14.11.2013

Tarjonta tutuksi, osastot omiksi -valokuvakisa pääkirjastossa 13.-26.11.2013

Maltahan hetkeksi hengähtää
ja näiden kuvien kohteet kirjastosta selvittää.
Ei tehtävä ole ollenkaan mahdoton,
mutta kaikki osastot siinä kyllä kierrettävä on.
Ota kartta ja kuvat mukaasi
ja tee rauhassa oma kierroksesi.

Tutki vähän tarkemmin kirjastoa tätä,
älä yhtään osastoa väliin jätä.
Meiltä löytyy tarjontaa monenlaista,
aineistoa koti- ja ulkomaista.
Mietitäänpä vähän tarkemmin,
että saat käsityksen paremman sinäkin.

Neuvonnasta saat vastauksen moneen kysymykseen
sekä jatkoaikaa kaukolainaukseen.
Musiikkiosastolla sinua palvellaan ilolla,
siellä voit vaikka soitella pianolla.
Lukusalista löydät lehteä monen monta niin,
aineistoa paperisista sähköisiin.

Ylä- ja alakerran auloissa aina kannattaa
hienot taidenäyttelyt katsastaa.
Voit yläkerran kahvilassa hetken istahtaa
ja samalla kurkkua kostuttaa.
Kippe-kirjastoauto Kajaania laajasti kiertää,
on asiakkaiden sen reitit hyvä tietää.

Lasten osastolta kirjaa monta mukaan tarttuu,
siinä lukuinto ja – taito samalla karttuu.
Voit siellä tiistaisin lukukoirankin kohdata,
sille mukava on kirjaa lukea tai tavata.
Koira lukemista innoissaan kuuntelee
ja miettii, mitä tekstit nuo oikein merkitsee.

Samalla suunnalla havaitset
myös nuorten osaston teokset,
on tietokirjaa, romaania ja elokuvaa
runoa, dekkaria ja sarjakuvaa.
Myös nuorten aikuisten osasto huomioi,
sieltäkin teokset kotiin lainata voi.

Aikuisten puolella tietokirjoissa mennään laidasta laitaan,
yleisteoksista käsitöiden kautta historiaan.
Jos jokin kirja sinulta hukassa on,
silloin neuvonnasta löytyy apu verraton.
Elokuvat, äänikirjat ja kävelysauvatkin
löydät läheltä lainausautomaatin.

Dekkarit on romaaneista erilleen otettu
ja ihan omaan hyllyynsä asetettu.
Samoin on laita kaskujen ja vitsien,
teosten hymyn huulille nostavien.
Isotekstiset teokset auttavat,
jos pienet tekstit lukemista hidastavat.

Vielä Caiania-kokoelma löytyy kirjastosta tästä,
lukutilan läheisyydestä välittömästä.
Samalla suunnalla ”Hämishuone” myös,
asiakaspäätteillä voit tehdä omat työs’.
Mikrofilmihuone ketä se kiinnostaa,
sukututkijaa ainakin houkuttaa.

En malta olla mainitsematta suosikkejani omia,
sarjakuvia niin hienoja monia.
Samalla voisin muistuttaa,
että kattoonkin kannattaa kirjastossa katsahtaa.
Ei ole merkki ylpeydestä tämä,
vaan keino nähdä opastekyltit nämä.

Tulihan tässä jo selostettua aika paljon,
vaan ainakin yksi asia vielä kerrottava on.
Meinasi unohtua palautus- ja lainaustiski mulla,
siihen on kuitenkin kaikkien helppo tulla.
Siellä kävijöitä tervehditään iloisesti,
on mukava saada asiakkaita paikalle niin runsaslukuisesti.

Lopuksi vielä kerron säännöt kisassa tässä,
käy kirjastossa kuvien numerot karttaan merkitsemässä.
Muista kartan reunaan vielä nimesi kirjoittaa,
että arpaonnen kohdatessa voimme sulle palkinnot toimittaa.
Kahden viikon verran jatkuu kisa tää,
ethän siitä sinäkään siis pois jää!

Minähän nämä selostukset muistiin pistin,
olen se harjoittelija-Ulla luona tiskin.
Voin kanssasi osastot kierrellä,
jos haluat niistä tarkemmin kysellä.
Tule siis luokseni rohkeasti,
niin etsitään yhdessä jokainen rasti.

7.11.2013

Kreetta Onkeli: Ahmattien yö – kekriseikkailu

Kreetta Onkeli: Ahmattien yö – kekriseikkailu. Kuvittanut Jussi Kaakinen. Maahenki. 2013.

Ahmattien yö on talonpoikaiskulttuurisäätiön julkaisema kekriperinteestä kertova lasten ja nuorten seikkailukirja. Kirjassa kaupungissa asuvat mummo ja lastenlapset Tapsa, Kake ja Liisa lähtevät mummon mökille laittamaan paikkoja talvikuntoon. Kulkupelinä on mummon vuosikymmeniä palvellut Volvo Amazon. Joukko matkustaa valojen täyttämästä kaupungista kohti pimenevää maaseutua ja käännyttyään sivutielle he ehtivät nähdä vilauksen oudosta hahmosta auton valokeilassa juuri ennen kuin auto tekee tenän ja sammuu keskelle säkkipimeää suoaukeaa.

On tulossa kekriyö, jolloin kuolleet nousevat haudoistaan ja pahat ja hyvät henget ovat liikkeellä. Outo hahmo on kekripukki, joka on menossa juhlaillalliselle sukukartanoon. Vapaaherra von Lapio on tarjoamassa kekriyön ateriaa sukulaisilleen, jotka kaikki asuvat jo hautausmaalla.

Mummo ja lapset lähtevät yön pimeyteen etsimään apua ja ajautuvat kukin erilaisiin kekriyön perinnemenoihin. Kake ja Liisa löytävät tiensä kylätalolle, jonne kyläläiset ovat kokoontuneet juhlimaan. Tapsa löytää itsensä sukukartanon illallisilta ja pääsee näkemään, mitä seuraa, kun kekripukki jätetään nälkäiseksi. Tässä tarinassa kekripukkia ei polteta, vaan ahneuksissaan se joutuu toisenlaiseen tuliseen tilanteeseen. Aamun valjettua autokin taas käynnistyy ja mummo esittelee lapsille yöllä kohtaamansa uuden ystävän.

Teos on jännittävä sekoitus vanhoja tarinoita ja tämän päivän elämäntyyliä. Se on osa talonpoikaiskulttuurisäätiön Kekristä kansanjuhla –hanketta, jonka tarkoituksena on uusintaa kekriperinnettä. Hankkeen tuloksena on tuotettu sivusto www.kekri.fi , josta löytyy paitsi tietoa vanhasta kekriperinteestä myös ohjeita nykyajan kekrin juhlintaan. PA