus ylittää syvään juurtuneen vihan?





Lukupiiri on maksuton ja kaikille avoin. Lisätietoja kirjastosta, kaupunginkirjasto@kajaani.fi, puh. 0881552423. Tervetuloa!

18.11.2019

Anna Burns: Maitomies

Anna Burns: Maitomies.
Docendo, 2019.

18-vuotias nuori nainen elää yhteiskunnassa, jossa Kotiopettajattaren romaanin tai Ivanhoen lukeminen kävellessä on epäilyttävää. Puistossa juokseminen on epäilyttävää. Oikeastaan juokseminen ylipäätään on epäilyttävää. Ja käveleminen. Epäilyttävyys tosin riippuu ihmisestä, sillä se mikä on yhdelle sallittua, ei ole sitä kaikille.

Pohjois-Irlannista kotoisin olevan, nykyään Britanniassa asuvan Anna Burnsin romaani kertoo elämästä yhteisössä, jossa kaikkea valvotaan ja etenkin naiset joutuvat sietämään jatkuvaa vähättelyä ja ahdistelua. Yhteisön asukkaat tasapainoilevat valtion ja kapinallisten ryhmien sääntöjen välissä ja varovat ärsyttämästä liiaksi kumpaakaan puolta. Tässä tasapainoilussa romaanin nimettömäksi jäävä päähenkilö onnistuu kohtuullisen hyvin, kunnes hänen elämäänsä ilmestyy odottamatta salaperäinen Maitomies.

Maitomies on päähenkilöä kymmeniä vuosia vanhempi. Kukaan ei tiedä, mistä mies on nimensä saanut, sillä maidon kuljettamisen kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä. Hän alkaa seurata päähenkilöä, ilmestyen yllättäen hänen tielleen milloin missäkin. Miestä on mahdotonta torjua suoraan, koska Maitomiehelllä on maine, eivätkä yhteisön kirjoittamattomat säännöt salli naisille sellaisen miehen avointa vastustamista. Mies alkaa esittää päähenkilölle vihjailevia uhkauksia, joista syntyy tarinaan kaiken yllä häilyvä, pahaenteinen tunnelma.

Kaikkein pahimpia ovat huhupuheet, jotka leviävät yhteisössä yleisenä totuutena. Päähenkilö on nähty Maitomiehen seurassa kadulla, mikä riittää leimaamaan hänet rakastajattareksi. Juorut kieputtavat päähenkilöä kohti pistettä, jossa hänen itsensäkin on vaikeaa erottaa niitä totuudesta. Romaani kuvaa kiehtovalla tavalla sitä, miten itsensä voi kadottaa yhteisön paineessa. Paikassa, jossa kaikki on tarkoin vartioitua, yksilö voi olla täysin suojaton.

Teos palkittiin pian sen ilmestymisen jälkeen useilla palkinnoilla, muun muassa The Man Booker -palkinnolla. Kirjaa voi suositella erityisesti dystopioiden ja yhteiskunnallisten romaanien ystäville.

Hanne Heikkinen

28.10.2019

Herman Geijer: Kriisit, katastrofit ja maailmanloput : kaksitoista tapaa varautua

Herman Geijer: Kriisit, katastrofit ja maailmanloput : kaksitoista tapaa varautua.
Art House, 2019.

Kirja aloitetaan skenaariolla, jossa lukijaa kehotetaan kuvittelemaan, miltä tuntuisi herätä kuolleessa kaupungissa. Missään ei näkyisi ketään, eikä sille olisi mitään ilmeistä syytä. Monet maailmanloppua käsittelevät sarjat ja elokuvat alkavat näin, mutta kirjassa aihetta käsitellään suhteellisen realistisesta näkökulmasta.

Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä aihetta tarkastellaan tieteelliseltä kannalta. Kumpi on esimerkiksi todennäköisempi kansainvälisen tuhon aiheuttaja: aurinkomyrsky vai pandemia? Myös katastrofikäyttäytymiseen, riskinhallintaan ja tiedottamiseen pureudutaan tarkemmin, sekä siihen, mitä ovat ne perustarpeet, joita hengissä selviytyminen vaatii.

Toisessa osassa luetellaan ne kirjan nimessäkin luvatut kaksitoista tapaa varautua kriisitilanteisiin ja annetaan konkreettisia esimerkkejä noiden keinojen toteuttamiseksi. Ne ovat itseasiassa ihan hyviä ohjenuoria myös jokapäiväiseen toimintaan, eivätkä vain maailmanlopun varalle. Jollain tasolla kirjan myöhempi osa muistuttaakin sisällöltään hieman elämäntaito-opasta.

Vakavasta teemastaan huolimatta teos onnistuu olemaan hauska ja nopea luettava. Geijer on kirjaansa varten tutkinut aihetta käsittelevää kirjallisuutta, artikkeleita ja raportteja, sekä tehnyt haastatteluja, joten hänen tekstinsä ei ole niin tuulesta temmattua kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Eli halusitpa sitten varautua zombien hyökkäykseen tai tulipaloon, niin tästä kirjasta on helppo aloittaa valmistutuminen.

Mari Hannula

17.10.2019

Thomas Erikson: Mielivalta

Thomas Erikson: Mielivalta.
Minerva Kustannus Oy, 2019.

Päähenkilö Alex King on käyttäytymistieteilijä, joka on ennenkin ollut poliisin apuna profiloimassa rikollisia. Kun hänen naapurinsa vauva kidnapataan, hän tulee taas vedetyksi mukaan poliisitutkintaan. Mutta naapuri ei olekaan kuka tahansa, vaan englantilainen diplomaatti. Lunnaita ei kuitenkaan vaadita, vaan lapsi palautetaan Britannian suurlähetystöön, vain jotta hänet voidaan siepata uudestaan. Pian kaikki diplomaatin läheiset ovat kateissa, poliisin seuratessa tilannetta avuttomana sivusta. Mitä sieppaajat oikein haluavat?

Kirjassa pääsee kurkistamaan suurlähetystön ja poliittisten koukeroiden lisäksi Alexin omiin ihmissuhdeongelmiin ja työhön käyttäytymistieteilijänä. Psykologinen ote tekee kirjan juonesta nerokkaan verrattuna perinteisiin rikosromaaneihin. Tarinaa kerrotaan eteenpäin myös rikollisten näkökulmasta, mutta vaikka lukija tietääkin päähenkilöä ja poliisia enemmän, pitää kirja otteessaan loppuun asti. 

Mielivalta on Alex King –sarjan kolmas osa. Sarjasta on aiemmat suomennettu teos Pelonkylväjät (Minerva, 2014) ja sarjan toinen osa Illdåd käännetään toivottavasti aikanaan. Kirja toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena, eikä lukija koe jääneensä mistään paitsi, vaikka aloittaisi suoraan kolmannesta osasta. Ruotsalainen kirjailija ja johtamisvalmentaja Thomas Erikson tunnetaan erityisesti teoksestaan Idiootit ympärilläni (Atena, 2017). 

Heidi Tuikka

30.9.2019

Julian Clary: Me Ponnekkaat

Julian Clary: Me Ponnekkaat. Kuvittanut David Roberts. 
Otava 2017.

Ponnekkaat ovat perhe, joka asuu Lontoossa, Englannissa. Heillä on omakotitalo, auto, puutarha ja kaikkea, mitä tavallisella perheellä yleensä on. He ovat isä, äiti ja vilkkaat kaksoset Veeti ja Vilma ja he nauravat paljon, joskin naurua täytyy vähän rajoittaa ainakin julkisilla paikoilla, ettei heidän salaisuutensa paljastuisi. He käyttävät aina päähineitä ja piilottavat häntänsä huolellisesti uteliaiden katseilta siitä syystä, että he ovat kahdella jalalla käveleviä ja ihmisten vaatteisiin pukeutuvia hyeenoja. Rouva Ponnekas tekee työkseen hyvin suosittuja ja kysyttyjä hattuja mm. kananmunakoteloista. Herra Ponnekkaan työ on kirjoittaa vitsejä paukkukaramelleihin ja silloin hän voi nauraa luontevan hyeenamaisesti ilman että kukaan kiinnittää siihen huomiota.

Naapurissa heillä asuu mies, joka pitää heitä tarkasti silmällä: herra Pynnönen. Hän pysyttelee tiukasti omissa oloissaan eikä halua tulla häirityksi. Herra Pynnönen on niin tarkkasilmäinen, että hän ehtii huomata vilahtavan hännän. Hän myös panee merkille perheen yölliset oudot liikkeet ja toimeliaisuuden, kun eläintarhan hyeenaosastolla Ponnekkaat suorittavat pelastusoperaation. Operaation tuloksena taloon muuttaa uusi asukas ja perheellä on haastetta opettaa hänet ihmisten tavoille ja puhumaan ihmisten kieltä. Mutta uusi asukas onnistuu sattumien kautta pääsemään herra Pynnösen suosioon ja näin koko perhe oppii tuntemaan naapurinsa ja hänen salaisuutensa. 

Julian Clary on brittiläinen koomikko, jolla on kotonaan monenlaisia lemmikkieläimiä. Hän on kirjoittanut useita Ponnekkaan perheestä kertovia lastenromaaneja, joista tähän mennessä on suomennettu kolme: ensimmäisen osan lisäksi Me Ponnekkaat – pelastuspartio ja Me Ponnekkaat lomalla. 

Paula Alaraasakka

11.9.2019

Mikko Moilanen: Suomen pyövelit

Mikko Moilanen: Suomen pyövelit
Docendo, 2019.

Jos kaipaa syksyn synkeyteen sopivaa luettavaa, kannattaa tarttua Mikko Moilasen teokseen Suomen pyövelit. Mustiin kansiin painettu opus käy läpi ammattikunnan veristä historiaa, ja samalla pureutuu yksittäisten pyöveleiden vaiheikkaaseen elämään. Myös Kajaani on vahvasti edustettuna tässä surkeiden sattumusten sarjassa. Kuolemantuomioita toimeenpantiin täälläpäin ahkerasti, ja täkäläiset lääninpyövelit pyörivät keikkojen perässä pitkin Suomea. Toisinaan matkat menivät myös rankan juopottelun puolelle. Pyövelin työ näyttäisi olleen rankkaa kaikin tavoin.

Nykypäivän oikeusvaltiota alkaa kummasti arvostaa, kun lukee esimerkkejä entisaikojen oikeudenkäytöstä. Rangaistukset olivat ankaria ja erittäin julkisia. Pyöveli toimitti kuolemantuomioiden lisäksi ruoskimis- ja häpeärangaistuksia ja hoiti kaikenlaisia hanttihommia, jotka eivät kunnialliselle väelle sopineet.  Ammattikunta oli kauttaaltaan pelätty ja halveksittu, vaikka työn tärkeyttä harvoin kyseenalaistettiin. Monet alkuaikojen pyöveleistä olivat itse asiassa armahdettuja rikollisia, jotka saivat vaihtoehdoikseen tarttua mestauskirveeseen tai tulla itse mestatuiksi. Tämä osaltaan selittää miksi heitä kartettiin. Kirja osoittaa myös, että teloituksen möhliminen saattoi käydä pyövelille itselleen hengenvaaralliseksi. Suomessakin tiedetään tapaus, jossa pillastunut väkijoukko kävi kömpelön pyövelin kimppuun ja pahoinpiteli tämän hengiltä. Kirja on täynnä vastaavia karuja anekdootteja.

Huomattava osa Moilasen kirjan tiedoista on kokonaan uusia. Hän on tonkinut lukuisia arkistolähteitä ja käynyt läpi perimätietoa, laatien samalla kattavan kuvauksen entisaikojen ankarasta oikeudenkäytöstä. Sekä niistä unohdetuista ihmisistä, jotka kirveitä heiluttivat. Pyöveleiden historia ei ole aiheena kevyimmästä päästä, mutta kirjan äärellä on helppo viihtyä ja kauhistua.

Tuomas Kumpula

15.8.2019

Armas Järnefelt: Song of the scarlet flower = Laulu tulipunaisesta kukasta (full score to the 1919 film)

Järnefelt, Armas: Song of the scarlet flower = Laulu tulipunaisesta kukasta (full score to the 1919 film)
Ondine Oy, 2019.

Säveltäjä Armas Järnefeltin syntymästä tulee  elokuussa kuluneeksi 150 v. Juhlavuoden kunniaksi säveltäjän musiikki on ollut esillä eri tapahtumissa ja konserteissa. Tänä vuonna julkaistu cd-levy sisältää Järnefeltin säveltämän musiikin suomalais-ruotsalaisen Mauritz Stillerin v. 1919 ohjaamaan mykkäelokuvaan Laulu tulipunaisesta kukasta. Se perustuu Johannes Linnankosken romaaniin. Kyseessä on ensimmäinen pohjoismainen pitkä elokuva, johon sävellettiin täysimittainen alkuperäismusiikki.

Musiikki koostuu laajoista kansallisromanttisista orkesteriosuuksista ja tutuista kansanmusiikkiteemoista. Tarkoituksena on kuvata pääosan esittäjän seikkailuja erilaisissa ympäristöissä maalla ja kaupungissa.

Kyseessä on musiikin ensilevytys ja toimeen tarttuivat Jani Kyllönen ja Jaakko Kuusiston johtama Gävlen sinfoniaorkesteri. Musiikkia on esitetty mm. Oulun elokuvafestivaaleilla.

Armas Järnefelt oli yksi huomattavimmista 1900-luvun säveltäjistä. Hän sävelsi näyttämö- ja elokuvamusiikin lisäksi orkesterisarjoja ja  sinfonisia runoja. Tunnetuin hänen teoksistaan on Berceuse eli Järnefeltin kehtolaulu pienelle orkesterille. Sävellystyön lisäksi Järnefelt toimi kapellimestarina Tukholman kuninkaallisessa oopperassa peräti 25 vuotta sekä vierailevana kapellimestarina myös Suomessa elämänsä aikana.

