Anna Malinen: Hämärikkö

Anna Malinen: Hämärikkö

Kustannus Aarni, 2018.

Kajaanilaissyntyisen kirjailija Anna Malisen esikoisteos Hämärikkö on tunnelmallinen kertomus, jossa kalevalainen kansanperinne herää henkiin tämän päivän Suomessa. Usealla aikatasolla etenevä romaani maalaa lukijan eteen miltei unenomaisia kuvauksia maamme myyttisestä alkuhämärästä ja nykypäivästä.

Kirjan päähenkilö, Tytti, on Pohjan akan ainoa tytär. Vastasyntyneenä Tytti tipahtaa äitinsä reen kyydistä lumihankeen. Kinoksesta hänet poimii suojiinsa pahansuopa Kyllikki, jonka savupirtissä tyttö viettää lapsuutensa ja nuoruutensa orjana. Äitinsä tavoin Tytillä on monia maagisia taitoja, kuten kyky sietää kylmää ja poistaa ihmisten kipuja. Nuori neito haaveilee pääsevänsä jonain päivänä pakoon ankeaa elämäänsä. Kun tilaisuus viimein koittaa, pakomatka päättyy lyhyeen. Hyinen Tytti jähmettyy koivunrungoksi ja jää odottamaan ajan vaihtumista metsän keskelle.

Kun Tytti viimein herää, on maailma ehtinyt muuttua miltei tunnistamattomaksi. Eletään nykyaikaa. Tytti näkee metsämiehen eksyvän paikalle, ja levähtävän rakovalkean äärellä. Hämärän hetkellä Tytti uskaltautuu viimein esiin piilostaan. Nuori neito tietää nyt, että hänen täytyy jatkaa matkaansa kohti etelää ja siellä odottavaa kaupunkia. Kaiken tämän lomassa myös Pohjan akka jatkaa kauan sitten kadonneen tyttärensä etsimistä. Tarinan edetessä menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat toisiinsa odottamattomalla ja oivaltavalla tavalla.

Hämärikön kirjoittanut Anna Malinen on koulutukseltaan folkloristiikan maisteri. Perehtyminen kansantarinoihin näkyy hahmojen nimien lisäksi kirjan tarunomaisessa tunnelmassa. Hämärikön maailma on pullollaan loitsuja ja alkukantaista luonnonmagiaa. Sanankäänteet ovat usein maalailevia, ja kirjan yleinen tunnelma on kiireetön sekä tavallaan haikea. Kaikkea ei selitetä puhki, vaan teos jättää paljon tilaa mielikuvitukselle ja omille tulkinnoille. Sen vuoksi Hämärikkö toimii erinomaisena pikku pakomatkana arjen harmaudesta.

Tuomas Kumpula

Nathan Hill: Nix.

Nathan Hill: Nix. Gummerus 2017.

Nathan Hillin esikoisromaani Nix on polveileva tarina nuoresta miehestä ja hänen kauan sitten kadonneesta äidistään, joka ilmestyy takaisin poikansa elämään erikoisella tavalla. Se on myös kertomus todellisuuden peittymisestä lukuisten toisistaan poikkeavien tarinoiden alle.

Samuel Andresen-Anderson on opettaja, joka yrittää kirjoittaa romaania, mutta tosiasiassa haltijana seikkailu nettipeli Elfscapessa haukkaa suuren osan hänen ajastaan. Samuel elää niin tiiviisti pelimaailmassa, että hänen äitiään Fayea koskevat uutisotsikot menevät häneltä aluksi täysin ohi. Pian hän saa kuitenkin kuulla, että Fayea uhkaa vankilatuomio, sillä häntä syytetään poliittisesta hyökkäyksestä kuvernööriä vastaan. Vaikka Samuel ei enää tunne äitiään, koko juttu tuntuu hänestä uskomattomalta.

Faye on hylännyt perheensä Samuelin ollessa lapsi. Silti Samuel on siinä uskossa, että nuorena hänen äitinsä oli rauhallinen pikkukaupungin tyttö. Mediassa kerrotaan kuitenkin aivan toisenlaisia tarinoita Fayesta mielenosoituksiin osallistuneena hippinä, jota on syytetty rikoksista jo nuoruudessaan. Samuel alkaa selvittää totuutta äidistään ja joutuu kysymään myös sen kaikkein kipeimmän kysymyksen: Miksi äiti aikoinaan lähti?

Nixiä on tituleerattu uudeksi suureksi amerikkalaiseksi romaaniksi. Suuri se onkin, eikä vain sivumäärältään. Rinnakkain kulkevat aikatasot Fayen nuoruudesta, Samuelin lapsuudesta ja heidän uudesta kohtaamisestaan nykyajassa. Kansien väliin mahtuu isoja teemoja, yhteiskuntakritiikkiä, useita perusteellisia elämäntarinoita ja sivupolkuja, jotka kaikki on limitetty tarinaan niin, että kokonaisuus pysyy rönsyilystä huolimatta kasassa. Tiiviimpää ilmaisua ei jää kaipaamaan, sillä Nixin sivuhenkilötkin ovat niin kiinnostavia, että heihin haluaisi melkein tutustua vielä paremmin.

Nathan Hill kirjailijana ennen kaikkea tarinankertoja, ja Nix onkin hyvällä tavalla perinteinen romaani. Teoksen kieli on juuri sellaista, kuin se tällaisessa hienossa tarinassa pitääkin olla: huomaamatonta, mutta sujuvaa.

Hanne Heikkinen