Julian Clary: Me Ponnekkaat

Julian Clary: Me Ponnekkaat. Kuvittanut David Roberts. 

Otava 2017.

Ponnekkaat ovat perhe, joka asuu Lontoossa, Englannissa. Heillä on omakotitalo, auto, puutarha ja kaikkea, mitä tavallisella perheellä yleensä on. He ovat isä, äiti ja vilkkaat kaksoset Veeti ja Vilma ja he nauravat paljon, joskin naurua täytyy vähän rajoittaa ainakin julkisilla paikoilla, ettei heidän salaisuutensa paljastuisi. He käyttävät aina päähineitä ja piilottavat häntänsä huolellisesti uteliaiden katseilta siitä syystä, että he ovat kahdella jalalla käveleviä ja ihmisten vaatteisiin pukeutuvia hyeenoja. Rouva Ponnekas tekee työkseen hyvin suosittuja ja kysyttyjä hattuja mm. kananmunakoteloista. Herra Ponnekkaan työ on kirjoittaa vitsejä paukkukaramelleihin ja silloin hän voi nauraa luontevan hyeenamaisesti ilman että kukaan kiinnittää siihen huomiota.

Naapurissa heillä asuu mies, joka pitää heitä tarkasti silmällä: herra Pynnönen. Hän pysyttelee tiukasti omissa oloissaan eikä halua tulla häirityksi. Herra Pynnönen on niin tarkkasilmäinen, että hän ehtii huomata vilahtavan hännän. Hän myös panee merkille perheen yölliset oudot liikkeet ja toimeliaisuuden, kun eläintarhan hyeenaosastolla Ponnekkaat suorittavat pelastusoperaation. Operaation tuloksena taloon muuttaa uusi asukas ja perheellä on haastetta opettaa hänet ihmisten tavoille ja puhumaan ihmisten kieltä. Mutta uusi asukas onnistuu sattumien kautta pääsemään herra Pynnösen suosioon ja näin koko perhe oppii tuntemaan naapurinsa ja hänen salaisuutensa. 

Julian Clary on brittiläinen koomikko, jolla on kotonaan monenlaisia lemmikkieläimiä. Hän on kirjoittanut useita Ponnekkaan perheestä kertovia lastenromaaneja, joista tähän mennessä on suomennettu kolme: ensimmäisen osan lisäksi Me Ponnekkaat – pelastuspartio ja Me Ponnekkaat lomalla. 

Paula Alaraasakka

Niipola, Jani: Duudsonit : Härmästä Hollywoodiin

Niipola, Jani: Duudsonit : Härmästä Hollywoodiin

Johnny Kniga, 2014

Lähes kaikki tietävät Duudsonit, nuo pohjanmaalaiset rämäpäät, jotka hyppäävät autolla hyppyristä ladon yli ja räjäyttävät oman talonsa liekkimereksi. Mutta keitä oikeasti ovat Jukka, Jarppi, Jarno ja HP, entiset pojat, nykyään jo aikuiset miehet temppujen ja virnistysten takana? Entä mistä tarina sai alkunsa, ja mihin se päättyy?

Duudsonit : Härmästä Hollywoodiin valottaa, mitä Duudsonien temppujen kulisseissa tapahtuu. Jokaisesta neljästä huimapäästä paljastuu uusia puolia ja koskettavaa inhimillisyyttä. Nämä miehet ovat kuin veljeksiä, jotka pitävät toisistaan huolen, kävi miten kävi. Kun kaverille sattuu kuvauksissa jotain, välittyy kotikatsomoihin asti muiden huoli.

Jukka Hildén on nelikon esiintyjä ja Duudsonien kasvot. Hänen vetovoimansa on huomattu aina Hollywoodissa asti. Jarno ”Jarppi” Leppälä on yksipeukaloinen ihmistikkataulu ja ryhmän ”pohojalaasin mies”. Jarno Laasala puolestaan on ryhmä rämän isä, aivot ja intohimoinen kameramestari. On juuri hänen ansiotaan, että jätkät, jotka halusivat vetää sohvaa perässään autolla ja kuvata sen videolle, ovat nyt maailmankuuluja. Hannu-Pekka ”HP” Parviainen on nelikosta ainoa, joka on opiskellut itselleen ammatin. HP ei olekaan opettajana ehkä tavanomaisin, sillä hän on täynnä tatuointeja ja osallistuu nykyisin Duudsoneiden kuvauksiin aina kun ehtii.

Voisi siis sanoa, että Jukka tuo ryhmään energiaa ja kansainvälisyyttä, Jarppi letkeää huumoria, Jarno bisnesälyä sekä uusia ideoita ja HP puhdasta iloa. Kirjassa vilahtavat myös luottokuvaaja Tuukka Tiensuu, kaikkien rakastama Jarppiina sekä perheet, ystävät ja muut, joiden ansiosta Duudsonit ovat saaneet tehdä unelmastaan ammatin.

Jaana Jauhiainen

Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi

Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi.

Otava, 2018.

Jukka Viikilä on helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi. Kirjallaan Akvarelleja Engelin kaupungista hän voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2016. Hän on kirjoittanut myös runoteoksia.

Jukka Viikilän kirja Suomalainen vuosi sisältää pieniä tarinoita suomalaisesta elämästä, jotka on ryhmitelty vuodenaikojen mukaan. Tarinoissa on hykerryttäviä arkisia havaintoja.

Kevät. Kesä. Syksy. Talvi.

Keväällä jäät lähtevät ja ”talvi lakkaa äkkiä kantamasta.” Päiväkirjasta huomaa kiertävänsä eri vuosia  lähes samalla tavalla ja vuosien merkitys katoaa. Keväällä rakastutaan, autokuume sairastuttaa, äitejä juhlitaan, tietysti lenkkeillään ja vaalitaan perinteitä eli ”Mökille mennään koska sinne on aina menty.”

Kevään jälkeen kesän velvollisuudet alkavat ottaa valtaa rännältä, loskalta ja kuralätäköiltä. Kesällä stressi lisääntyy, sillä ”joutenolon tulisi olla aktiivista ja tiheää.” Kesällä tehdään matka mummolaan. Karavaanareiden perään kertyy autojono. Kukaan ei ohita. Kesä on lyhyt, vain juhannuksen mittainen. Sukujuhlat kruunaavat kesäsi. Niihin mennään, auto ei rikkoonnu, välille ei jäädä.

Syysaamuna suomalaisen elämään ”asettuu tarkkuus”, kahvi on oikean vahvuista ja kotisohvalta voi turvallisesti peilata maailmaa ja pohtia mitä erinäisempiä asioita, vaikka mainetta ja mustasukkaisuutta. ”Astronautin puolisolle ei soisi mustasukkaisuutta.”

Suomalaiselle saapuu talvi. Tulee pimeys, pikkujoulut ja ensilumen odotus. Talvella luovutaan joulukuusesta ja annetaan uudenvuodenlupauksia, mutta ”harvemmin kukaan oikeasti lopettaa tupakoimista.” 

Osaa suomalainen iloitakin. ”Jos kaikki mistä suomalainen valittaa otettaisiin häneltä pois, katoaisivat iloinaiheet hänen elämästään.”

Eija Huhtanen