Hilkka Härkönen

1.8.2019

Kirjaston lukupiiri syksy 2019

Syksyllä 2019 lukupiirissä luetaan ruotsalaisten kirjailijoiden teoksia. Lukupiiri kokoontuu kerran kuussa keskiviikkoisin kello 17 pääkirjastossa. Se on kaikille avoin ja maksuton. Tervetuloa!

11.9. Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa (2015)
Hiljaisuuteen eristäytynyt Elisabeth, antikvariaatistaan luopunut leskimies Otto ja nuori sarjakuvapiirtäjä Elias asuvat samassa rapussa Etelä-Tukholmassa. He kaikki ovat kadottaneet elämästään merkityksen tunteen. Kirjojen kautta omiin oloihinsa vetäytyneet ihmiset löytävät odottamattoman yhteyden. Tunnelmallinen tarina kertoo ystävyydestä ja kirjojen voimasta.



16.10. Per Olov Enquist: Blanche ja Marie (2005)
Todellisiin henkilöihin pohjautuva romaani kertoo Blanche Wittmanista, joka nuorena suljettiin laitokseen ja tunnettiin ”hysteerikkojen kuningattarena”. Myöhemmin hän työskenteli nobelistin ja radiumin löytäjän, Marie Curien, laboratoriossa. Blanche altistui siniselle säteilylle ja siitä alkoi amputointien sarja. Kun hänestä oli jäljellä pelkkä torso, hän alkoi kartoittaa rakkauden ydintä muistikirjojensa sivuilla.



13.11. Torgny Lindgren: Muistissa (2012)
Kirjailija Torgny Lindgren väitti vastaan kustantajalle, joka kehotti häntä kirjoittamaan muistelmateoksen. Kuitenkin hän päätyi puolivahingossa muistelemaan menneitä, ja tuloksena syntyi tämä omakohtainen muistelmaromaani. Teos kertoo muun muassa äidistä, joka viimeisinä sanoinaan sanelee pojalleen uunikuivatun poronlihan reseptin ja koirista, jotka kuorsaavat niin ettei saa nukutuksi.


11.12. Göran Tunström: Jouluoratorio (1984)
Victor palaa lapsuusmaisemiinsa johtaakseen Bachin Jouluoratoriota. Paluu herättää muistoja ja innostaa häntä pohtimaan sukunsa vaiheita. Victorin muistojen kautta avautuu hänen isoisänsä Aronin ja tämän vaimon Solveigin traaginen tarina. Sukupolvien ketjussa toistuvat suuret tunteet, kuten suru ja pelko, mutta myös toivo. Teos on saanut Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.

17.7.2019

Kirjavinkkejä YouTubessa

Kirjavinkkejä löytyy myös Kajaanin kirjaston omalta YouTube-kanavalta Kaupunginkirjasto Kajaani! Kirjavinkkien lisäksi kanavalle on tulossa myös keskusteluja kirjallisuudesta ja ohjevideoita mm. omatoimikirjaston käyttöön.


Tove ja toverit -videolla esitellään Tove Janssoniin liittyvää kirjallisuutta.

Nyt puhutaan -sarjassa kirjaston työntekijät keskustelevat mieltä polttavista aiheista. Sarjan ensimmäisellä videolla on aiheena tällä hetkellä luettavana olevat kirjat.

2.7.2019

Satu Laatikainen: Iskelmäkasvio

Satu Laatikainen: Iskelmäkasvio
Metsäkustannus, 2017.

Jos lukija on kiinnostunut sekä kevyestä musiikista että kukista, tässä on hänelle sopiva kirja: Iskelmäkasvio. Kirja on ilmestynyt pari vuotta sitten, mutta on ajankohtainen jälleen näin kesäaikaan.

Kirjassa kerrotaan aluksi, kuinka iskelmät ja kevyt musiikki syntyivät Suomeen viime vuosisadan alkupuolella  mm. Dallapen, J.Alfred Tannerin ja Georg Malmstenin esityksissä. Suomi on edelleen iskelmämusiikin luvattu maa ja vuosittain monenlaiset laulukilpailut, tapahtumat ja festivaalit pitävät genreä yllä.

Iskelmäkasvio luo iskelmämusiikkiin katsauksen kasvimaailman näkökulmasta ja esittelee lauluja, jotka kiertyvät jonkin kasvin ympärille. Iskelmien kasvivalikoima koostuu kotimaisista ja ulkomaisista lajeista. Kirjassa kerrotaan, kuinka kasvi on yhdistettävissä kasvitutkijan näkökulmasta laulujen sanoituksiin. Mukana on myös tietoa kasvin elämästä ja käytöstä.

Kaikkein runsaimmin tekijöiden mukaan lauluissa on kukkinut ruusu, joka tuntuu sopineen kuvaamaan kaikkea elonkaareen kuuluvaa.

Kainuun maakuntakukka kanerva ei esiinny iskelmissä kovinkaan paljon. Esimerkkejä on vain muutama: Eugen Malmstenin levyttämä Kanervan kukat v. 1935 ja Kauko Röyhkän Kanerva. Laulun kanervan kukat ovat sitkeitä kukkamaailman edustajia, jotka kestävät syysmyrskyt ja hallat. Kasvitieteen näkökulmasta  kanerva on karujen, valoisten metsien ja rämeiden kasvi.

Keskikesällä kukkiva vanamo sisältyy Kauko Käyhkön esittämään Suviserenadiin ja mm. Vesa-Matti Loirin esittämään Eino Leinon runoon Nocturne. Ne sisältävät kesäyön ainutlaatuista taikaa, joissa vanamo tuoksullaan täyttää kesäyön: …”tuoksut vanamon ja varjot veen niistä sydämeni laulun teen”. Vanamo on ainavihanta varpu, joka on runsaimmillaan vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä sammalmaton päällä kasvaessaan.

Nämä ja lukuisat muut kasvit on esitelty Iskelmäkasviossa, joka kertoo kukkien ystävälle, millaisia unohtumattomia lauluja kukkien kauneus on innoittanut.

Hilkka Härkönen

10.6.2019

Rafel Nadal Farreras: Palmisanon kirous

Rafel Nadal Farreras: Palmisanon kirous
Bazar, 2019.

Katalonialaisen kirjailijan Rafel Nadal Farrerasin ensimmäinen suomennettu romaani kertoo kahden toisiinsa limittyneen suvun vaiheista maailmansotien välisen ajan Italiassa. Palmisanon suvun historia on niin synkkä, että Bellarotondon kylässä puhutaan jo Palmisanojen kirouksesta. Suvun kaikki miespuoliset jäsenet ovat kuolleet ensimmäisen maailmansodan taisteluissa. Paitsi yksi, joka elää vielä äitinsä kohdussa.

Kirouksen vuoksi Donata Palmisano on kauhuissaan synnyttäessään pojan, jonka isä on kuollut rintamalla. Vitantonioksi nimetty lapsi on viimeinen Palmisano. Donata päätyy tekemään valtavan uhrauksen suojellakseen poikaansa kirou
kselta; hän antaa pojan kasvatettavaksi ystävälleen Francesca Convertinille, joka on synnyttänyt samana yönä tyttären, Giovannan. Lapset kasvatetaan kaksosina, ja vain muutama ihminen tietää heidän salaisuutensa.

