Arttu Tirttu on kumilelu, jollaisia saa hampurilaispaikoissa
lasten annosten kylkiäisinä. Tämä lelu onkin vähän erilainen. Hän tulee
heitetyksi roskiin, ajautuu kaatopaikalle ja siellä kelluessaan avuttomana
maalipöntössä tulee niin ärsyyntyneeksi, että napsahtaa eloon ja ponnahtaa
ylös. Siitä alkaa Artun seikkailu. Seikkailu vie hänet mm. koiraleluksi, pienen
tytön prinsessaleikkeihin röyhelöihin puettuna, erään pojan
kuminkestävyystesteihin ja moneen muuhun tilanteeseen. Arttu kaipaa sopivaa
kotia ja hyvää ystävää. Silloin hän löytää Jimin kotitalon.
Jimi on koulupoika, joka asuu kahdestaan mummonsa kanssa.
Kun Arttu ilmaantuu taloon, Jimi epäilee häntä ensin hiireksi tai rotaksi ja
näiden kahden välillä alkaa pyydystyskilpa, josta molemmat oppivat nauttimaan.
Arttu on aivan liian nokkela, sitkeä ja tomera jäädäkseen Jimin rakentamiin
ansoihin. Hän jättää jälkeensä viestilappusia, jotka hämmentävät Jimiä ja
lopulta nämä kaksi kohtaavat. Kohtaamisesta syntyy molempien kaipaama
ystävyyssuhde. Kirjan lopussa selviää mm., millä veikeällä tavalla Arttu Tirttu
on saanut nimensä.
Tämä ensimmäinen Arttu Tirttu -sarjan teos luo pohjan
kaksikon tuleville seikkailuille. Tänä vuonna ilmestyneessä sarjan jatko-osassa
”Arttu Tirttu katoaa” ystävykset seikkailevat majakkasaarella, jonne Jimin
luokka menee retkelle. Jimi ei ole kehdannut tunnustaa kavereilleen Artun
olemassaoloa, vaan pyrkii koko ajan salaamaan hänet, mistä Arttu ei ole
lainkaan innoissaan. Jimin luokalle on tullut uusi oppilas Eleonora, joka poikkeavuudellaan
kiinnostaa Jimiä. Ja niinhän siinä käy,
että Artun toimesta he jäävät veneestä ja kolmistaan autiolle majakkasaarelle.
Tuolloin Jimin salaisuus paljastuu Eleonooralle, joka osoittautuu hyvin
kekseliääksi selviytyjäksi.
Sarja on hyvin hauskaa ja lennokasta tarinaa, mukavasti ja
veikeästi kuvitettu, oikein sopivaa luettavaa alakoululaisille. Sarjassa on ilmestymässä ensi syksynä seuraava
osa.
Paula Alaraasakka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti