29.11.2011

Veikko Huovinen : Joe-setä


Joe-setä: aikalaisten kertomuksia Josef Stalinista.
WSOY 1988
Kuvittanut Pekka Vuori


Lukupiiri 16.11.2011
keskusteli innokkaastiJoe-setä -kokoelmasta. Aiheet vaihtelivat historiallisista tosiasioista nykyaikaan. Tutussa piirissä erilaisten elämänkatsomusten ja kokemusten jakaminen on luontevaa, ja kuten tavallista, keskustelu rönsyili välillä kauas kirjan aiheista.

Pirkko palautti lukupiirin pohtimaan kirjan ydinsanomaa alla olevalla sitaatilla, jossa Stalin kauhistelee hyeenakoiran metsästystapoja luvussa ”Mesimäyrä” s. 73.

”Eipä tainnut Stalin tulla ajatelleeksi, että vallan turmelema, tunnoton ihminen on tuhansia kertoja petomaisempi kuin saaliikseen metsästävä hyeenakoira. Kaiken vallan ottanut ja poliisiarmeijan rakentanut diktaattori juoksee apurilaumansa kärjessä ja syö satoja ja tuhansia, miljoonia ihmisiä elävältä. Ylivoimainen lauma näykkii ja raatelee, repii ihmisarvon alas, puree sielut arpisiksi, sortaa ihmiselämää, hajottaa perheet, kiduttaa, eikä uhrilla ole mitään oikeuksia, koska lakia sovelletaan vääristellen ja mielivaltaisesti. ”

HS:n kirjeenvaihtaja Jussi Niemeläinen kirjoitti lukupiirille kokemuksiaan Stalinin synnyinkaupungista Gorista, jota venäläisjoukot pitivät vallassaan vuoden 2008 elokuussa (sähköposti 20.10.2012):

”Gorissa on Stalinin museo, hänen mukaansa nimetty katu ja ennen oli patsaskin keskusaukiolla. Nyt se on mielestäni poistettu. Museon vieressä on marmorirakennelman alla vielä väitetty synnyinkotikin museoituna. Kaupungissa ei kannata sanoa mitään kielteistä oman kylän suuresta pojasta, sen opin kun siellä kävin. Museokaupassa myytiin makeaa Stalinin mukaan nimettyä viiniä. Hänen runokirjansa olivat loppu, kun itse kävin. Niissä on kuulemma kovin romanttisia ja lähes imeliä.

Stalinin kuvia muuten näkee taas ainakin täällä Irkutskissa. Kommunistit käyttävät häntäkin vaalitaistelussa
.”

Hirmuvaltiaiden teot voidaan unohtaa tai pyyhkiä pois parin sukupolven aikana.

- Muistiin merkitsi Leena Marja Tikkanen -

PS. Heti tämän kirjoittamisen jälkeen, 30.11.2011, lehdissä oli uutinen Stalinin tyttären Lana Petersin kuolemasta 22.11.2011.Hän oli syntynyt 28.2.1926 ja syntymänimeltään Svetlana Stalina, 1957 hän vaihtoi sukunimensä äitinsä tyttönimen Allilujeva. 1967 hän loikkasi Intian kautta Yhdysvaltoihin ja meni siellä 1970 naimisiin William Petersin kanssa. Yhdysvalloissa hän julkaisi muistelmansa, jotka julkaistiin kaikissa länsimaissa lähes yhtä aikaa syksyllä 1967. Svetlana Allilujeva: Kaksikymmentä kirjettä ystävälle on suomentanut Markku Lahtela ja julkaissut Weilin & Göös vuonna 1967. Muistelmien toista osaa ei ole suomennettu, mutta se löytyy ruotsiksi nimellä Svetlana Allilujeva: Ett enda år, Bonnier, 1969.

Svetlana Allilujeva: Kaksikymmentä kirjettä ystävälle, s. 275:
"Tuskinpa he nimittävät meidän aikaamme "edistykselliseksi" ja tuskinpa he sanovat, että kaikki tehtiin "suuren Venäjän parhaaksi" ... Tuskinpa...

