22.5.2018

Riina & Sami Kaarla: Arttu Tirttu herää henkiin


Riina & Sami Kaarla: Arttu Tirttu herää henkiin. Lasten keskus 2017. Arttu Tirttu katoaa. Lasten keskus 2018.

Arttu Tirttu on kumilelu, jollaisia saa hampurilaispaikoissa lasten annosten kylkiäisinä. Tämä lelu onkin vähän erilainen. Hän tulee heitetyksi roskiin, ajautuu kaatopaikalle ja siellä kelluessaan avuttomana maalipöntössä tulee niin ärsyyntyneeksi, että napsahtaa eloon ja ponnahtaa ylös. Siitä alkaa Artun seikkailu. Seikkailu vie hänet mm. koiraleluksi, pienen tytön prinsessaleikkeihin röyhelöihin puettuna, erään pojan kuminkestävyystesteihin ja moneen muuhun tilanteeseen. Arttu kaipaa sopivaa kotia ja hyvää ystävää. Silloin hän löytää Jimin kotitalon.

Jimi on koulupoika, joka asuu kahdestaan mummonsa kanssa. Kun Arttu ilmaantuu taloon, Jimi epäilee häntä ensin hiireksi tai rotaksi ja näiden kahden välillä alkaa pyydystyskilpa, josta molemmat oppivat nauttimaan. Arttu on aivan liian nokkela, sitkeä ja tomera jäädäkseen Jimin rakentamiin ansoihin. Hän jättää jälkeensä viestilappusia, jotka hämmentävät Jimiä ja lopulta nämä kaksi kohtaavat. Kohtaamisesta syntyy molempien kaipaama ystävyyssuhde. Kirjan lopussa selviää mm., millä veikeällä tavalla Arttu Tirttu on saanut nimensä.

Tämä ensimmäinen Arttu Tirttu -sarjan teos luo pohjan kaksikon tuleville seikkailuille. Tänä vuonna ilmestyneessä sarjan jatko-osassa ”Arttu Tirttu katoaa” ystävykset seikkailevat majakkasaarella, jonne Jimin luokka menee retkelle. Jimi ei ole kehdannut tunnustaa kavereilleen Artun olemassaoloa, vaan pyrkii koko ajan salaamaan hänet, mistä Arttu ei ole lainkaan innoissaan. Jimin luokalle on tullut uusi oppilas Eleonora, joka poikkeavuudellaan kiinnostaa Jimiä.  Ja niinhän siinä käy, että Artun toimesta he jäävät veneestä ja kolmistaan autiolle majakkasaarelle. Tuolloin Jimin salaisuus paljastuu Eleonooralle, joka osoittautuu hyvin kekseliääksi selviytyjäksi.

Sarja on hyvin hauskaa ja lennokasta tarinaa, mukavasti ja veikeästi kuvitettu, oikein sopivaa luettavaa alakoululaisille.  Sarjassa on ilmestymässä ensi syksynä seuraava osa.

Paula Alaraasakka

21.5.2018

Alex Schulman : Unohda minut



Schulman, Alex : Unohda minut
Nemo, 2017

Kirjoittaja on ruotsalainen toimittaja ja tunnettu mediapersoona. Hän omistaa tämän kirjan veljilleen Callelle ja Niklasille ja huomauttaa omistustekstissä, että kertomuksen näkökulma on ainoastaan hänen, veljillä voi tarina olla toisenlainen.

Tämä on tositarina kolmilapsisesta perheestä, pedantista isästä ja alkoholisoituvasta äidistä. Tämä on myös tarina pojan lapsuudesta ja kasvusta aikuisuuteen perhesalaisuuden keskellä. Kertomus ei ole pelkkä kuvaus alkoholismista, vaikka se näyttäytyykin hallitsevana perhesuhteissa.

Alexin varhaislapsuuden muistoissa äiti on iloinen, hauska, välittävä ja lämmin. Mökillekin pojat menivät mielellään äidin kyydissä, sillä isällä oli aina ajaessaan hermo pinnassa. Hän aikataulutti perheen yhteisen ajan lähes minuutilleen. Kaiken piti tapahtua suunnitellun puitteissa, siitä piti huolen aikataululappu rintataskussa.

Alex osasi jo lapsena lukea pieniä merkkejä siitä, mihin suuntaan kodin tunneilmasto kulloinkin kulki. Lasin kilinä tai hiljaisuus suljetun makuuhuoneen oven takana, tuen ottaminen seinästä, jopa tuhkan karistaminen ohi tuhkakupin olivat merkkejä siitä, että tilanne voi päättyä raivokohtaukseen. Lapset alkoivat pelätä ja varoa. Äidin ilkeät kommentit satuttivat. Pahinta kaikesta oli kuitenkin se, kun äiti katsoi ohi, eikä nähnyt häntä. Missä vaiheessa tilanne muuttui? Mihin katosivat ne ilon täyttämät päivät? Milloin ne muuttuivat piinaavaksi hiljaisuudeksi? 

Sovinnon etsimisen aika alkaa, kun äidin alkoholismi koskettaa Alexin omaa perhettä. Hän ymmärtää, että äiti omalla käytöksellään pyrkii hallitsemaan myös häntä. Aikuinen poika joutuu miettimään, mitä on tehnyt väärin, kun äiti ei vastaa puheluihin tai kun hänen tekstiviesteissään on huutomerkkien paraati.

”Kun hän ei vastaa, hän on pettynyt minuun. Kun hän on todella vihainen, hän lopettaa pelin ykskantaan. Silloin näyttööni tulee ilmoitus: ”Lisette Schulman resigned.”

Eija Huhtanen
Otanmäen kirjasto

Jussi Marttinen : Palvelukseen halutaan robotti


Jussi Marttinen : Palvelukseen halutaan robotti – tekoäly ja tulevaisuuden työelämä. 2018.

Robottilentokoneet, dronet, robottiautot ja - laivat kuljettavat meitä tulevaisuudessa. On hupi-, apu- ja opetusrobotteja, robotti-imureita, -ruohonleikkureita ja terapiarobotteja, hylkeenpoikasia. Nämä ovat vain jäävuoren huippu, teollisuusrobottien yhteenlaskettu liikevaihto on lähes satakertainen muihin verrattuna. Jäämmekö vaille työtä ja ihmissuhteita? Halutaanko ihminen vapauttamassa ihmisestä?

Marttinen selvittää kirjassaan teknologian kehitystä ja vaikutusta talouteen ja työllisyyteen. Kehruu-Jennystä alkanut teollisten vallankumousten sarja huipentuu Teollisuus 4.0 -nimitettyyn vaiheeseen. Uudet teknologiat eivät ole fyysisiä laitteita, vaan käsitteitä kuten pilvipalvelut, tekoäly, big data eli suurten tietomassojen käsittely ja esineiden internet, jossa laitteet kommunikoivat keskenään tietoverkkojen avulla.

Marttinen erittelee automatisaation, robotisaation ja digitalisaation kehittymistä, saavutuksia ja seurauksia. Uhkaako tekoälyn tuominen koneisiin käynnistää robottien ylivallan synkimpien tieteiselokuvien tapaan ja tuhota ihmiskunnan? Voivatko ne ainakin korvata ihmiset missä tahansa tehtävässä?

On myös ajateltu, että ihminen voidaan muuttaa tekoälyn ja älyn hybrideiksi. Ihmiset voisivat luoda yhteyden pilveen, jossa tuhannet tietokoneet täydentäisivät älyämme. Näistä visioista ollaan vielä kaukana, mutta älyä on jo lisätty vaatteisiin, älykelloihin ja laseihin tai ihon alle laitettaviin implantteihin.
                  
Ihmisen kokemuksia ja työtehoa voidaan parantaa virtuaalitodellisuudella tai lisätyllä todellisuudella. Pokemon Go –pelin lisätty todellisuus koukuttaa. Samaa tekniikkaa on hyödynnetty esimerkiksi autoteollisuudessa, sisustussuunnittelussa ja sodankäynnissä. Teollisuudessa työohjeet ja 3D-mallit voidaan heijastaa älylaseihin, jolloin työntekijällä on kädet vapaana ja ohjeet esillä koko työn ajan.

Ihminen ei katoa ainakaan vielä. Robotit ja tekoälysovellukset ovat toistaiseksi kapea-alaisia, tiettyyn tehtävään suunniteltuja. Mitä kehittyneemmäksi ja monimutkaisemmiksi robotit muuttuvat, sitä herkemmin ne vikaantuvat. Robottien kehittäminen on myös kallista. Suurimmat hyödyt ovat tähän mennessä löytyneet ihmisen ja koneen yhteistyössä. Esimerkiksi autoteollisuudessa robotit ovat keskeisiä, silti työntekijöitä tarvitaan, kuten Uudenkaupungin autotehtaan rekrytointikampanja osoittaa. Lääketieteen kehittymiselle tekoälysovellusten käyttö antaa aivan uusia ulottuvuuksia.

Teknologia on korvannut työntekijöitä ennen, tekee sitä nyt ja tulevaisuudessakin. Uusia ammatteja syntyy kadonneiden tilalle. Automaatioinsinöörinä työskentelevä Jussi Marttinen suhtautuu tulevaisuuteen luottavasti ja haluaa kirjallaan lisätä tietoa ja poistaa turhia pelkoja tekniikan kehittymisestä.

Lisää tekoälystä:
Pentti Haikonen: Tietoisuus, tekoäly ja robotit. (2017)
Tekniikan tohtori kertoo tekoälyn kehittymisestä ja pohtii tietoisuutta ja sen olemusta selkeästi ja kiinnostavasti. Kirjassa on hyvä sanasto asiaan liittyvistä termeistä ja käsitteistä.

Leena Marja Tikkanen