27.1.2011

Paco Roca: Ryppyjä


Paco Roca: Ryppyjä, suom. Anu Partanen
WSOY, 2010, 104 s.

Alzheimer vammauttaa leikkaamalla ennakoimattomia ja yhä lisääntyviä aukkoja tajuntaan. Se on pelottavaa ja ahdistavaa. Pelkkä tieto ei riitä, hyvä kirja auttaa ymmärtämään myös tunteita.

Sarjakuva ”Ryppyjä” kertoo hoitokotiin joutuvan Emilion vähitellen katoavasta maailmasta ja vaipumisesta tavoittamattomiin, tyhjyyteen. Kun sanat häviävät, kuvat kertovat, kunnes nekin häipyvät.

Kohtaamme dementiakodin asukkaat: rouva Rosario on matkalla Istanbuliin, Miguel toimii välittäjänä, sanansa menettänyt Juan poimii muiden sanoja ja Dolores seuraa miestään toiseen kerrokseen, unohduksen ja unen valtakuntaan. Ilmeikkäästi ja selkeästi piirretyt hahmot ja lämmöllä kuvatut henkilöt koskettavat. Lempeä huumori keventää vakavaa aihetta.

Takakannen taitteessa sarjakuvantekijä kertoo koonneensa kirjaan kertomuksia todellisista ihmisistä. Espanjalainen Paco Roca vieraili Helsingin sarjakuvafestivaaleilla syyskuussa 2010, palkittu teos ”Ryppyjä” on ilmestynyt alun perin ranskaksi.

Eri näkökulmia Alzheimeriin:
John Bayleyn muistelmien pohjalta tehty elokuva ”Iris” (2003) seuraa miten kirjailija Iris Murdoch lopulta itsekin katoaa ”suljettuun kirjaan”.
Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat (2009), biofyysinen selitys ajatteluun, maailmankuvaan ja uskontoon
Lisa Genova : ”Edelleen Alice” (2010) pohtii varhain puhjenneen Alzheimerin seurauksia ja periytymistä.
Saara Kesävuori: ”Hyvä isä” (2008), tyttären hämmennys isän sairastuessa
Richard Taylor: ”Alzheimerin kanssa: minun tarinani” (2008), varhaisen diagnoosin saaneen potilaan kertomus
(lmt)

20.1.2011

Veikko Huovinen: Mikäpä tässä

Lukupiiri 19.1.2011

Vuoden ensimmäisessä lukupiirissä oli puitavana kaksi kirjaa. Alla joitakin muistiinpanoja keskustelusta.

Veikko Huovinen : Mikäpä tässä (1969)
- Paljon puhetta viinasta. Viinan avulla pyöritetään niin urheilukilpailuja kuin seminaareja ja kulttuuriakin. Jokainenhan meistä on potentiaalinen juoppo. Juopot ylläpitävät tätä yhteiskuntaa maksamalla huvistaan korkeaa veroa - paitsi ne, jotka itse valmistavat juomansa.
- Huovisen juopot ovat syrjässä, pois tieltä eivätkä muiden haittoina.
- ”Vanhan juopon lähtö” Kun juoppo alkaa olla tarpeeksi raihnainen, hän järjestää lähtönsä itse, siististi, Iltalehteä lukien.
- ”Viinankätkijä” on aivan omaa luokkaansa, kertomus enosta, geokätkeilijöiden isoisästä.
- ”Vuorineuvoksen murros” – terveisiä Pentti Linkolalle ja muille luonnonsuojeluun ja köyhäilyyn hurahtaneille kaupunkilaisille.
- ”Tytöt” on hyvin sympaattinen kuvaus omasta elämästä. Tätä taatelikakkua Veikko Huovinen on myöhemmin muistellut vesi kielellä. Lienevätkö tytöt tiedossa ja tallentaneet oman versionsa Huovisen muistokeräykseen?
- ”Metsämaisteri vaikenee” – on muista poikkeava, totinen ja todentuntuinen tarina porukan ulkopuolelle jättämisestä, jossa pohditaan mitä on ”metsämieshenki”, jotakin reilua…
- Keskusteltiin myös suomalaisten itsetunnosta – Huovinen kirjoittaa usein herroista aika ilkeästi, mutta ei asetu varsinaisesti työläisenkään puolelle.

Leena Marja Tikkanen

Veikko Huovinen : Rasvamaksa

Lukupiiri 19.1.2011

Lukupiirissä keskusteltiin kahdesta Veikko Huovisen teoksesta. Tässä muistiinpanoja "Rasvamaksan" herättämästä keskustelusta.

Veikko Huovinen : Rasvamaksa (1973)
- Monet jutut kommentoivat 1970-luvun ajankohtaisia ilmiöitä, mutta purevat edelleen.
- Ihmissyöntijutut puistattivat. Sallittaisiinko nykyisin tällaisten juttujen painaminen? Mietittiin oliko näiden ihmissyöntikertomusten pohjalla purkaus afrikkalaisia hirmuhallitsijoita vastaan?
- Ensimmäinen juttu ”Rasvamaksa” on antanut nimen Tero Koistisen artikkelille ”Hyvälle maistui Pörhösen maksa: ruokakulttuurisia kohtaamisia Veikko Huovisen tuotannossa”
- ”Ota tyttö ojasta” on yhdistelmä My Fair Ladyä ja Juurakon Huldaa. Onko jokaisen miehen unelma kouluttaa piiasta sopivan sivistynyt vaimo?
- ”Hanhikorppikotka” (kansantarina Liettuasta). Tarinan alussa Liettuassa poikkeavat myös Kalevipoeg Kekkonenas ja Veikas Huovinenas, mutta sen päähenkilö on yksinäinen metsästäjä Anaksimandros Hyrkäs. Hanhikorppikotka on todella mahtavan kokoinen ilmestys : sen pituus on noin metrin ja siipien kärkiväli voi olla yli 2,50 metriä. Aikuinen hanhikorppikotka painaa jopa 10 kiloa. Tämän haavoittuneen jättiläisen Anaksimandros hoivaa terveeksi ja saa siitä ystävän ja hauskan kumppanin metsämökkiinsä. Kunnes on aika vaihtaa ammattia ja maisemaa.
- ”Postia” – ilkkuu läänintaiteilijoita ja julkilausumia. Myös Eino Leino saa terveiset. Huovisen nimien keksintägeneraattori on loistossaan.
- ”Sielunvaellusta” – Veikko Huovisen kirja on kirjoitettu 1973, mutta samalla viikolla kun lukupiiri tätä teosta luki, saimme uutisista kuulla, että suuri osa nykysuomalaisista uskoo sielunvaellukseen. Tässäpä heille oppia: Leevi Sytky siirtyy variksesta matikkaan, kokee elämää koerana ja Alkon paikallisjohtajana ennekuin lähtee kurkena Lappiin. Ei huono.

Leena Marja Tikkanen