Juuri he sitten vihdoinkin sanovat oman sanansa, uuden, vaikuttavan, määrätietoisen sanansa - eiväätkä murise ja ruikuta...

He tekevät tämän käännettyään maansa historian lehteä tuntien tuskaa, katumusta, neuvottomuutta ja tämä tunne saa heidät elämään toisin. "

25.11.2011

Dream Theater: A dramatic turn of events

Dream Theater: A dramatic turn of events

2011 Roadrunner Records
Progemetallin suuriin nimiin kuuluva Dream Theater yhtye koki noin vuosi sitten kirjaimellisesti uransa dramaattisimman tapahtuman. Yhtyeen perustajajäsen ja pääasiallinen lauluntekijä rumpali Mike Portnoy jätti tuolloin yllättäen paikkansa. Yhtye jatkoi kuitenkin pian toimintaansa palkkaamalla riveihinsä teknisestä nopeudestaan tunnetun Mike Manginin ja on nyt julkaissut ensimmäisen levynsä uudella kokoonpanolla.

Portnoyn poissaolo kuuluu yllättävän vähän Dream Theaterin uutuuslevyllä. Yhtye jatkaa edelleen monipuolisten ja raskaiden sointukulkujensa parissa, välillä enemmän tai vähemmän onnistuneesti ja innostuneesti. Yhtyeellä olisikin ollut nyt mitä mainioin tilaisuus laittaa sointiaan ja sovituksiaan rohkeammin uuteen kuosiin mutta näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Kaavoihin kangistunut yhtyeen vakituinen kansitaiteilija Hugh Syme olisi kannattanut myös laittaa vaihtoon ihan jo uudistumisen vuoksi. Mitä ilmeisimmin markkinoiden valtava paine on kuitenkin ohjannut koko tuotosta kaikin puolin liiankin paljon tuttuun ja turvalliseen muottiin. Bändillä ja tuotantoportaalla on ollut kaiken tekemisen suhteen havaittavissa yksinkertaisesti liian suuri muutoksen pelko.

Rutiininomaisesta varman päälle pelaamisesta johtuen, levyltä on vaikea poimia ehdottomia huippukohtia muttei myöskään pohjanoteerauksia. Kestoltaan suhteellisen pitkät kappaleet ”Lost not forgotten” , ”Bridges in the sky” ja ”Breaking all illusions” erottuvat edukseen useamman kuuntelukerran jälkeen. (KK)

18.11.2011

Vysotskia kainuulaisittain

Vysotskin lauluja kainuulaisin voimin esittävät Pertti Leinonen ja Veikko Pöllänen levyllä Heitä löylyä.

Vladimir Vysotski (1938-1980) oli venäläinen runoilija, laulaja ja näyttelijä. Hän oli aikansa tunnetuimpia trubaduureja, joka lauloi sodasta, rauhasta , rakkaudesta ja arkisesta elämänmenosta .

Suomessa hänen tunnetuin laulunsa on Juha Vainion sanoitus Ystävän laulu joka on tullut tunnetuksi Arja Saijonmaan levytyksenä. Myös Mika ja Turkka Mali ovat suomentaneet ja levyttäneen useita Vysotskin lauluja.

Levyllä Heitä löylyä Pertti Leinonen hoitaa lauluosuuden suoraviivaisesti antautuen täysillä laulujen tunnelmaan säestäen itseään kitaralla ja Veikko Pöllänen osallistuu menoon harmonikkasäestyksellä.

Vysotskin musiikki on ollut muusikoiden ohjelmistossa jo vuosikymmeniä ja se kuuluu myös levyllä saumattomana yhteissoittona ja uskottavana esityksenä.(HH)


17.11.2011

John Boyne: Nooa Notkoniitty karkaa kotoa

John Boyne: Nooa Notkoniitty karkaa kotoa. Bazar. 2011. - Kirjan on kuvittanut Oliver Jeffers.

Nooa Notkoniitty on kahdeksanvuotias poika, joka eräänä päivänä päättää karata kotoaan. Nooa lähtee varhain aamulla kulkemaan kohti seikkailuja. Mennessään Nooa kääntyy katsomaan taakseen kotiaan. Sieltä hänellä on onnellisia muistoja, mutta myös viime aikaisia ahdistavia tuntemuksia, joita hän haluaa paeta.

