Satu Laatikainen: Iskelmäkasvio
Metsäkustannus, 2017.
Jos lukija on kiinnostunut sekä kevyestä musiikista että kukista, tässä on hänelle sopiva kirja: Iskelmäkasvio. Kirja on ilmestynyt pari vuotta sitten, mutta on ajankohtainen jälleen näin kesäaikaan.
Kirjassa kerrotaan aluksi, kuinka iskelmät ja kevyt musiikki syntyivät Suomeen viime vuosisadan alkupuolella mm. Dallapen, J.Alfred Tannerin ja Georg Malmstenin esityksissä. Suomi on edelleen iskelmämusiikin luvattu maa ja vuosittain monenlaiset laulukilpailut, tapahtumat ja festivaalit pitävät genreä yllä.
Iskelmäkasvio luo iskelmämusiikkiin katsauksen kasvimaailman näkökulmasta ja esittelee lauluja, jotka kiertyvät jonkin kasvin ympärille. Iskelmien kasvivalikoima koostuu kotimaisista ja ulkomaisista lajeista. Kirjassa kerrotaan, kuinka kasvi on yhdistettävissä kasvitutkijan näkökulmasta laulujen sanoituksiin. Mukana on myös tietoa kasvin elämästä ja käytöstä.
Kaikkein runsaimmin tekijöiden mukaan lauluissa on kukkinut ruusu, joka tuntuu sopineen kuvaamaan kaikkea elonkaareen kuuluvaa.
Kainuun maakuntakukka kanerva ei esiinny iskelmissä kovinkaan paljon. Esimerkkejä on vain muutama: Eugen Malmstenin levyttämä Kanervan kukat v. 1935 ja Kauko Röyhkän Kanerva. Laulun kanervan kukat ovat sitkeitä kukkamaailman edustajia, jotka kestävät syysmyrskyt ja hallat. Kasvitieteen näkökulmasta kanerva on karujen, valoisten metsien ja rämeiden kasvi.
Keskikesällä kukkiva vanamo sisältyy Kauko Käyhkön esittämään Suviserenadiin ja mm. Vesa-Matti Loirin esittämään Eino Leinon runoon Nocturne. Ne sisältävät kesäyön ainutlaatuista taikaa, joissa vanamo tuoksullaan täyttää kesäyön: …”tuoksut vanamon ja varjot veen niistä sydämeni laulun teen”. Vanamo on ainavihanta varpu, joka on runsaimmillaan vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä sammalmaton päällä kasvaessaan.
Nämä ja lukuisat muut kasvit on esitelty Iskelmäkasviossa, joka kertoo kukkien ystävälle, millaisia unohtumattomia lauluja kukkien kauneus on innoittanut.
Hilkka Härkönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti