28.4.2011

Huovinen, Veikko: Koirankynnen leikkaaja

Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja, Otava 1978
( 5. p. nid. Otava 2010) / Lukupiiri 13.4.2011


Kansallista veteraanipäivää vietetään tätä kirjoitettaessa (27.4.2011). Veikko Huovisen ”Koirankynnen leikkaaja” on yksi koskettavimmista sotaveteraanin kuvauksista Suomen kirjallisuudessa. Se on myös Huovisen tuotannossa poikkeuksellisen lämmin ja realistinen kuvaus miehistä ja heidän työstään.

Kainuun Lääkäriyhdistys järjesti vuonna 2008 elokuvafestivaalin otsikolla "Sairaan hyvä filmifestivaali", joka huipentui Markku Pölösen ohjaamaan Koirankynnen leikkaajaan. Kirjailija Veikko Huovinen osallistui lukijatapaamiseen ja elokuvan jälkeen pidettyyn paneelikeskusteluun. Tapahtuma teki mukana olleisiin syvän vaikutuksen. Tunnelma muistuu mieleen kirjaa lukiessa.

Osa lukupiirin jäsenistä muisti lapsuudestaan sodan jälkeisen ajan metsäkämpät ja metsätyöt. Ajankuva on tarkkaa, luonnon kuvaus vertaansa vailla. Pakkaspäivien ja -öiden kuvaukset saivat eläytymään niin, että ”varpaita paleli kirjaa lukiessa”.

Mertsi Vepsäläisen vaellus ja työnteko sai lukupiiriläiset vertaamaan nykyistä ja sodanjälkeistä työelämää. Silloin oli vajaakuntoisilla oikeus ja velvollisuuskin tehdä töitä, sosiaaliturvaa ei ollut nykymitassa tarjolla. Siedettiin hyvin kylähulluja ja sodan runtelemia ihmisiä. Kenelläkään ei ollut paljon tavaroita tai varusteita, mutta toisia autettiin minkä pystyttiin.

Todettiin, että Koirankynnen leikkaaja elää omaa aikaansa, johon ei ole paluuta. Moni asia on nyt paljon paremmin. Aitoa kahviakin juovat kaikki jotka haluavat.

Toisaalta nykyisin nuoret ja vanhat tuntuvat olevan ”liikakansaa”. Nuoria 18-20 -vuotiaita on työn ja koulutuksen ulkopuolella yli 50 000. Vanhukset hoidetaan pillereillä toimintakyvyttömiksi paketeiksi laitoksiin. Turvallista lintukotoa ei ole, nyt maailmantalous säätelee Suomen taloutta.
Kari Hotakainen voisi olla nykyajan vastine Huoviselle, mutta myös Mikko Rimmisen Nenäpäivää voi verrata Koirankynnen leikkaajaan. Siitä löyty myös hyviä ihmisiä ja lämpöä. Toivoa voi, että ihmisistä välittäminen ei ole kokonaan kuollut.

Lukupiirin muistiinpanoistaan kokosi Leena Marja Tikkanen
Koirankynnen leikkaaja -kirjaa ovat analysoineet mm.
* Panu Rajala: Tarkasti leikattu tarina. Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja. – Teoksessa Kirjojen Suomi, ss. 522-530
* Tero Liukkonen: Veikko Huovinen: Kertoja, veitikka, toisinajattelija. - Ss. 139-143.

20.4.2011

Muuntogeenisen ruoan etiikka

Muuntogeenisen ruoan etiikka / Toimittaneet Helena Siipi ja Marko Ahteensuu
[Kuopio] : Unipress, cop. 2010, 218 s.


Yhdeksän etiikkaan perehtynyttä filosofia kirjoittaa geenimuuntelusta elintarviketuotannossa ja lääketieteessä. Geenitekniikan mahdollisuuksia ja ongelmia pohditaan tarpeellisuuden, ympäristö- ja terveysvaikutusten sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmista.

Geenitekniikalla pyritään tuottamaan runsassatoisempia ja taudeille vastustuskykyisempiä ruokaviljalajikkeita. Voidaanko nälkäongelman ratkaisemiseksi hyväksyä kehitysmaissa isompia riskejä kuin kehittyneissä maissa, esimerkiksi viljellä geenimuunneltuja, kuivuutta sietäviä kasveja, vaikka ne voisivatkin levitä ympäristöön?

Kuka on vastuussa mahdollisista virheistä ja miten määritellään korvausvelvollisuus? Voiko geenejä omistaa? Biopatentointia vastustetaan laajalti. Toisaalla puhutaan kehitystyöhön käytetyn työpanoksen suojaamisesta biopiratismilta.

