Asko Sahlberg: Amandan maailmat

Asko Sahlberg: Amandan maailmat

LIKE, 2017

Göteborgissa asuva Asko Sahlberg (s. 1964) suunnitteli kirjailijan uraa jo nuorukaisena. Hänelle myönnettiin Veijo Meri –palkinto viime vuonna, palkintoperusteissaan raati kertoi ”Teoksista löytyvät ydinkysymykset: mitä ovat oikeus ja kohtuus, mikä on elämässä arvokasta, mitä on ihmisarvo, millainen on ihmisyyden koko kirjo?” 

Käsissäni oli uusi lukukokemus, itselleni uusi kirjailija, jonka johonkin teokseen halusin tutustua. Heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien tiesin, että tämän kirjan lukisin loppuun, sitä en tiennyt, kuinka paljon ajatuksia tämä teos herätti. Kirjan lopussa toivoin kirjan olevan omani, että olisin voinut tehdä siihen reunahuomautuksia ja alleviivauksia, joihin voisin palata myöhemmin.

Kirja kertoo vanhasta naisesta. Hän asuu yksin kaupungin laitamilla kotitalossaan. Juuri kun Amanda oli tottunut yksinäisyyteen muistivat kaupungin virkaihmiset hänet.  Amandalla ei ollut sähköä, mutta oli siistiä, oli kaakeli- ja leivinuuni, monta öljylamppua ja kynttilöitä komerossa tarpeen varalle ja patteriradio. Puutarhassa oli omenapuita, kasvi- ja perunamaa. Puhelimen asemaa hoiti tarvittaessa huuto naapurin Janssonille. Amanda oli sitä mieltä, että ”jos en pysty huutamaan, olen kai kuollut eikä avulla ole siinä vaiheessa enää minulle väliä.” Jansson oli myös yksinäinen, läheisyyttä kaipaava eläkeikäinen leskimies. Keskenään heillä oli hieman eriskummallinen suhde. Auttoivat toinen toistaan, tavallansa.

Kaupunkiin oli saapunut maahanmuuttajia, eivätkä olot ole kovin hyvät heilläkään. Amanda tutustuu sattumalta nuoreen maahanmuuttajapoikaan, Samiriin. Aluksi hän on epäluuloinen pojan suhteen, mutta vaatettaa, syöttää ja antaa jopa yösijan hänelle. Päivät poika on poissa, mutta yöksi hän palaa Amandan peräkamariin. Amanda ajattelee, että hän on vielä lapsi, jota kukaan ei halua. Kun Samir katoaa, rikkoutuu Amandan normaali arkirytmi. Hän lähtee etsimään poikaa toiseen kaupunkiin ja joutuu poistumaan kotikaupungistaan ensi kertaa elämässään. Amanda on tutkimusmatkalla maailmaan, joka on hänelle outo.

Eräänä päivänä Amandan portille pysähtyy vanha mies, Valdemar. Hän on lähtenyt vanhainkodista, ei siksi, että hoito olisi jotenkin huonoa, vaan sen vuoksi, ettei siellä hänen mielestään kunnioiteta ihmistä. Hän on surullinen ja kokeekin olevansa kaatopaikkajätettä, vaikka on koko ikänsä tehnyt töitä. Valdemar tutustuu naapurin Janssoniin ja muuttaakin tämän luokse. He seuraavat tiiviisti uutisia kaupunkien levottomuuksista. Valdemarin mukaan yhteiskunnan ongelmat eivät synny siitä, että se tarjoaa turvapaikan sotaa paenneille ihmisille, vaan siitä, että useat sotaa paenneista tuovat sodan kokemukset mukanaan.

Tekstiä lukiessa ei voi välttyä omilta pohdinnoilta yhden ihmisen hyväntahtoisuudesta ja riittävyydestä tehdä maailmasta parempi.

Eija Huhtanen

Otanmäen kirjasto

Teokset

Pimeän ääni, WSOY 2000

Eksyneet, WSOY 2001

Höyhen, WSOY 2002

Hämärän jäljet, WSOY 2002

Tammilehto, WSOY 2004

Yhdyntä, WSOY 2005

Paluu pimeään, WSOY 2006

Siunaus, WSOY 2007

He, WSOY 2010

Häväistyt, WSOY 2011

Herodes, WSOY 2013

Yö nielee päivät, LIKE 2014

Pimeys (Pimeän ääni, Hämärän jäljet, Paluu pimeään), LIKE 2014

Irinan kuolemat, LIKE 2015

Pilatus, LIKE 2016

Mohammed, suomalainen

Esa Salminen ja Saeed Warsame: Mohammed, suomalainen. Johnny Kniga 2012. 243 s.

”Valossa oli jotain valheellista. Kuin aurinko olisi huiputtaa maan ihmisiä. Se oli kyllä kirkas ja yritti uskotella paistavansa kuin missä tahansa, mutta lapsikin huomasi, ettei se mitään lämmittänyt.”

Saeed Warsame otti yhteyttä Esa Salmiseen, koska halusi kirjoittaa kirjan pakolaisista eikä oma kielitaito riittänyt. Syntyi koskettava ja mielenkiintoinen kertomus kolmesta somalilaisesta pakolaisesta, joiden kautta heijastuvat monien turvapaikanhakijoiden kokemukset.

Pakolaisten totuus on tarinoiden takana. Jokainen heistä on joutunut ja joutuu elämään toisten ihmisten armoilla ennen kuin mahdollinen turvapaikan saaminen selviää.

Oikean tiedon hankkiminen on vaikeaa viranomaisille ja vielä vaikeampaa pakolaisille, jotka turvautuvat kohtalotovereihinsa. Elämänhallinta uudessa maassa on vaikeaa päätöksen jälkeenkin. Mielessä ovat kotiin jääneet, jotka odottavat tukea Euroopan paratiisiin päässeiltä. Edessä vähäpalkkainen työ ja kieliopinnot.

Turvaa haetaan moskeijasta, jonka opetus on ankarampaa kuin entisessä kotimaassa, aivan kuin uskonnon tulisi pystyttää suojamuuri, vaikka ympärillä on näkymätön muuri ja paljon metsää ja erämaata ilman uskontoakin. Joku saa silti ystävän Suomesta, toinen käpertyy itseensä ja kärsii hiljaa.

Saeed Warsame pakeni sisällissotaa Somaliasta Suomeen vuonna 1990. Hän on tehnyt maahanmuuttajatyötä useissa hankkeissa, valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi ja on nyt jatko-opiskelijana Oulun yliopistossa. Esa Salminen on julkaissut aikaisemmin kaksi kirjaa ja työskentelee toimitussihteerinä kehitysjärjestö Kepassa.

Tutustu myös
Hellman, Sonja : Naiset ilman maata : viisitoista kertomusta. Like, 2013.
lmt