29.11.2010

Marttinen, Eero: Ilmari Kianto


Eero Marttinen: Ilmari Kianto. Ajatus kirjat, 2010

Mitä pikkuinen Otso Kianto kirjoitti ukkinsa A.B.Calamiuksen arkkuun laittamaansa kirjelappuseen? Miten Iki-Kianto kommentoi F.E.Sillanpään kuolemaa? Näihin ja moneen muuhun kysymykseen löytyvät vastaukset Eero Marttisen uudesta Ilmari Kiannon elämänkerrasta.

Kuuluisasta kainuulaisesta korpikirjailijasta on kirjoitettu paljon ja hän on kertonut eläessään itsestään lehtiartikkeleissaan ja kirjoissaan, mutta elämäkerrallista kokonaisesitystä olemme saaneet odottaa aina tähän syksyyn saakka.

Marttinen on tarttunut laajaan ja vaikeaan aiheeseen ja onnistunut siinä hienosti. Ikin elämän oli pitkä, monivivahteinen ja dramaattinen. Sen puristaminen yhteen niteeseen on ollut vaativa tehtävä.

Kirjassa käydään läpi Ilmari Kiannon elämä Pulkkilan pappilasta Niettussaaren hautajaisiin saakka. Paljon on saanut tilaa hänen yksityiselämänsä, mutta myös kirjallisen toiminnan eri vaiheet tulevat esille. Kiannon levottomasta elämästä ei puutu draamaa. Asuinpaikat ja läheiset ihmissuhteet vaihtuvat, taloudelliset huolet ahdistavat, mutta Korpi-Kainuu ja rakas Turjanlinnan pysyy kiintopisteenä elämän loppuun saakka.

Aikaisemmin käyttämättömät lähteet, päiväkirjamerkinnät ja haastattelut tuovat teokseen uutta mielenkiintoa. ER

Niemelä, Reetta: Milja nikkaroi


Reetta Niemelä, Leena Lumme: Milja Nikkaroi. Otava 2009.

Reetta Niemelän kirjoittamia ja Leena Lumpeen kuvittamia Milja –kirjoja on ilmestynyt vuodesta 2002 ja nyt sarjassa on ilmestynyt seitsemäs teos Milja nikkaroi. Milja on hyvin touhukas tyttö, joka puuhailee kaikenlaista. Puuhakaverina on hänen isoisänsä Ukko, joka asiantuntevasti opastaa Miljaa ja hänen kaveriaan Jakobia monenlaisiin arkisiin puuhiin ja askareisiin. Tässä teoksessa tutustutaan nikkaroinnin saloihin. Lapset valmistavat mm. puujalat, narutikkaat, majan, vesimyllyn, pajupillin ynnä muuta tähänkin ajankohtaan sopivaa vehjettä.
Teoksessa kerrotaan Miljan ja Jakobin leikeistä ja touhuista ja kerrontatekstin lomassa löytyy tarkat ohjeet nikkarointiin. Kerronta on leppoisaa ja juuri sellaista, jota lapselle on mukava lukea. Leena Lumpeen kotoinen kuvitus korostaa kirjan leppoisuutta. Tällainen teos sopii hyvin aikaamme, jolloin lasten ja vanhempien yhdessä puuhailu alkaa olla harvinaista herkkua. Selkeiden ohjeiden mukaan nikkarointi onnistuu sellaiseltakin, jolla puusepän taidot eivät ole vahvimpia alueita. Nikkaroinnin ohessa tarkkaillaan samalla luonnon ilmiöitä. Kirja houkuttaa ulkoilemaan. Täytyyhän esim. vesimyllylle löytyä se puro. PA.

Peltoniemi, Sari: Suomu


Sari Peltoniemi: Suomu. Tammi. 2007.

Suomu on nuorten kirja, joka kertoo 15-vuotiaasta Oonasta ja aikamatkasta vuoteen 1947 Suomessa. Matka on muutakin kuin vain siirtymistä ajassa taaksepäin. Oona joutuu uintimatkalla vesiliskon raapaisemaksi, vaipuu ihmeelliseen unenkaltaiseen tilaan ja virkoaa rannalla aivan eri ajassa ja maailmassa kuin omansa. Kirja on fantasiamatka maailmaan, jossa kyläläiset ovat jonkin pahan alistamia. Kyläyhteisö ottaa Oonan jäsenekseen ja pikku hiljaa Oona alkaa tiedostaa ympäristössä tapahtuvia mystisiä asioita. Oona tapaa Jarin, joka myös on tullut toisesta ajasta ja maailmasta. Yhdessä he alkavat selvitellä outoja tapahtumia.
Kylässä on kenkätehdas, jonka omistajilla on mystinen valta kyläläisiin. Oonakin joutuu tehtaaseen töihin tekemään pitkiä päiviä. Vaikka työläiset ovat orjatyövoimaa, tehtaassa ei näy koskaan työjohtoa. Vain joku mystinen vartijan hahmo vilahtaa joskus. Yön pimeydessä Oona ja Jari tutkivat vesiliskojen liikkeitä. Jotakin muutakin pimeydessä liikkuu. Teos sijoittuu Suomeen, mutta historia ei siinä mene aivan samalla tavalla kuin olemme oppikirjoista lukeneet.

