Schulman, Alex :
Unohda minut
Nemo, 2017
Kirjoittaja on ruotsalainen toimittaja ja tunnettu mediapersoona. Hän
omistaa tämän kirjan veljilleen Callelle ja Niklasille ja huomauttaa
omistustekstissä, että kertomuksen näkökulma on ainoastaan hänen, veljillä voi
tarina olla toisenlainen.
Tämä on tositarina kolmilapsisesta perheestä, pedantista isästä ja
alkoholisoituvasta äidistä. Tämä on myös tarina pojan lapsuudesta ja kasvusta
aikuisuuteen perhesalaisuuden keskellä. Kertomus ei ole pelkkä kuvaus alkoholismista,
vaikka se näyttäytyykin hallitsevana perhesuhteissa.
Alexin varhaislapsuuden muistoissa äiti on iloinen, hauska, välittävä ja
lämmin. Mökillekin pojat menivät mielellään äidin kyydissä, sillä isällä oli
aina ajaessaan hermo pinnassa. Hän aikataulutti perheen yhteisen ajan lähes
minuutilleen. Kaiken piti tapahtua suunnitellun puitteissa, siitä piti huolen
aikataululappu rintataskussa.
Alex osasi jo lapsena lukea pieniä merkkejä siitä, mihin suuntaan kodin
tunneilmasto kulloinkin kulki. Lasin kilinä tai hiljaisuus suljetun
makuuhuoneen oven takana, tuen ottaminen seinästä, jopa tuhkan karistaminen ohi
tuhkakupin olivat merkkejä siitä, että tilanne voi päättyä raivokohtaukseen. Lapset
alkoivat pelätä ja varoa. Äidin ilkeät kommentit satuttivat. Pahinta kaikesta
oli kuitenkin se, kun äiti katsoi ohi, eikä nähnyt häntä. Missä vaiheessa
tilanne muuttui? Mihin katosivat ne ilon täyttämät päivät? Milloin ne
muuttuivat piinaavaksi hiljaisuudeksi?
Sovinnon etsimisen aika alkaa, kun äidin alkoholismi koskettaa Alexin omaa
perhettä. Hän ymmärtää, että äiti omalla käytöksellään pyrkii hallitsemaan myös
häntä. Aikuinen poika joutuu miettimään, mitä on tehnyt väärin, kun äiti ei
vastaa puheluihin tai kun hänen tekstiviesteissään on huutomerkkien paraati.
”Kun hän ei vastaa, hän on pettynyt
minuun. Kun hän on todella vihainen, hän lopettaa pelin ykskantaan. Silloin
näyttööni tulee ilmoitus: ”Lisette Schulman resigned.”
Eija Huhtanen
Otanmäen kirjasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti