16.10.2012

Tikanmäki Attack : Anthems

p2012 Zen Master Records



Tikanmäki Attack on pitkänlinjan muusikon Anssi Tikanmäen viimeisin projekti. Yhtyeessä musisoivat maestron itsensä lisäksi mm. kaksi hänen poikaansa; Eemil (kitara) ja Eljas (rummut) sekä vierailijoina paremminkin raskaan rokin ympyröistä tutuksi tulleet Roope Latvala (kitara - Children Of Bodom) ja Lauri Porra (basso - Stratovarius).


Niin kuin albumin nimi epäsuorasti jo viittaa, Anthems koostuu vain ja ainoastaan eri maiden kansallislauluista. Mukaan on kelpuutettu kaikille meille ne ihan tutuimmat eli Ruotsin, Venäjän, Saksan, Ranskan, USA:n ja UK:n kansallislaulut sekä luonnollisesti Maamme laulu ja bonuksena Sibeliuksen säveltämä Finlandia hymni.


Tikanmäki Attackin soitanta levyllä on uljasta mutta varsin raskasta, suorastaan heavya. Liekö syynä moiseen edellä mainitut vierailevat muusikot vai onko Anssi Tikanmäki tarkoituksella halunnut tehdä lauluista todella raflaavasti tavanomaisesta poikkeavat versiot? Mene ja tiedä, mutta tutut kappaleet ovat ainakin saaneet uutta ilmettä ja virtaa, vaihteeksi todella erilaisesta tulkinnasta.


Tämä kulunut vuosi 2012 on ollut varsinainen urheilun supervuosi, joka on ollut täynnä toinen toistaan suurempia urheilutapahtumia. Menestyvien suurmaiden kansallislaulut ovat soineet palkintojenjaoissa yksitoikkoisina melkein kyllästymiseen asti. Olisikin ollut herkullista kaiken sen perinteisen palkintokorokepönötyksen vastapainoksi esim. Helsingin kesäkuisissa EM-kisoissa soittaa maiden kansallislaulut Tikanmäki Attackin tyylillä ja hieman raskaammalla kädellä!

(KK)

1.10.2012

Haywire



Haywire on ohjaaja Steven Soderberghin (mm. Ocean’s -leffat) toiminnallisempaa tuotantoa. Pääosassa heiluu näyttelijänä tuntematon Gina Carano. Muissa rooleissa nähdään nimekästä kaartia, mm. Ewan McGregor, Channing Tatum, Michael Fassbender, Antonio Banderas, Bill Paxton ja Soderberghin luottonäyttelijä Michael Douglas.


Elokuvan juoni on hyvinkin peruskauraa. Mallory Kane (Carano) on eliittiyksikössä kouluttautunut ja karaistunut ammattilainen, joka kutsutaan hätiin, kun pitää hoidella ns. ikäviä juttuja. Eräs tehtävä ei menekään aivan suunnitelmien mukaan ja Kane huomaa itse olevansa jahdin kohteena. Kane on kuitenkin sen verran kovaa tekoa, että pian osat ovatkin toisin päin eli jahdatusta tulee jahtaaja. Tästä alkaa kissa ja hiiri -leikki, jossa tanner tömisee ja äijää kaatuu.


Tässä toimintapätkässä Caranon näyttelijän kyvyistä ei saa kummoista kuvaa, mutta toimintakohtauksissa hän vakuuttaa ja ei ihme, koska elantonsa hän on kuitenkin tienannut mm. vapaaottelijana. Stuntit Carano hoitelee itse ja se kieltämättä näkyy uskottavuutena mättökohtauksissa. Toimintakohtauksista huokuu fyysisyys eikä niitä ole onneksi vedetty yli niin kuin monessa muussa nykytoimintaelokuvassa. Elokuvan äänimaailma on karsittu ja muutenkin elokuvan ilmaisu on hyvinkin pelkistettyä. Digikikkailu on jätetty muille elokuville. Leikkaustempokin on inhimillinen eikä mitään konekivääritahtia. Caranon ympärille kasatun leffan näyttelijäkaarti ei pääse ihmeitä esittämään, mutta koko kööri hoitaa roolinsa rajoissa hommansa ammattitaidolla.


Haywire on juuri sopivan mittainen toimintagenren edustaja eli napakka puolentoista tunnin rymistely. Elokuva loppuu tyylikkäästi, ilman turhia selittelyjä ja kikkailuja. Oikein toimiva pläjäys omassa tyylilajissaan.

JO