Sari Peltoniemi on kirjailija ja äidinkielen opettaja, syntyisin Kauhavalta. Hänen aiempia teoksiaan on ollut parina vuonna Finlandia Junior –ehdokkaina. Suomu –teoksesta tuttuja henkilöitä jatkaa omaa tarinaansa Peltoniemen tänä syksynä ilmestyneessä kirjassa Hämärän renki. PA.

Hietala, Nelli: 39 astetta luoteeseen


Nelli Hietala: 39 astetta luoteeseen. Nemo 2009.

Nuoren Nelli Hietalan esikoisromaani kertoo nuorten aikuisten Nerinen ja Mikon kohtaamisesta pienellä merenrantapaikkakunnalla, jonne Nerine on muuttanut äitinsä kanssa. Nuoret löytävät toisensa traagisen tapahtuman seurauksena.
Elämänsä aikana Nerine on tottunut muuttamaan asuinpaikkaansa usein, koska hänen äitinsä ei viihdy pitkää aikaa samassa paikassa vaan suunnittelee jatkuvasti jotain uutta ja muutosta elämäänsä. Miko työskentelee leipurina perheensä yrityksessä, joka on vuosien mittaan siirtynyt aina isältä pojalle. Miko on asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä. Hän tuntee paikkakuntalaiset hyvin ja he tuntevat hänen perheensä. Nerinen läheisiin kuuluu vain äiti.
Nerine on väsynyt aina muuttamaan. Merenrantapaikkakunnalta hän löytää paikan, jonne voisi asettua. Niinpä hän kieltäytyy seuraamasta äitiään tämän suunnitellessa taas kerran muuttoa. Mikoa taas kiehtoo ajatus paikkakunnan vaihdoksesta ja elämänmuutoksesta, mutta hän haluaisi myös Nerinen lähellensä. Perheyrityksen ja oman perheen jättäminenkin vaatii rohkeutta.
Kirjassa kuvataan elämää rannikkoseudulla, merta, kalastajia, majakkasaarta, eristyneisyyttä. Molemmat nuoret kertovat omaa tarinaansa minä-muodossa. Välillä hypätään takaumien kautta Mikon isovanhempien elämään ja paikkakunnan historiaan. Ja meren rannalle nousee pikku hiljaa vuori, joka aikoinaan vuosien työllä saatiin siirrettyä sieltä pois. PA.

9.11.2010

Krokus: Hoodoo


Sony Music Entertainment Switzerland, p2010

Sveitsiläinen rockyhtye Krokus on julkaissut jo lähemmäs parikymmentä albumia mutta suurelle yleisölle se on aina pysynyt jokseenkin tuntemattomana. Ehkäpä syynä on ollut suurten hittien puute ja imagon lievä persoonattomuus, joka on estänyt nousun ihan kirkkaimpaan tähteyteen. Lähimpänä kansainvälistä menestystä oltiin jo 1980-luvulla, jolloin yhtye julkaisi putkeen suosituimmat levynsä One vice at a time (-82), Headhunter (-83) ja The blitz (-84). Noiden levyjen jälkeen julkaisutahti on sittemmin selvästi harventunut ja bändi on pitänyt muutenkin aika matalaa profiilia.

Viimeisin levy, tänä vuonna julkaistu Hoodoo on yllättävän tasapainoinen tuotos. Kappaleet ovat monipuolisia, soitto ei ole mitenkään riehakasta vaan ajoittain pikemminkin seesteistä ja jopa melankolista. Kuulostaa siltä, että bändin ei tarvitse enää todistella mitään kenellekään. Kappaleet kuten Hoodoo woman, Ride into the sun, Too hot ja Firestar ovat nykyistä Krokusta parhaimmillaan. Bändin omat laulut ovatkin sen verran hyvin toimivia, että se hieman ihmetyttää miksi bändin on pitänyt tehdä oma versio jo kaikkien puhki kaluamasta Born to be wildista? Tähän nykyversioon kun ei ole saatu mitään uutta näkökulmaa, joten siinä mielessä veto on outo.

Joka tapauksessa nyt jo reilusti yli kolmekymmentä vuotta toiminut bändi on tällä hetkellä aika hyvässä iskussa, joten toivotaan että tältä kokoonpanolta saataisiin vielä lisää materiaalia jatkossakin