Nooa kulkee lähikyliin ja kohtaa kaikenlaisia outoja ja merkillisiä asioita. Hän huomaa erikoisen mallisen talon ja sen vieressä valtavan ison puun. Talo osoittautuu ihmeelliseksi lelukaupaksi, jossa on tarjolla puisia leluja ja varsinkin sätkynukkeja. Talossa asuu vanha lelujen veistäjämies, joka kertoo Nooalle tarinoita omasta elämästään ja isänsä aikoinaan tekemistä nukeista. Jokaisella nukella on oma tarinansa. Nooa kuuntelee vanhan miehen tarinoita ja paljastaa samalla surullisia asioita omasta elämästään.

Vanha mies on entinen kuuluisa juoksija, joka on nähnyt ja kiertänyt paljon maailmaa. Hän osaa lohduttaa Nooaa. Nooakin haluaisi jäädä taloon puun veistäjäksi ja lelujen tekijäksi, mutta se ei ole mahdollista ainakaan kahdeksanvuotiaalle, jolla on oma koti. Miehen kertomukset saavat Nooan harkitsemaan kotiin paluuta ja ikävien asioiden kohtaamista. Niinpä hän iltahämärissä kääntyy takaisin kotiinpäin.

Kirjassa esineet elävät ja eläimet puhuvat. Hahmot käyttäytyvät hyvin persoonallisesti. Tapahtuu Liisa Ihmemaassa tyyppisiä asioita. Kirjassa viitataan myös Pinokkioon. Teos on lasten ja aikuisten kirja, jota on hyvä lukea yhdessä. Siinä pohditaan isoja asioita lohdullisella tavalla vanhan miehen ja Nooan vertaillessa omia kohtaloitaan. PA

2.11.2011

Joni Skiftesvik: Perämies Jokelan kotiinpaluu

Joni Skiftesvik: Perämies Jokelan kotiinpaluu. WSOY 2011. - 315 s.


Eero Jokela jätti kotinsa ja morsiamensa lähtiessään merille Ergo-laivalla Petsamon Liinahamarista vuonna 1941. Jatkosodan syttyessä hän jäi Englantiin, jossa työskenteli laivoissa sodan ajan. Rauhan tultua Jokela myöhästyi laivasta passittomana ja rahattomana Kööpenhaminaan. Siellä hän pestautui huonokuntoisen kaljaasi Sonjan perämieheksi Suomeen päästäkseen.

Sonja kuljetti keulan kätköissä ”avustustavaraa” Suomeen. Laiva kesti myrskyisän ja vaivalloisen matkan Pohjanlahden perukoille, mutta puolisokean luotsin virheestä johtuen se ajautui karille päästyään melkein perille.

Suomessa perämies Jokela joutuu tekemään tiliä ensimmäisen laivamatkansa tapahtumista itselleen ja viranomaisille. Ergolla oli salamatkustajana Maria, joka oli joutunut pakenemaan syytettyään laivanvarustajaa harhautuksesta ja sulhasensa kuolemasta torpedoinnissa. Valpo on kiinnostunut laivanvarustajasta ja tytön kohtalosta.

Joni Skiftesvik kirjoittaa usein merestä ja laivoista todellisten tapahtumien pohjalta. Liinahamar oli välirauhan aikana Suomen ulkomaankaupan tärkein satama. Nordströmin varustamon laiva Oscar Midling tuhoutui sukellusveneen torpedoitua sen itsenäisyyspäivän aattona 1940.

Kertomus tekee näkyväksi merimiesten ja heidän läheistensä kohtalot kiinnostavasti ja koskettavasti. Kirjan henkilöt elävät niin kuin taitavat, Eero Jokela välittää ihmisistä ja luottaa itseensä. Vastoinkäymisistä huolimatta tarinassa on valoa. Kirjaa voi suositella heillekin, jotka muutoin merimiestarinoita vierastavat.(lmt)