Anna Burns: Maitomies.
Docendo, 2019.
18-vuotias nuori nainen elää yhteiskunnassa, jossa Kotiopettajattaren romaanin tai Ivanhoen lukeminen kävellessä on epäilyttävää. Puistossa juokseminen on epäilyttävää. Oikeastaan juokseminen ylipäätään on epäilyttävää. Ja käveleminen. Epäilyttävyys tosin riippuu ihmisestä, sillä se mikä on yhdelle sallittua, ei ole sitä kaikille.
Pohjois-Irlannista kotoisin olevan, nykyään Britanniassa asuvan Anna Burnsin romaani kertoo elämästä yhteisössä, jossa kaikkea valvotaan ja etenkin naiset joutuvat sietämään jatkuvaa vähättelyä ja ahdistelua. Yhteisön asukkaat tasapainoilevat valtion ja kapinallisten ryhmien sääntöjen välissä ja varovat ärsyttämästä liiaksi kumpaakaan puolta. Tässä tasapainoilussa romaanin nimettömäksi jäävä päähenkilö onnistuu kohtuullisen hyvin, kunnes hänen elämäänsä ilmestyy odottamatta salaperäinen Maitomies.
Maitomies on päähenkilöä kymmeniä vuosia vanhempi. Kukaan ei tiedä, mistä mies on nimensä saanut, sillä maidon kuljettamisen kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä. Hän alkaa seurata päähenkilöä, ilmestyen yllättäen hänen tielleen milloin missäkin. Miestä on mahdotonta torjua suoraan, koska Maitomiehelllä on maine, eivätkä yhteisön kirjoittamattomat säännöt salli naisille sellaisen miehen avointa vastustamista. Mies alkaa esittää päähenkilölle vihjailevia uhkauksia, joista syntyy tarinaan kaiken yllä häilyvä, pahaenteinen tunnelma.
Kaikkein pahimpia ovat huhupuheet, jotka leviävät yhteisössä yleisenä totuutena. Päähenkilö on nähty Maitomiehen seurassa kadulla, mikä riittää leimaamaan hänet rakastajattareksi. Juorut kieputtavat päähenkilöä kohti pistettä, jossa hänen itsensäkin on vaikeaa erottaa niitä totuudesta. Romaani kuvaa kiehtovalla tavalla sitä, miten itsensä voi kadottaa yhteisön paineessa. Paikassa, jossa kaikki on tarkoin vartioitua, yksilö voi olla täysin suojaton.
Teos palkittiin pian sen ilmestymisen jälkeen useilla palkinnoilla, muun muassa The Man Booker -palkinnolla. Kirjaa voi suositella erityisesti dystopioiden ja yhteiskunnallisten romaanien ystäville.
Hanne Heikkinen
