13.12.2011

Itse ilkimys - Despicaple Me

Itse ilkimys - Despicaple Me (Dvd)


Gru (äänenä Steve Carell) on superkonna, jolla on hallussaan ykkösilkimyksen titteli. Vector (Jason Segel) on uusi rikollinen, joka on noussut kovaksi kilpailijaksi. Sisuuntunut Gru päättääkin tehdä kaikkien aikojen rikoksen: hän aikoo kaapata kuun taivaalta. Tässä apunaan hän suunnittelee käyttävänsä kutistusvekotinta, joka hänen on ensin hankittava käsiinsä. Vector on tämänkin suunnitelman esteenä. Grun apuna rikossuunnitelmissa ovat salaisessa laboratoriossa hääräävät uskolliset keltaiset pikkukätyrit ja tohtori Nefario (Russell Brand). Gru myös adoptoi kolme orpotyttöä, joita hän häikäilemättä käyttää kieroihin suunnitelmiinsa.

Itse ilkimys ei aivan pärjää Pixarin (mm. Wall-E) tai Dreamworksin parhaille animaatioille, mutta ei ole heikoimmasta päästä. Huvittavia hetkiä riittää aikuisillekin ihan riittävästi, vaikka kunnon nauruja elokuva harvemmin irrottaa. Ehkä hauskinta antia ovat Grun pallopäiset pikkukätyrit, joiden osittain käsittämättömille mongerruksille ja toilailuille allekirjoittanut jaksoi aina hörähdellä. Elokuvan pohjajuoni on ennalta arvattava: ilkeinkin ilkimys muuttuu kilttiäkin kiltimmäksi pehmoksi ja sitä rataa. Ainakaan aikuiskatsojalle tällainen peruskliseinen juoni ei tarjoa mitään uutta. Huumori on nykyanimaatioille tyypillistä "jokaiselle jotakin" eli niin lapset (ehkä perheen pienimpiä lukuun ottamatta) kuin aikuisetkin voivat huoletta istua elokuvan pariin, eikä kellään käy aika pitkäksi. Nimekkäät ääninäyttelijät vetävät roolinsa ihan mukiinmenevästi. Suomeksi dubattua versiota en voi kommentoida, koska katsastin elokuvan alkuperäisversiona.

Itse ilkimys tarjoaa hauskaa ja laadukasta animaatioelokuvaa, jonka hengästyttävää vauhtia katsoessa ei pitkästy. Levyn ekstramateriaalikin on katsomisen arvoista.

Kakkososaa odotellessa...

JO

1.12.2011

Lukupiiri keväällä 2012

Kajaanin kaupunginkirjaston lukupiiri jatkaa
aiheena  Veikko Huovisen tuotanto
  

ke 11.1.2012 klo 17
Kukuškat : moniaita kertomuksia ja pakinoita (WSOY 1993)


   ke 15.2.2012 klo 17
   Pietari Suuri hatun polki : romaani (WSOY 1995)
    
   
   ke 21.3.2012 klo 17
   Viime talvi: arvokeskustelua (WSOY 1998)
 

   
   ke 18.4.2012 klo 17
   Muina miehinä : kirjailijan muistelmia (WSOY 2001)
  
   
ke 9.5.2012 klo 17
Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (WSOY 2004)
    

  Lukupiiri kokoontuu pääkirjaston 
  neuvotteluhuoneessa Seminaarinkatu 15
  
  Lisätietoja : Leena Marja Tikkanen, leenamarja.tikkanen(at)kajaani.fi,
  044-7100432

Veikko Huovisen syntymästä on kulunut 85 vuotta 7.5.2012. Tapahtuman kunniaksi kustantamo Siltala julkaisee keväällä Veikko Huovisen julkaisemattomista ja lehdissä julkaistuista teksteistä kootun teoksen Luonnonkierto. Lukupiirin syksyyn on siis tiedossa yksi kirja lisää.



Veikko Huovinen -seura järjestää Kajaanin kaupunginkirjastossa kirjailijan syntymäpäivän aikoihin 6.5.2012 seminaarin, johon saapuu puhujaksi Panu Rajala.


 Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan!