Lapset varttuvat ja uuden sodan uhka leijuu ilmassa. Donata pelkää, ettei aikuistuva Vitantonio ehkä sittenkään säästy sukunsa kiroukselta. Myös Giovanna ajautuu vaaroihin epävakaina vuosina. Kestävätkö perhesiteet ja ystävyys sodassa, jossa jokaisen on valittava puolensa? Entä miten käy viimeisen Palmisanon?

Romaani on onnistunut ja opettavainen ajankuvaus. Pääosassa ovat silti Palmisanon ja Convertinin sukujen jäsenet. Heidän kauttaan italialaiskylän tunnelma juhlineen, puutarhantuoksuineen ja suurine menetyksineen tulee lähelle. Kirjassa on vahva todellisen elämän tuntu.

Vaikka teoksessa liikutaan välillä syvissä vesissä, se ei ole raskaslukuinen. Juoni vetää vauhdikkaasti ja kieli on miellyttävän tiivistä ja kiertelemätöntä. Sodan raakuudella ei mässäillä, mutta sitä ei myöskään kaunistella. Kirjaa voi suositella etenkin historiallisten sukutarinoiden ystäville.

Hanne Heikkinen

27.5.2019

Sarah Brightman: Hymn

Sarah Brightman: Hymn
Nemo Studio and Sarah Brightman 2018.

Sarah Brightmanin Hymn-albumi on laulajan 12. studioalbumi. Kun se julkaistiin viime vuoden marraskuussa, aloitti laulaja laajan konserttikiertueen ympäri maailmaa.

Sarah Brightman aloitti uransa 1981 Lontoossa musikaalissa Cats. Hän tähditti myös useita West End- ja Broadway-musikaaleja mm. Phantom of the operan eli Oopperan kummituksen. 1990-luvulla hän levytti kappaleen Time to say goodbye yhdessä Andrea Bocellin kanssa, siitä tuli menestys ja se löytyy myös tältä levyltä englanniksi laulettuna.

Musikaaliesiintymisten jälkeen hän antautui soolouralle ja hän on tunnettu ns. crossover-solistina. Se tarkoittaa, että hän liikkuu  lauluissaan sujuvasti klassisen ja populaarimusiikin välillä ja hän on ensimmäisiä laulajia tässä lajissa. Hymn –albumi edustaa juuri tätä, siinä kuullaan oopperamaista laulua ja kuorojen taustoittamia soolo-osuuksia. Ajoittainen mahtipontisuus  on myös ominaista tälle levylle.Huolimatta jo pitkästä urastaan Sarah Brightmanin sopraano soi edelleen upeasti ja komeasti. Eräässä haastattelussa hän on maininnut valinneensa levylle sellaisia lauluja, jotka tuovat kuulijalle iloa ja energiaa.

Sarah Brightmanin maailmankiertue ulottuu loppuvuodesta Suomeen, Espooseen.

Hilkka Härkönen

26.4.2019

Anna Malinen: Hämärikkö

Anna Malinen: Hämärikkö
Kustannus Aarni, 2018.

Kajaanilaissyntyisen kirjailija Anna Malisen esikoisteos Hämärikkö on tunnelmallinen kertomus, jossa kalevalainen kansanperinne herää henkiin tämän päivän Suomessa. Usealla aikatasolla etenevä romaani maalaa lukijan eteen miltei unenomaisia kuvauksia maamme myyttisestä alkuhämärästä ja nykypäivästä.

Kirjan päähenkilö, Tytti, on Pohjan akan ainoa tytär. Vastasyntyneenä Tytti tipahtaa äitinsä reen kyydistä lumihankeen. Kinoksesta hänet poimii suojiinsa pahansuopa Kyllikki, jonka savupirtissä tyttö viettää lapsuutensa ja nuoruutensa orjana. Äitinsä tavoin Tytillä on monia maagisia taitoja, kuten kyky sietää kylmää ja poistaa ihmisten kipuja. Nuori neito haaveilee pääsevänsä jonain päivänä pakoon ankeaa elämäänsä. Kun tilaisuus viimein koittaa, pakomatka päättyy lyhyeen. Hyinen Tytti jähmettyy koivunrungoksi ja jää odottamaan ajan vaihtumista metsän keskelle.

Kun Tytti viimein herää, on maailma ehtinyt muuttua miltei tunnistamattomaksi. Eletään nykyaikaa. Tytti näkee metsämiehen eksyvän paikalle, ja levähtävän rakovalkean äärellä. Hämärän hetkellä Tytti uskaltautuu viimein esiin piilostaan. Nuori neito tietää nyt, että hänen täytyy jatkaa matkaansa kohti etelää ja siellä odottavaa kaupunkia. Kaiken tämän lomassa myös Pohjan akka jatkaa kauan sitten kadonneen tyttärensä etsimistä. Tarinan edetessä menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat toisiinsa odottamattomalla ja oivaltavalla tavalla.

Hämärikön kirjoittanut Anna Malinen on koulutukseltaan folkloristiikan maisteri. Perehtyminen kansantarinoihin näkyy hahmojen nimien lisäksi kirjan tarunomaisessa tunnelmassa. Hämärikön maailma on pullollaan loitsuja ja alkukantaista luonnonmagiaa. Sanankäänteet ovat usein maalailevia, ja kirjan yleinen tunnelma on kiireetön sekä tavallaan haikea. Kaikkea ei selitetä puhki, vaan teos jättää paljon tilaa mielikuvitukselle ja omille tulkinnoille. Sen vuoksi Hämärikkö toimii erinomaisena pikku pakomatkana arjen harmaudesta.

Tuomas Kumpula

16.4.2019

Risto Nordell: Riston Valinta : parasta mahdollista musiikkia vuoden matkalle

Risto Nordell: Riston Valinta : parasta mahdollista musiikkia vuoden matkalle
Kirjapaja, 2018.

Yleisradiossa vuosikausia esitetty Riston Valinta –ohjelma on saanut kirjallisen muodon. Vanhaan musiikkiin erikoistunut toimittaja Risto Nordell on kirjoittanut kirjan Riston Valinta – parasta mahdollista musiikkia vuoden matkalle. Siinä hän perehtyy kirkkomusiikkiin ja esittelee jokaiselle kuukaudelle neljä klassista kirkkomusiikkiteosta. Nordell kertoo sävellysten synnystä, säveltäjistä ja ajan kulttuuritaustasta. Säveltäjäniminä ovat mm. Bach, Händel, Pergolesi, Beethoven jne. Osa teoksista on tuttuja toiset hieman tuntemattomimpia.

Kurkistukset ajan historiaan ovat mielenkiintoisia ; hän kertoo mm. että Händelin Messias oratorion tunnetuin numero Halleluja-kuoro teki aikanaan kuningas Yrjö II:een niin suuren vaikutuksen, että hän nousi spontaanisti seisomaan sitä kuuntelemaan. Siitä lähtien Englannissa Halleluja-kuoron ajaksi on noustu ylös. Suomessa näin ei ole tehty.

