24.11.2014

Jorma Korpela : Tohtori Finckelman


Jorma Korpela : Tohtori Finckelman: ihmiskurjan kertomus. (1952)

Kirjassa on kolme osaa Perintö, Tohtori Finckelmanin lihaksituleminen ja Matkaan.

Päähenkilö alkaa kirjoittaa kirjaa elämästään surullisena, hänestä tuntuu kuin ilo olisi kuollut.

Kirjan voi lukea kertomuksena nuorukaisesta, joka menettää vanhempansa ja jää renkinsä Oskarin kanssa hoitamaan kotitilaa. Nuori mies sotkee asiansa, myy tilansa ja lähtee, sattumalta, opiskelemaan lääketiedettä. Hän ylenee mielisairaalaa johtavaksi hermolääkäriksi, joka uskoo, että hulluuskin voidaan parantaa, jos sopiva lääke löytyy. Lopulta hän uupuu, eksyy maailmaan ja itseensä. Kolmannessa osassa Oskari hakee hänet kotiin, jossa hän kuntoutuu ja palaa takaisin lääkärin työhönsä.

Kirja voidaan lukea kuvauksena ihmismielestä. Tohtori Finckelman, joka alkaa elää elämäänsä päähenkilön aivoissa, on Riitu-nimisen naapurin keksintöä. Ystävinään ja mielisairaalassa potilainaan päähenkilö tapaa joukon värikkäitä hahmoja, joita ei kuitenkaan voi auttaa. Hän seurustelee myös kuolleiden tuttaviensa kanssa. Voidaan ajatella, että muut henkilöt ovat olemassa vain päähenkilön mielikuvituksessa.

Kirjassa petetään ja tehdään rikoksia kateudesta, vihasta, ahneudesta ja intohimosta, kuin seitsemän kuolemansyntiä olisi tullut lihaksi. Syyllisyys vaivaa päähenkilöä eikä apua löydy. Hän  tuntee lopulta olevansa suolla, johon hän hukkuu eikä kukaan auta. Hän on kuin Danten Helvetissä tai vankina Paltaniemen kuvakirkon maalauksessa.

Kirjailijan uskonnollinen vakaumus ilmenee teoksen viimeisessä osassa, jossa rakkauden sanoma tuo ilon, se on lääke myös hulluuteen. ”Haudasta asti sitä pitää hakea, omasta rinnasta sen lopulta löytää. Kunpa vain osaisin sitä käyttää”.

Monitasoinen kirja kestää, tai jopa vaatii useamman lukukerran. Kirjaston lukupiirissä Finckelman  herätti vilkkaan keskustelun, joka avasi kirjan teemoja osallistujille. Lukupiirin jälkeen mietteitä kirjasta kirjasi Leena Marja Tikkanen
Lisätietoja kirjailijasta ja kirjasta Kuopion kaupunginkirjaston sivuilta:
http://tuhannettunteet.kuopio.fi/

10.11.2014

Silvia Rannamaa: Kadrin päiväkirja

Silvia Rannamaa (1918-2007) oli virolainen kirjailija, jonka teosta Kadri kuvataan edelleen sanoilla ”Viron suosituin tyttökirja”. Tästä teoksesta on vasta tänä vuonna ilmestynyt suomennos, vaikka alkuperäinen teos ilmestyi jo vuonna 1959. Teos kuvaa elämää toisen maailmansodan jälkeisessä Virossa teini-ikäisen tytön kokemana. Kirjan tapahtumat sijoittuvat siis samaan aikakauteen kuin Sofi Oksasen Viron lähihistoriaa kuvaavat teokset.


Kirjan päähenkilö on 13-vuotias Kadri, joka asuu mummonsa kanssa vaatimattomassa kellariasunnossa Neuvosto-Tallinnassa. Kadrin äiti on kuollut ja isä on sotavuosina kadonnut. Mummokaan ei osaa osoittaa Kadrin kaipaamaa hellyyttä ja Kadri tuntee itsensä muiden hylkimäksi ja onnettomaksi. Koulussa hän joutuu kiusatuksi eikä löydä ystäviä. Elämä muuttuu kuitenkin yllättäen, kun Kadri joutuu auto-onnettomuuteen ja pitkäksi aikaan sairaalaan. Sairaalassa hän alkaa kirjoittaa päiväkirjaa elämästään ja kohtaa Elsa Sarapin, tunnetun kirjailijan, josta tulee hänen hyvä ystävänsä ja tukijansa. Elsa-täti rohkaisee Kadria vaikeuksissa ja pikkuhiljaa elämä alkaa näyttää valoisammalta. Kun Kadri pääsee palaamaan kouluunsa ja uuteen luokkaan, saa hän jo ystäviä ja mukavan vierustoverin. Hän pääsee uusien kavereidensa kanssa mukaan erilaisiin harrastuksiin, oppii luistelemaan ja on mukana yhteisissä jutuissa. Ihmetystä tuottaa jostain ilmestynyt outo mieshenkilö, joka yrittää ottaa yhteyttä ja jota mummo näyttää karttavan.

Teoksen lopussa on kääntäjä Anniina Ljokkoin laatimat mielenkiintoiset jälkisanat, jotka kertovat kirjan syntyhistoriasta. Silvia Rannamaalta on vuonna 1963 ilmestynyt toinen Kadrin elämästä kertoma teos Kasuema. Toivottavasti saamme siitäkin suomenkielisen käännöksen. PA