29.11.2011

Veikko Huovinen : Joe-setä


Joe-setä: aikalaisten kertomuksia Josef Stalinista.
WSOY 1988
Kuvittanut Pekka Vuori


Lukupiiri 16.11.2011
keskusteli innokkaastiJoe-setä -kokoelmasta. Aiheet vaihtelivat historiallisista tosiasioista nykyaikaan. Tutussa piirissä erilaisten elämänkatsomusten ja kokemusten jakaminen on luontevaa, ja kuten tavallista, keskustelu rönsyili välillä kauas kirjan aiheista.

Pirkko palautti lukupiirin pohtimaan kirjan ydinsanomaa alla olevalla sitaatilla, jossa Stalin kauhistelee hyeenakoiran metsästystapoja luvussa ”Mesimäyrä” s. 73.

”Eipä tainnut Stalin tulla ajatelleeksi, että vallan turmelema, tunnoton ihminen on tuhansia kertoja petomaisempi kuin saaliikseen metsästävä hyeenakoira. Kaiken vallan ottanut ja poliisiarmeijan rakentanut diktaattori juoksee apurilaumansa kärjessä ja syö satoja ja tuhansia, miljoonia ihmisiä elävältä. Ylivoimainen lauma näykkii ja raatelee, repii ihmisarvon alas, puree sielut arpisiksi, sortaa ihmiselämää, hajottaa perheet, kiduttaa, eikä uhrilla ole mitään oikeuksia, koska lakia sovelletaan vääristellen ja mielivaltaisesti. ”

HS:n kirjeenvaihtaja Jussi Niemeläinen kirjoitti lukupiirille kokemuksiaan Stalinin synnyinkaupungista Gorista, jota venäläisjoukot pitivät vallassaan vuoden 2008 elokuussa (sähköposti 20.10.2012):

”Gorissa on Stalinin museo, hänen mukaansa nimetty katu ja ennen oli patsaskin keskusaukiolla. Nyt se on mielestäni poistettu. Museon vieressä on marmorirakennelman alla vielä väitetty synnyinkotikin museoituna. Kaupungissa ei kannata sanoa mitään kielteistä oman kylän suuresta pojasta, sen opin kun siellä kävin. Museokaupassa myytiin makeaa Stalinin mukaan nimettyä viiniä. Hänen runokirjansa olivat loppu, kun itse kävin. Niissä on kuulemma kovin romanttisia ja lähes imeliä.

Stalinin kuvia muuten näkee taas ainakin täällä Irkutskissa. Kommunistit käyttävät häntäkin vaalitaistelussa
.”

Hirmuvaltiaiden teot voidaan unohtaa tai pyyhkiä pois parin sukupolven aikana.

- Muistiin merkitsi Leena Marja Tikkanen -

PS. Heti tämän kirjoittamisen jälkeen, 30.11.2011, lehdissä oli uutinen Stalinin tyttären Lana Petersin kuolemasta 22.11.2011.Hän oli syntynyt 28.2.1926 ja syntymänimeltään Svetlana Stalina, 1957 hän vaihtoi sukunimensä äitinsä tyttönimen Allilujeva. 1967 hän loikkasi Intian kautta Yhdysvaltoihin ja meni siellä 1970 naimisiin William Petersin kanssa. Yhdysvalloissa hän julkaisi muistelmansa, jotka julkaistiin kaikissa länsimaissa lähes yhtä aikaa syksyllä 1967. Svetlana Allilujeva: Kaksikymmentä kirjettä ystävälle on suomentanut Markku Lahtela ja julkaissut Weilin & Göös vuonna 1967. Muistelmien toista osaa ei ole suomennettu, mutta se löytyy ruotsiksi nimellä Svetlana Allilujeva: Ett enda år, Bonnier, 1969.

Svetlana Allilujeva: Kaksikymmentä kirjettä ystävälle, s. 275:
"Tuskinpa he nimittävät meidän aikaamme "edistykselliseksi" ja tuskinpa he sanovat, että kaikki tehtiin "suuren Venäjän parhaaksi" ... Tuskinpa...

Juuri he sitten vihdoinkin sanovat oman sanansa, uuden, vaikuttavan, määrätietoisen sanansa - eiväätkä murise ja ruikuta...

He tekevät tämän käännettyään maansa historian lehteä tuntien tuskaa, katumusta, neuvottomuutta ja tämä tunne saa heidät elämään toisin. "

25.11.2011

Dream Theater: A dramatic turn of events

Dream Theater: A dramatic turn of events

2011 Roadrunner Records
Progemetallin suuriin nimiin kuuluva Dream Theater yhtye koki noin vuosi sitten kirjaimellisesti uransa dramaattisimman tapahtuman. Yhtyeen perustajajäsen ja pääasiallinen lauluntekijä rumpali Mike Portnoy jätti tuolloin yllättäen paikkansa. Yhtye jatkoi kuitenkin pian toimintaansa palkkaamalla riveihinsä teknisestä nopeudestaan tunnetun Mike Manginin ja on nyt julkaissut ensimmäisen levynsä uudella kokoonpanolla.

Portnoyn poissaolo kuuluu yllättävän vähän Dream Theaterin uutuuslevyllä. Yhtye jatkaa edelleen monipuolisten ja raskaiden sointukulkujensa parissa, välillä enemmän tai vähemmän onnistuneesti ja innostuneesti. Yhtyeellä olisikin ollut nyt mitä mainioin tilaisuus laittaa sointiaan ja sovituksiaan rohkeammin uuteen kuosiin mutta näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Kaavoihin kangistunut yhtyeen vakituinen kansitaiteilija Hugh Syme olisi kannattanut myös laittaa vaihtoon ihan jo uudistumisen vuoksi. Mitä ilmeisimmin markkinoiden valtava paine on kuitenkin ohjannut koko tuotosta kaikin puolin liiankin paljon tuttuun ja turvalliseen muottiin. Bändillä ja tuotantoportaalla on ollut kaiken tekemisen suhteen havaittavissa yksinkertaisesti liian suuri muutoksen pelko.

Rutiininomaisesta varman päälle pelaamisesta johtuen, levyltä on vaikea poimia ehdottomia huippukohtia muttei myöskään pohjanoteerauksia. Kestoltaan suhteellisen pitkät kappaleet ”Lost not forgotten” , ”Bridges in the sky” ja ”Breaking all illusions” erottuvat edukseen useamman kuuntelukerran jälkeen. (KK)

18.11.2011

Vysotskia kainuulaisittain

Vysotskin lauluja kainuulaisin voimin esittävät Pertti Leinonen ja Veikko Pöllänen levyllä Heitä löylyä.

Vladimir Vysotski (1938-1980) oli venäläinen runoilija, laulaja ja näyttelijä. Hän oli aikansa tunnetuimpia trubaduureja, joka lauloi sodasta, rauhasta , rakkaudesta ja arkisesta elämänmenosta .

Suomessa hänen tunnetuin laulunsa on Juha Vainion sanoitus Ystävän laulu joka on tullut tunnetuksi Arja Saijonmaan levytyksenä. Myös Mika ja Turkka Mali ovat suomentaneet ja levyttäneen useita Vysotskin lauluja.

Levyllä Heitä löylyä Pertti Leinonen hoitaa lauluosuuden suoraviivaisesti antautuen täysillä laulujen tunnelmaan säestäen itseään kitaralla ja Veikko Pöllänen osallistuu menoon harmonikkasäestyksellä.

Vysotskin musiikki on ollut muusikoiden ohjelmistossa jo vuosikymmeniä ja se kuuluu myös levyllä saumattomana yhteissoittona ja uskottavana esityksenä.(HH)


17.11.2011

John Boyne: Nooa Notkoniitty karkaa kotoa

John Boyne: Nooa Notkoniitty karkaa kotoa. Bazar. 2011. - Kirjan on kuvittanut Oliver Jeffers.

Nooa Notkoniitty on kahdeksanvuotias poika, joka eräänä päivänä päättää karata kotoaan. Nooa lähtee varhain aamulla kulkemaan kohti seikkailuja. Mennessään Nooa kääntyy katsomaan taakseen kotiaan. Sieltä hänellä on onnellisia muistoja, mutta myös viime aikaisia ahdistavia tuntemuksia, joita hän haluaa paeta.

Nooa kulkee lähikyliin ja kohtaa kaikenlaisia outoja ja merkillisiä asioita. Hän huomaa erikoisen mallisen talon ja sen vieressä valtavan ison puun. Talo osoittautuu ihmeelliseksi lelukaupaksi, jossa on tarjolla puisia leluja ja varsinkin sätkynukkeja. Talossa asuu vanha lelujen veistäjämies, joka kertoo Nooalle tarinoita omasta elämästään ja isänsä aikoinaan tekemistä nukeista. Jokaisella nukella on oma tarinansa. Nooa kuuntelee vanhan miehen tarinoita ja paljastaa samalla surullisia asioita omasta elämästään.