Kirjan kieli on selkeää ja tyyli napakkaa ja jäsenneltyä niin, että se innostaa lukijaa tutustumaan ja kuuntelemaan teoksia, mikä onkin kirjoittajan perimmäinen toivomus.

Kirjan visuaalista ilmettä lisäävät jokaiselle kuukaudelle taidehistorioitsija Liisa Väisäsen valitsemat taidekuvat ja lyhyet tekstit niiden sisällöstä.

Kirja on mielenkiintoinen kattaus musiikkitietoa, taidetta ja ehkä hieman yllättäen – kalaruokaohjeita. Kalastus kun on Nordellin lempiharrastus.

Hilkka Härkönen

2.4.2019

Matt Haig: Huomioita neuroottiselta planeetalta

Matt Haig: Huomioita neuroottiselta planeetalta
Aula & Co. 2019.

Brittiläinen kirjailija Matt Haig (s. 1975) tarttuu uusimmassa teoksessaan aiheeseen, joka koskettaa yhä useampia modernin maailman asukkaita: stressiin ja ahdistukseen. Hän pohtii aihetta diginäkökulmasta. Siinä missä internet ja sosiaalinen media ovat avanneet meille uusia mahdollisuuksia, ne myös kuormittavat meitä. Haigilla on tästä omakohtaista kokemusta, sillä hän on kärsinyt vuosia ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista.

Haig ei väitä, että hänen mielenterveysongelmansa johtuvat kokonaan internetistä. Kuitenkin hän on huomannut, että tauko sosiaalisesta mediasta ja älypuhelimen käytöstä rauhoittaa hänen levottomuuttaan. Aivomme kuormittuvat jatkuvasta tietotulvasta. Silti olemme niin tottuneita ärsykkeisiin, että hiljaisuudessa oleminen ilman häiriötekijöitä voi tuntua vaikealta.

Sosiaalinen media saattaa aiheuttaa riittämättömyyden tunteita. Vertaamme omaa elämäämme niihin siloteltuihin kuviin, joita ihailemamme ihmiset julkaisevat. Ylikuormitukseen voivat johtaa yhtä lailla uutiset, joita on helppo seurata halutessaan minuutti minuutilta. Pelko kauhean tapahtuman jälkeen leviää netissä kuin ”digitaalinen maastopalo”, kuten Haig osuvasti huomauttaa.

Haig ei sorru saarnaamiseen tai kehota palaamaan kirjekyyhkyjen aikakaudelle. Sen sijaan hän kannattaa tietoisempaa netin käyttöä ja tarvittaessa sieltä vetäytymistä. Kirjaan hän on koonnut erilaisia listoja nykyajassa selviämiseksi, esimerkiksi ”Kuusi tapaa pysyä kärryillä uutisista menettämättä järkeään” ja ”Näin elät 2000-luvulla saamatta paniikkikohtausta”.

Kirjan tyyli on helposti lähestyttävä ja ajoittain humoristinenkin. Kirjailijan omat kokemukset yhdistyvät kiinnostavasti faktatietoon. Lopputulema on varovaisen toiveikas: nykyajassa on mahdollista selvitä menettämättä järkeään, kunhan oppii pitämään huolta oman jaksamisensa rajoista.

Hanne Heikkinen

20.3.2019

Suomalainen barokkiorkesteri : Moramoramor

Suomalainen barokkiorkesteri: Moramoramor.
Suomalainen barokkiorkesteri 2017.

Barokkimusiikkilevy, joka sisältää yllätyksen. Sellainen on Suomalaisen barokkiorkesterin cd-levy Moramoramor. Levy alkaa Bachin Brandenburgilaisella konsertolla, joka edustaa klassisen musiikin perinteistä lajityyppiä, konserttomuotoista musiikkia. 1600-luvulla Italiassa syntyneen konserttotyypin ideana oli esittää musiikki kokonaisuuden ja osien äänien vuoropuheluna. Levyllä kuullaan myös Vivaldin konsertto Per l´orchestra di Dresda.

Sitten tulee yllätys. Levyn sointimaailma muuttuu täysin Jukka Tiensuun teoksessa Mora. Se on ensimmäinen varsinainen barokkiorkesterille sävelletty suomalaisteos. Suomalaisen kamariorkesterin ja Topi Lehtipuun kantaesittämä Mora on modernia barokkimusiikkia. Se tarkoittaa, että esim. sen tenorisoolo on inhimillistä ääntelyä periodisoittimien säestyksellä. Levyn esittelylehtinen kertoo vanhan ja uuden leikkisästä kohtaamisesta. Kuulijalta se vaatii hereilläoloa. Väsyneenä uusimuotoisen barokin kuuntelu voi olla uuvuttavaa. Levyn loppupuolella palataan jälleen perinteiseen barokkitunnelmaan Vivaldin ja Bachin konsertoilla.

Suomalainen barokkiorkesteri on toiminut noin parikymmentä vuotta ja aiemmin se tunnettiin Kuudennen kerroksen orkesterina. Sen pääasiallisena tehtävänä on tehdä barokkimusiikkia tunnetuksi Suomessa. Se on konsertoinut mm. Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla.

Hilkka Härkönen

13.3.2019

Hevi reissu (dvd)

Hevi reissu (dvd)

Kotimaiset komediat tasapainoilevat useimmiten jossain huvittavuuden ja myötähäpeän välimaastossa. Yli 3 miljoonan euron budjetilla väsätty Hevi reissu onnistuu siinä, missä moni kilpailija kompuroi. Raskaan musiikin ympärille on rakennettu kevyt komedia, josta löytyy menoa ja meininkiä useamman kotimaisen elokuvan tarpeisiin. Kolmen pitkätukkaisen nuorukaisen edesottamukset örinämetallin maailmassa viihdyttävät, kunhan aihepiiriä ei ota turhan vakavasti.

Leffa alkaa pohjoisesta pikkukylästä, jossa kolmen herkkäsieluisen hevarin muodostama bändi haaveilee maineesta ja menestyksestä. Bändiltä puuttuu vielä muutama pikkuseikka, kuten nimi, keikkakokemus ja omat biisit, mutta toiveet tulevaisuuden suhteen ovat korkealla. Ikävä kyllä paikallisten silmissä kovimmatkin hevarit ovat pahimman luokan luusereita. Pojat päättävät todistaa kykynsä, ja valloittaa pohjolan suurimpien metallifestarien lavat. Festarit tosin järjestetään Norjan Lapissa, eikä aikaa ole hukattavaksi. Alkaa ikimuistoinen automatka, jonka aikana koetaan romansseja, väärinkäsityksiä, räjähdyksiä sekä toilailua virkavallan kanssa. Täysin vahingossa, tietenkin! 

Metallimusiikin ystävät ja viholliset saavat epäilemättä nauraa Hevi reissun äärellä. Raina tarjoilee paljon oivaltavia silmäniskuja musiikkimaailman kliseille ja omituisuuksille. Pojat kertovat esimerkiksi aivan vakavalla naamalla soittavansa ”sinfonista postapokalyptista reindeer grinding Christ abusing Xtreme sotapakanafennoskandimetallia”. Hevi reissu onnistuu lisäksi tavoittamaan hyvin maanläheisellä tavalla pohjoisen peräkylän sisäänpäin lämpiävän tunnelman, ja repimään siitä huoletonta huumoria. Osansa hyväntahtoisesta naljailusta saavat esimerkiksi ikäloput iskelmämusiikin ystävät ja kateelliset pitkätukkia pilkkaavat pikkunilkit. Vastakkainasettelu ei ole ehkä omaperäinen, mutta ainakin kliseistä otetaan kaikki ilo irti.

Hevi reissu, samoin kuin sadat muut elokuvat, ovat nyt katsottavissa ilmaiseksi Viddla-suoratoistopalvelusta. Elokuvien katselu onnistuu kirjastokortilla ja PIN-koodilla, joita voi kysellä vaikkapa lähimmästä kirjastosta. Valikoimaan kannattaa käydä tutustumassa osoitteessa www.viddla.fi.

Tuomas Kumpula

4.3.2019

Sirke Happonen: Muumiopas


Sirke Happonen: Muumiopas.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012.


Muumihahmot ovat tuttuja varmasti kaikille suomalaisille ja niihin voi törmätä esimerkiksi kauppareissulla. Pyöreiden muotojen alle kätkeytyy kuitenkin paljon viisauksia. Muumilaakson hahmot näyttäytyvät erilaisina kirjoissa ja sarjakuvissa eivätkä ne ole pelkästään lasten hahmoja.

Oppaassa on esitelty kaikki Tove Janssonin hahmot, Muumipeikosta ja Pikku Myystä aina Tuhtoon ja Ti-ti-uuhun. Osa kirjassa esitellyistä hahmoista on nähty vain sarjakuvissa. Janssonin kuvitukset ovat ihana lisä kirjassa ja niitä on paljon. Kirjassa kerrotaan myös muumihahmojen synnystä ja kehittymisestä. Tiesitkö esimerkiksi, että Mörkö on nainen ja Jansson ei halunnut muuttaa hänen yksinäistä kohtaloaan. Siitä huolimatta hän on visioinut Mörölle miehen ja heille liudan jälkeläisiä.

Kattava Muumiopas tutustuttaa lukijan hahmojen ajatuksiin ja luonteisiin. Jos ei jaksa lukea opasta kokonaan, kannattaa perehtyä ainakin muuntaudu-osuuksiin, esimerkiksi ”muuntaudu Muumipeikoksi”. Niihin on summattu hahmon sisin leikkimielisellä tavalla. Muuntautumisia ei ehkä kaikkien hahmojen kohdalla kannata ottaa aivan kirjaimellisesti, mutta niistä löytyy myös varteenotettavia elämänohjeita.

Olen aina ollut muumifani, muistan televisiosarjan vuorosanoja ulkoa ja keittiön kaapit ovat täynnä muumimukeja. Kirjasta saa kuitenkin paljon uutta tietoa ja siitä voi jopa oppia itsestään, paljastui että minäkin olen ennemmin homssu, mitä hemuli.

Kirjoittaja Sirke Happonen on filosofian maisteri, jonka väitöskirja Vilijonkka ikkunassa (WSOY, 2007) käsittelee Tove Janssonin teoksia, niiden kuvan ja tekstin kokonaisuutta. Myös väitöskirja on tutustumisen arvoinen, jos haluaa tarkempaa tietoa Tove Janssonin työstä ja työskentelytavoista.

Heidi Tuikka


25.2.2019

Daphne Du Maurier: Rebekka

Daphne Du Maurier: Rebekka.
WSOY, 1938.

Daphne Du Maurierin (1907–1989) Rebekka on kartanoromaanien klassikko. Siitä löytyy jännitystä, romantiikkaa ja sokkeloinen rakennus, jossa vanhat salaisuudet hiipivät pimeissä nurkissa. Suurin mysteeri on nainen, joka ei ole enää paikalla, mutta silti aina läsnä: Rebekka, kartanon edesmennyt emäntä.

Nimettömäksi jäävä päähenkilö on nuori ja kokematon nainen, joka toimii erään vanhemman naisen seuraneitinä. Matkustellessaan he kohtaavat loistokkaan Manderleyn kartanon omistajan, Maxim de Winterin. Yllättäen päähenkilön ja herra de Winterin välille muodostuu ystävyys, joka johtaa nopealla tahdilla epäsäätyiseen avioliittoon. Varattomasta naisesta tulee rouva de Winter, ja hän matkustaa miehensä mukana tämän sukukartanoon.

Nuori Rouva de Winter ei ole ensimmäinen lajissaan. Maxim on jäänyt leskeksi vain vajaata vuotta aiemmin. Uusi rouva saa pian huomata, ettei hänelle tunnu olevan tilaa kartanossa, jossa edellisen vaimon varjo hallitsee kaikkea ruokalistoista kukka-asetelmiin. Rebekka on osannut huolehtia kodista, hän on ollut näyttävä nainen ja varsinainen seurapiirien kuningatar.

Nuori rouva alkaa heti tuntea riittämättömyyttä astuessaan kartanon emännän paikalle. Hän on sosiaalisesti kömpelö ja tottumaton yläluokkaiseen elämäntapaan. Rebekkaa jumaloinut taloudenhoitaja suhtautuu tulokkaaseen pilkallisesti. Pahinta on, että Maximkin on välillä kylmä ja etäinen. Samalla, kun päähenkilö tuntee kateutta Rebekkaa kohtaan, mysteeri alkaa kiehtoa hänen uteliaisuuttaan. Mitä ensimmäiselle rouva de Winterille oikein tapahtui? Kuka hän oikeasti oli?

Teoksen henkilöillä on omat epävarmuutensa ja kipukohtansa. Se tekee heistä ajattomia ja samaistuttavia dramaattisten käänteiden keskellä. Du Maurier on tunnelman luomisen mestari, ja tarinan läpi kulkeekin vastustamattoman pahaenteinen, synkkä pohjavire. Mikäli siihen tykästyy, kannattaa tutustua myös kirjailijan muuhun tuotantoon.

Hanne Heikkinen

15.2.2019

Tatu Kokko: Rob McCool ja kirottu metsä


Tatu Kokko: Rob McCool ja kirottu metsä.
Icasos 2017.

Tatu Kokko on kuopiolainen kirjailija, koulutukseltaan luokanopettaja. Hän on kirjoittanut nuorten kanssa yhteistyössä kirjasarjaa Rob McCool. Kirjasarja on kirjoitettu niin, että nuoret ovat päässeet vaikuttamaan kirjasarjan nettikäsikirjoituksiin. Kirjojen syntyä voi seurata Livekirjailija Tatu Kokko -blogissa, josta löytyy myös nuorten kirjoittamia kommentteja juonesta.