Karjankasvatus on yksi merkittävimmistä ilmaston lämpenemisen syistä. Geenimuuntelun ja kloonauksen avulla haittoja voidaan vähentää tuottamalla eläimiä, jotka kasvavat entistä nopeammin, joiden lihakset ovat yhä suuremmat tai jotka lypsävät ennätysmäärin maitoa. Voidaan tuottaa terveysvaikutteisia elintarvikkeita, esimerkiksi paremman rasvahappokoostumuksen omaavaa sianlihaa tai uusia makuelämyksiä tuottavia lihatuotteita. Millaista olisi ”in vitro” tuotettu liha, eli lihaviljelmän tuote?

Lääketieteessä puhutaan tieteiskirjamaisista sovelluksista, lääkeaineiden ja varaelinten tuottamisesta ihmisille eläinten avulla.

Mitä seurauksia geenien siirrosta on eläinten hyvinvoinnille? Onko eläintuotanto bioteknologian avulla hyväksyttävää silloin, kun se on välttämätöntä ihmisen perushyvinvoinnin kannalta? Mikä on meidän eläinkuvamme?

Kyse on myös itsemääräämisoikeudesta. Olisiko kuulemismenettely oikea tapa päättää muuntogeenisten tuotteiden käytöstä? Onko meillä mahdollisuus, kyky ja oikeus tehdä valintoja geenimuunneltujen ja perinteisesti tuotettujen tuotteiden suhteen?

Kirjaa voi suositella asioita pohtiville, aina ei löydy yksinkertaisia vastauksia.
(lmt)

6.4.2011

MICHAEL MONROE : Another night in the sun

MICHAEL MONROE : Another night in the sun / live in Helsinki
Spinefarm Records/Michael Monroe Music, p2010

Michael Monroe on selviytyjä. Hanoi Rocksin jälkeen mies on kasannut nyt uuden, nimeään kantavan yhtyeen. Kyseessä on nimenomaan uusi yhtye, ei Monroen sooloprojekti. Miehistön pysyvä kokoonpano on ollut näin alkuvaiheessa lehtitietojen mukaan hieman hakusessa mutta nyt tilanne näyttää ja ennen kaikkea kuulostaa hyvältä.

Another night in the sun / live in Helsinki on tallennettu keikalla Helsingin Tavastiaklubilta heinäkuussa 2010. Levyn sisältö on pääosin koottu kokoelmasta Monroen eri soololevyjen materiaalia, jota on lisäksi maustettu puolenkymmenellä Hanoi Rocks biisillä. Bändi ei tällä levyllä hidastele eikä ujostele vaan soitto on suoraviivaista rockia ilman turhia välijuontoja ja meininki on erittäin energistä. Komeimmin kulkevia menopaloja levyllä ovat ärhäkkästi päälle käyvä You’re next, Nazareth yhtyeen lainakappale Not fakin’ it ja Dead, jail or rock’n’roll , joista jälkimmäiset ovat molemmat Monroen onnistuneimmalta soololevyltä Not fakin’ it poimittuja. Ehkäpä tuolta jo vuonna 1989 julkaistulta levyltä olisi kannattanut ottaa mukaan joku hitaampikin kappale pulssia hieman tasaamaan?

Hanoi Rocks kappaleet toimivat myös sujuvasti ja suurin ansio siitä kuuluu basisti Sami Yaffalle. Miehen soitto on läpi koko levyn tanakkaa ja erittäin selkeää. Yaffahan soitti bassoa myös Hanoissa, joten biisit ovat luonnollisesti hänelle enemmän kuin tuttuja. Muutenkin bändin soitto tällä levyllä on yllättävän hyvin yhteen hioutunutta huomioon ottaen lyhyen yhdessäolon.

Michael Monroen energisyyttä osoittaa, että yhtye on jo julkaissut tämän livelevyn jälkeen maaliskuussa 2011 uuden studiolevyn nimeltään Sensory Overdrive. (KK)

5.4.2011

Huovinen, Veikko: Pylkkäs-Konsta mehtäämässä

Lukupiiri 16.2.2011

Pylkkäs-Konsta mehtäämässä ja muita erätarinoita / Veikko Huovinen ; kuvittanut Hannu Taina. Otava, 1975

Pylkkäs-Konsta mehtäämässä : eränkäyntiä Veikko Huovisen tuotannossa / kuvittanut Hannu Taina. Uud.laitos 1983,

Pylkkäs-Konsta mehtäämässä ja muita erätarinoita / Veikko Huovinen ; kuvittanut Hannu Taina. Otava, Uudistetun laitoksen uusi painos 2011

Veikko Huovinen julkaisi ensimmäiset erätarinansa "Metsästys- ja kalastus" -lehdessä jo 1940-luvun lopulla. Pylkkäs-Konstaan kirjailija on valinnut sekä kirjoissa että lehdissä julkaistuja juttuja. Myös lukijat ovat rakastaneet näitä perinteisiä tarinoita, vuonna 1983 ilmestyi laajennettu painos erätarinoista, uusin painos on tältä vuodelta.

