28.3.2018

Asko Sahlberg: Amandan maailmat



Asko Sahlberg: Amandan maailmat
LIKE, 2017

Göteborgissa asuva Asko Sahlberg (s. 1964) suunnitteli kirjailijan uraa jo nuorukaisena. Hänelle myönnettiin Veijo Meri –palkinto viime vuonna, palkintoperusteissaan raati kertoi ”Teoksista löytyvät ydinkysymykset: mitä ovat oikeus ja kohtuus, mikä on elämässä arvokasta, mitä on ihmisarvo, millainen on ihmisyyden koko kirjo?” 

Käsissäni oli uusi lukukokemus, itselleni uusi kirjailija, jonka johonkin teokseen halusin tutustua. Heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien tiesin, että tämän kirjan lukisin loppuun, sitä en tiennyt, kuinka paljon ajatuksia tämä teos herätti. Kirjan lopussa toivoin kirjan olevan omani, että olisin voinut tehdä siihen reunahuomautuksia ja alleviivauksia, joihin voisin palata myöhemmin.

Kirja kertoo vanhasta naisesta. Hän asuu yksin kaupungin laitamilla kotitalossaan. Juuri kun Amanda oli tottunut yksinäisyyteen muistivat kaupungin virkaihmiset hänet.  Amandalla ei ollut sähköä, mutta oli siistiä, oli kaakeli- ja leivinuuni, monta öljylamppua ja kynttilöitä komerossa tarpeen varalle ja patteriradio. Puutarhassa oli omenapuita, kasvi- ja perunamaa. Puhelimen asemaa hoiti tarvittaessa huuto naapurin Janssonille. Amanda oli sitä mieltä, että ”jos en pysty huutamaan, olen kai kuollut eikä avulla ole siinä vaiheessa enää minulle väliä.” Jansson oli myös yksinäinen, läheisyyttä kaipaava eläkeikäinen leskimies. Keskenään heillä oli hieman eriskummallinen suhde. Auttoivat toinen toistaan, tavallansa.

Kaupunkiin oli saapunut maahanmuuttajia, eivätkä olot ole kovin hyvät heilläkään. Amanda tutustuu sattumalta nuoreen maahanmuuttajapoikaan, Samiriin. Aluksi hän on epäluuloinen pojan suhteen, mutta vaatettaa, syöttää ja antaa jopa yösijan hänelle. Päivät poika on poissa, mutta yöksi hän palaa Amandan peräkamariin. Amanda ajattelee, että hän on vielä lapsi, jota kukaan ei halua. Kun Samir katoaa, rikkoutuu Amandan normaali arkirytmi. Hän lähtee etsimään poikaa toiseen kaupunkiin ja joutuu poistumaan kotikaupungistaan ensi kertaa elämässään. Amanda on tutkimusmatkalla maailmaan, joka on hänelle outo.

Eräänä päivänä Amandan portille pysähtyy vanha mies, Valdemar. Hän on lähtenyt vanhainkodista, ei siksi, että hoito olisi jotenkin huonoa, vaan sen vuoksi, ettei siellä hänen mielestään kunnioiteta ihmistä. Hän on surullinen ja kokeekin olevansa kaatopaikkajätettä, vaikka on koko ikänsä tehnyt töitä. Valdemar tutustuu naapurin Janssoniin ja muuttaakin tämän luokse. He seuraavat tiiviisti uutisia kaupunkien levottomuuksista. Valdemarin mukaan yhteiskunnan ongelmat eivät synny siitä, että se tarjoaa turvapaikan sotaa paenneille ihmisille, vaan siitä, että useat sotaa paenneista tuovat sodan kokemukset mukanaan.

Tekstiä lukiessa ei voi välttyä omilta pohdinnoilta yhden ihmisen hyväntahtoisuudesta ja riittävyydestä tehdä maailmasta parempi.

Eija Huhtanen
Otanmäen kirjasto



Teokset
Pimeän ääni, WSOY 2000
Eksyneet, WSOY 2001
Höyhen, WSOY 2002
Hämärän jäljet, WSOY 2002
Tammilehto, WSOY 2004
Yhdyntä, WSOY 2005
Paluu pimeään, WSOY 2006
Siunaus, WSOY 2007
He, WSOY 2010
Häväistyt, WSOY 2011
Herodes, WSOY 2013
Yö nielee päivät, LIKE 2014
Pimeys (Pimeän ääni, Hämärän jäljet, Paluu pimeään), LIKE 2014
Irinan kuolemat, LIKE 2015
Pilatus, LIKE 2016

1.3.2018

Mark Levengood: Vasten auringon siltaa


KEPEÄSTI VAKAVIA TARINOITA 

Mark Levengood: Vasten auringon siltaa, Kustantamo S&S, 2016

 Kun on syntynyt Yhdysvalloissa, kasvanut Suomessa ja asuu nykyisin Ruotsissa, pystyy katsomaan  kotimaitaan etäämmältä ja näkemään tarkemmin. Tältä ainakin tuntuu kun nautiskelee Mark Levengoodin hersyvin hauskoista tuokiokuvista, joista useat liittyvät kirjoittajan lapsuuden kotimaahan Suomeen.

Kirjailija kertoo haastattelussa olevansa Ruotsissa asuva suomalainen, muttei missään nimessä ruotsalainen. Suomalaisilla on tumma huumorintaju ja taipumus pelätä, että asiat menevät pieleen. Ruotsalaiset ajattelevat päinvastoin, että kaikki sujuu kuin tanssi. Jos niin ei käykään, vaan tulee mutkia matkaan, he ovat hirveän hämmästyneitä.

Vanhoista koulumuistoista selviää miten kauaskantoiset seuraukset voi olla omatoimisilla anatomian opinnoilla ja kuinka opettajan lempeä rohkaisu oikealla hetkellä räjäyttää aukon kansakoulun paksuun tiiliseinään lennättäen pienen koululaisen rohkeasti maailmaan. Kirjoittaja vierailee myös nykykoulussa puhumassa työstään. Oppilaiden kova halu tulla kuuluisaksi saa hänet muistelemaan oman isoäitinsä raivokasta varoitusta, että ”jos et terästäydy niin tuolla veltolla luonteella päädyt tekemään tv-viihdettä.”

Kirjoittaja muistelee lämmöllä aikoja, jolloin posti vielä myi postimerkkejä, junat kulkivat asemien välillä ja kahdeksan napin kaukosäätimellä valittiin kahdesta kanavasta.

Samalta tekijältä:                Miljoona ruusua, 2014
                                            Missä kukat kauneimmat, 2010
                                            Niin pieni ihmissydän on, 2008
                                            Riemujen rikkaus ja surujen summa, 2007


Ari Koistinen
kirjastotoimenjohtaja