Kirjasarjassa on ilmestynyt tähän mennessä kaksi teosta, Rob McCool ja Krimin jalokivi ja viime syksynä ilmestynyt Rob McCool ja kirottu metsä. Sarjan ensimmäisestä osasta on tehty myös videoäänikirja Youtubeen. Videolla kirjaa lukevat kirjailijan lisäksi vierailevina lukijoina mm. Aku Hirviniemi ja Sipe Santapukki. He myös kertovat ajatuksiaan kirjoista ja lukemisesta.

Sarja kuvaa historiallista aikaa futuristisilla mausteilla. Tapahtumien puitteet löytyvät historiasta, mutta tekniikka, koneet ja aseet ovat tulevaisuuden fantasiaa. Rob McCool on nuori poika Fennoniasta Scandien unionista. Ensimmäisessä osassa hän pelastaa nuoren neidon, koodinkantajan Novgorodin prinssi Vladimirin kynsistä. Jatko-osassa he ovat palaamassa lentopurrella Fennoniaan, kun he joutuvat laskeutumaan kasakoiden hallitsemalle arolle. Novgorodilaiset ovat juuri hyökkäämässä kasakoiden kimppuun massiivisella voimalla. Seuraa taistelu, jossa kasakat ovat jo joutumassa alakynteen, kunnes neuvokas Rob lentopurren avulla saa voimasuhteet kääntymään. Rob kumppaneineen joutuu kuitenkin pakenemaan kirottuun metsään, jota hallitsevat naissoturit, zoonit. 

Kirja on hyvin jännittävä, vauhdikas ja juonen käänteet ovat yllättäviä. Kun kumppanit selviävät yhdestä haasteesta, on jo seuraava uhka edessä. Taisteluita käydään useampaa tahoa vastaan. On tehokkaita aseita ja suojakilpiä, vauhdikkaita kasakkahevosia ja ilmassa kiitäviä lentopursia ja aluksia, vahvoja ja maagisia naissankareita. Missään vaiheessa kirja ei käy yksitoikkoiseksi, vaan koko ajan tapahtuu. Kirjan seikkailut muistuttavat teosten Tähtien sota ja Taru sormusten herrasta seikkailuja. Kirjailija Tatu Kokko vieraili Hyrynsalmella yläkoululaisten vieraana joulukuussa.

Paula Alaraasakka


7.2.2019

Niipola, Jani: Duudsonit : Härmästä Hollywoodiin

Niipola, Jani: Duudsonit : Härmästä Hollywoodiin
Johnny Kniga, 2014

Lähes kaikki tietävät Duudsonit, nuo pohjanmaalaiset rämäpäät, jotka hyppäävät autolla hyppyristä ladon yli ja räjäyttävät oman talonsa liekkimereksi. Mutta keitä oikeasti ovat Jukka, Jarppi, Jarno ja HP, entiset pojat, nykyään jo aikuiset miehet temppujen ja virnistysten takana? Entä mistä tarina sai alkunsa, ja mihin se päättyy?

Duudsonit : Härmästä Hollywoodiin valottaa, mitä Duudsonien temppujen kulisseissa tapahtuu. Jokaisesta neljästä huimapäästä paljastuu uusia puolia ja koskettavaa inhimillisyyttä. Nämä miehet ovat kuin veljeksiä, jotka pitävät toisistaan huolen, kävi miten kävi. Kun kaverille sattuu kuvauksissa jotain, välittyy kotikatsomoihin asti muiden huoli.

Jukka Hildén on nelikon esiintyjä ja Duudsonien kasvot. Hänen vetovoimansa on huomattu aina Hollywoodissa asti. Jarno ”Jarppi” Leppälä on yksipeukaloinen ihmistikkataulu ja ryhmän ”pohojalaasin mies”. Jarno Laasala puolestaan on ryhmä rämän isä, aivot ja intohimoinen kameramestari. On juuri hänen ansiotaan, että jätkät, jotka halusivat vetää sohvaa perässään autolla ja kuvata sen videolle, ovat nyt maailmankuuluja. Hannu-Pekka ”HP” Parviainen on nelikosta ainoa, joka on opiskellut itselleen ammatin. HP ei olekaan opettajana ehkä tavanomaisin, sillä hän on täynnä tatuointeja ja osallistuu nykyisin Duudsoneiden kuvauksiin aina kun ehtii.

Voisi siis sanoa, että Jukka tuo ryhmään energiaa ja kansainvälisyyttä, Jarppi letkeää huumoria, Jarno bisnesälyä sekä uusia ideoita ja HP puhdasta iloa. Kirjassa vilahtavat myös luottokuvaaja Tuukka Tiensuu, kaikkien rakastama Jarppiina sekä perheet, ystävät ja muut, joiden ansiosta Duudsonit ovat saaneet tehdä unelmastaan ammatin.

Jaana Jauhiainen

30.1.2019

Fiona Barton: Leski

Fiona Barton: Leski. 
Bazar 2018.

Uutisissa kerrotaan kadonneesta lapsesta ja Jeanin ihanaa aviomiestä Gleniä syytetään kammottavasta rikoksesta. Jean on miehensä tukena läpi oikeudenkäynnit ja kuulustelut, kuten hyvän vaimon kuuluu. Poliisi ja toimittajat ahdistelevat heitä kuukaudesta toiseen, mutta onneksi Glen tietää aina, miten toimia ja mitä sanoa.

Mutta nyt Glen on kuollut ja Jean on vapaa kertomaan oman versionsa tapahtuneesta. Mitä hän oikeasti ajattelee miehestään ja onko Glen todella syyllistynyt rikokseen, mistä kaikki häntä syyttävät. Lopulta hän päättää antaa haastattelun, tai oikeastaan ajautuu siihen taitavan toimittajan suostuttelemana. Mutta onko totuus se, minkä Jean oikeasti tahtoisi kertoa?

Tarina pitää sekä lukijaa että kirjan henkilöitä epätietoisuudessa loppuun asti. Myöskään lesken omia ajatuksia ei kerrota suoraan, vain paloina siellä täällä. Muutkin Bartonin luomat hahmot ovat mielenkiintoisia ja he painivat omien ongelmiensa kanssa. Lesken lisäksi ääneen pääsevät myös poliisi, toimittaja, lapsen äiti ja itse aviomies.

Synkästä juonesta huolimatta kirja ei ole ahdistava. Raskasta aihetta on käsitelty hienovaraisesti, liikaa sillä mässäilemättä. Melko perinteistä juonta oli käsitelty virkistävästä näkökulmasta, epäillyn lähiomaisen silmin. Kirjassa sivutaan myös lapsettomuutta ja sen aiheuttamaa surua.

Fiona Barton on työskennellyt toimittajana ja on monesti miettinyt, minkälaisia henkilöitä on niin sanottujen päähenkilöiden takana. Leski on kirjailijan esikoisteos, joka piti otteessaan loppuun asti. Vaikka psykologiset trillerit eivät muuten kiinnostaisikaan, tämä on tutustumisen arvoinen teos. Bartonin toinen kirja Lapsi julkaistaan ensi vuonna ja pääsi heti allekirjoittaneen lukulistalle.

Heidi Tuikka

21.1.2019

Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi

Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi.
Otava, 2018.