Lukupiiri löysi tarinoista tuttuja kainuulaisia paikkoja, elävää luonnonkuvausta ja asiantuntevan metsästäjän ja eränkävijän. Kirjan luettuaan osaa oudompikin metsässä kulkija tähyillä koivujen latvoihin kevättalvella, josko siellä teeriä näkyisi.

Nimitarinassa tapaamme Konsta Pylkkäsen kiipelissä. ”Kirjailijan metsä” on alkua ”Puukansan tarinalle”.

"Erämies kadehdittava" tiivistää kaikki eränkäynnin parhaat puolet, sitä voisi erään lukupiiriläisen sanoin kutsua "miehen käyttöoppaaksi". On vapaus, lähdön riemu, oikeus jättää muut asiat pois mielestä. Tiet eivät kahlitse oman reittinsä löytäjää, syö kun on nälkä, levähdä ja "ajattele salaisimmat mietteesi keskiyön sametinmustina tunteina , läikkyvään nuotioon tuijotellen". Metsässä voi kokea lujaa ystävyyttä ja tuntea yhteenkuuluvaisuutta metsän ensimmäisten eränkävijöiden kanssa. Saalista saadaan, mutta se ei ole pääasia, elämää kunnioitetaan.

Uudistettuun laitokseen sisältyvässä kertomuksessa "Talven selkää taittamassa" palataan kaunotar -teemaan ja erämaan harras henki saa väistyä. Kirjan ainoa nainen, laman kouriin joutunut Erja-Sinikka hankkii ahman metsästyksellä sievoiset rahat ja pääsee asianmukaisesti varustautuneena kesäksi Pariisin.

Ilari Tepasto on täysin kyllästynyt luontoon ja heittää sille hyvästit. Onneksi hän sentään voi nauttia lukemisesta ja välttyä luonnon näkemiseltä silloinkin, kun ei sulje silmiään.

- Muistiin merkitsi Leena Marja Tikkanen

2.4.2011

Ala-Harja, Riikka: Jättiläinen

Riikka Ala-Harja: Jättiläinen, WSOY, 2007. 290 s.

Kajaanilaisen kappalaisen poika Taneli Kajanus, 227,5 cm, on lyhyempi kuin kaimansa 1700-luvulta, mutta ei silti löydä valmiita farkkuja kaupasta. Pituus yksin ei tee pojasta miestä, mieltä kaihertavat naiset ja seksi. Unelmien kohde on Mona, nuori harrastajateatterin ohjaaja ja dramaturgi, joka löytää Tanelissa tulevan menestysnäytelmänsä tähden.

Mona houkuttelee Tanelin mukaansa New Yorkiin teatterikurssille, mutta onko Monan kiinnostus vilpitöntä vai hakeeko hän vain sensaatiota pitkän, komean päänäyttelijänsä avulla? Kyse on mahdollisista ja mahdottomista valinnoista, suurista ja pienistä unelmista. Vastakkain ovat teatteri ja porno, luottamus ja hyväksikäyttö. Se on nuoren miehen kehityskertomus, loppu on toiveikas.

Riikka Ala-Harja on opiskellut opettajaksi Kajaanin opettajankoulutuslaitoksella ja dramaturgiksi teatterikorkeakoulussa, joten hän tuntee hyvin Kajaanin historian ja teatterimaailman. Hän on julkaissut yhteensä parikymmentä kuunnelmaa, novellikokoelmaa, käsikirjoitusta ja romaania. ”Tom, Tom, Tom” vuodelta 1998 oli Finlandia-palkintoehdokas, uusin romaani on ”Kanaria”, 2010.

Kajaanin 360-vuotinen historia on houkutellut monia kirjailijoita Topeliuksen Välskärin kertomuksista alkaen. Jussi Kukkonen kirjoitti useita Kajaaniin sijoittuvia seikkailuja, Anneli Kanto kuvasi Kajaanin linnan vangin Wivalliuksen ja Eeva-Liisa Aronen on kirjoittanut Maria Renforsista. Lisää Kajaaniin ja Kainuuseen sijoitettuja teoksia löytyy sivustolta:
Ryysyrannasta maailman kauneimpaan kylään
(lmt)