Jukka Viikilä on helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi. Kirjallaan Akvarelleja Engelin kaupungista hän voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2016. Hän on kirjoittanut myös runoteoksia.

Jukka Viikilän kirja Suomalainen vuosi sisältää pieniä tarinoita suomalaisesta elämästä, jotka on ryhmitelty vuodenaikojen mukaan. Tarinoissa on hykerryttäviä arkisia havaintoja.

Kevät. Kesä. Syksy. Talvi.

Keväällä jäät lähtevät ja ”talvi lakkaa äkkiä kantamasta.” Päiväkirjasta huomaa kiertävänsä eri vuosia  lähes samalla tavalla ja vuosien merkitys katoaa. Keväällä rakastutaan, autokuume sairastuttaa, äitejä juhlitaan, tietysti lenkkeillään ja vaalitaan perinteitä eli ”Mökille mennään koska sinne on aina menty.”

Kevään jälkeen kesän velvollisuudet alkavat ottaa valtaa rännältä, loskalta ja kuralätäköiltä. Kesällä stressi lisääntyy, sillä ”joutenolon tulisi olla aktiivista ja tiheää.” Kesällä tehdään matka mummolaan. Karavaanareiden perään kertyy autojono. Kukaan ei ohita. Kesä on lyhyt, vain juhannuksen mittainen. Sukujuhlat kruunaavat kesäsi. Niihin mennään, auto ei rikkoonnu, välille ei jäädä.

Syysaamuna suomalaisen elämään ”asettuu tarkkuus”, kahvi on oikean vahvuista ja kotisohvalta voi turvallisesti peilata maailmaa ja pohtia mitä erinäisempiä asioita, vaikka mainetta ja mustasukkaisuutta. ”Astronautin puolisolle ei soisi mustasukkaisuutta.”

Suomalaiselle saapuu talvi. Tulee pimeys, pikkujoulut ja ensilumen odotus. Talvella luovutaan joulukuusesta ja annetaan uudenvuodenlupauksia, mutta ”harvemmin kukaan oikeasti lopettaa tupakoimista.” 

Osaa suomalainen iloitakin. ”Jos kaikki mistä suomalainen valittaa otettaisiin häneltä pois, katoaisivat iloinaiheet hänen elämästään.”

Eija Huhtanen

9.1.2019

Maritta Lintunen: Stella

Maritta Lintunen: Stella.
WSOY 2018.

Lahjakkuus on armo ja taakka, todetaan Maritta Lintusen uusimmassa romaanissa. Stella on tarina ihmisistä, joilla on taiteellisia lahjoja. Toisilla lahjat jäävät käyttämättä käytännön sanelemasta pakosta, toisilla oman pelon tai vahvempien ihmisten painostuksen vuoksi. Onnellisimmat löytävät ne uudelleen myöhemmin elämässään. Jokainen heistä saa huomata, ettei pelkkä lahjakkuus riitä.

Nuori maalaistyttö Liisa Mikkola muuttaa Helsinkiin osallistuakseen kirjoittajakurssille. Runous on lumonnut hänet ja hän hakee uusia virikkeitä kaupungista kaltaistensa seurasta. Asuinpaikka järjestyy entisen laulajattaren, Sylvi Indreniuksen vierashuoneesta. Sylvi on kokenut tähteyden loisteen ja romahduksen, ja hän haluaa ohjata Liisan haaveita oikeaan suuntaan. Onko tytöllä sitä jotakin, mitä taiteilijalta vaaditaan? Kysymyksestä tulee entistä vaikeampi, kun Liisa tekee virheen, joka muuttaa molempien naisten elämän peruuttamattomasti.

Toisessa aikatasossa seurataan Juria, joka on nuori lääkäri, mutta olisi halunnut pianistiksi. Liisan tavoin hänkin on antanut muiden ihmisten vaikuttaa elämänsä tärkeisiin päätöksiin. Sitkeät muistot ja uuden ihmisen kohtaaminen saavat Jurin tajuamaan, ettei hänen olekaan pakko tyytyä elämässään ”ihan hyvään”. Hän alkaa pohtia, olisiko sittenkään liian myöhäistä antautua musiikille.

Lintunen käsittelee lahjakkuutta erilaisista näkökulmista, joista monet ovat tuttuja taiteilijaromaaneista. Virkistävää teoksessa on se, miten epäonnistumista ja taiteilijahaaveista luopumista kuvataan. Saako omat lahjat heittää hukkaan, vai onko niiden hyödyntäminen velvollisuus? Voiko kesken kaiken luovuttaa, jos unelma käy liian raskaaksi? Voiko toisen puolesta tehdä ratkaisun, joka vaikuttaa koko elämän suuntaan?

Romaanin henkilöt päätyvät tekemään hyvää tarkoittavia päätöksiä toistensa puolesta. Nämä valinnat eivät ole aina oikeita, vaikka niiden taustalla olisi rakkaus ja suojelunhalu. Lopulta onkin kysymys siitä, kuka uskaltaa luottaa omaan vaistoonsa ja kenellä on voimakkain tahto.

Hanne Heikkinen

2.1.2019

Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti Titanicin

Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti Titanicin : ja muita historian mokia.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014.

Mitä yhteistä on Titanicilla, Lontoon vuoden 1666 suurpalolla ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudella? – Joku mokasi, ja pahasti.

Entä mitä tapahtui, kun yhdysvaltalainen kemisti Thomas Midgley keksi 1921 yhdistää bensiiniin tetraetyylilyijyä? Hän tuli mullistaneeksi autoilun seuraaviksi vuosikymmeniksi luomalla edullista mutta korkealaatuista polttoainetta, ”etyyliä”. Harmi vain, että polttoaineessa käytetty lyijy on ihmiselle erittäin myrkyllistä: se aiheuttaa erityisesti hermostovaurioita ja voi lisäksi vaurioittaa sisäelimiä. Etyyliä valmistavissa tehtaissa tapahtui useita kuolemaan johtaneita lyijymyrkytyksiä, ja autot levittivät pakokaasun mukana lyijyä kaupunkien ilmaan ja maaperään. Hups?

Unohtunut avain joka upotti Titanicin esittelee paitsi suurkatastrofeihin johtaneita kömmähdyksiä, myös sellaisia erehdyksiä, joista koitui jotakin hyvää. Pisan vino kirkontorni, Coca-Cola Classic ja Berliinin muurin murtuminen ovat tästä oivia esimerkkejä: tornista oli tarkoitus tulla tavallinen suora kellotorni, ei suosittu nähtävyys, New Coken oli tarkoitus olla kilpailijaansa Pepsiä parempaa, ei kasvattaa perinteisen Coken suosiota, ja Günter Schabowskin oli todellakin tarkoitus vain tiedottaa matkustusrajoitusten lieventämisestä, ei julistaa rajojen avaamista.

On suurissa mokissa sekin hyvä puoli, että niistä voi jälkikäteen kirjoittaa mielenkiintoisen kirjan, jotta kaikki voivat naureskella tehdyille virheille yhdessä, tai ottaa niistä jopa opiksi.

Jaana Jauhiainen