Vanha mies on entinen kuuluisa juoksija, joka on nähnyt ja kiertänyt paljon maailmaa. Hän osaa lohduttaa Nooaa. Nooakin haluaisi jäädä taloon puun veistäjäksi ja lelujen tekijäksi, mutta se ei ole mahdollista ainakaan kahdeksanvuotiaalle, jolla on oma koti. Miehen kertomukset saavat Nooan harkitsemaan kotiin paluuta ja ikävien asioiden kohtaamista. Niinpä hän iltahämärissä kääntyy takaisin kotiinpäin.

Kirjassa esineet elävät ja eläimet puhuvat. Hahmot käyttäytyvät hyvin persoonallisesti. Tapahtuu Liisa Ihmemaassa tyyppisiä asioita. Kirjassa viitataan myös Pinokkioon. Teos on lasten ja aikuisten kirja, jota on hyvä lukea yhdessä. Siinä pohditaan isoja asioita lohdullisella tavalla vanhan miehen ja Nooan vertaillessa omia kohtaloitaan. PA

2.11.2011

Joni Skiftesvik: Perämies Jokelan kotiinpaluu

Joni Skiftesvik: Perämies Jokelan kotiinpaluu. WSOY 2011. - 315 s.


Eero Jokela jätti kotinsa ja morsiamensa lähtiessään merille Ergo-laivalla Petsamon Liinahamarista vuonna 1941. Jatkosodan syttyessä hän jäi Englantiin, jossa työskenteli laivoissa sodan ajan. Rauhan tultua Jokela myöhästyi laivasta passittomana ja rahattomana Kööpenhaminaan. Siellä hän pestautui huonokuntoisen kaljaasi Sonjan perämieheksi Suomeen päästäkseen.

Sonja kuljetti keulan kätköissä ”avustustavaraa” Suomeen. Laiva kesti myrskyisän ja vaivalloisen matkan Pohjanlahden perukoille, mutta puolisokean luotsin virheestä johtuen se ajautui karille päästyään melkein perille.

Suomessa perämies Jokela joutuu tekemään tiliä ensimmäisen laivamatkansa tapahtumista itselleen ja viranomaisille. Ergolla oli salamatkustajana Maria, joka oli joutunut pakenemaan syytettyään laivanvarustajaa harhautuksesta ja sulhasensa kuolemasta torpedoinnissa. Valpo on kiinnostunut laivanvarustajasta ja tytön kohtalosta.

Joni Skiftesvik kirjoittaa usein merestä ja laivoista todellisten tapahtumien pohjalta. Liinahamar oli välirauhan aikana Suomen ulkomaankaupan tärkein satama. Nordströmin varustamon laiva Oscar Midling tuhoutui sukellusveneen torpedoitua sen itsenäisyyspäivän aattona 1940.

Kertomus tekee näkyväksi merimiesten ja heidän läheistensä kohtalot kiinnostavasti ja koskettavasti. Kirjan henkilöt elävät niin kuin taitavat, Eero Jokela välittää ihmisistä ja luottaa itseensä. Vastoinkäymisistä huolimatta tarinassa on valoa. Kirjaa voi suositella heillekin, jotka muutoin merimiestarinoita vierastavat.(lmt)

19.10.2011

Veikko Huovinen: Matikanopettaja

Matikanopettaja: littlejuttuja eri aihelmista. Otava 1986


Kajaanin pääkirjaston neuvotteluhuoneeseen oli 12.10.2011 kokoontunut lähes parikymmentä Huovisen lukupiiriläistä keskustelemaan ”Matikanopettajasta”. Muistiinpanoja  keskustelusta ja omia huomioita seuraavassa.

Useissa jutuissa on teemana ruoka tai ainakin sitä sivutaan, herkkupaloina ”Stalinin syntymäpäivän vietto keskitysleirillä”, ”Vanha lentoemäntä” ja ”Silakkalaatikkoa Jeesukselle”.

Stalinin syntymäpäivän vietto keskitysleirillä yllättää. Koko tarjoilun ajan sitä odottaa jotain kauheaa tapahtuvan, vaan ei. Stalinin syntymäpäiväruoka on juuri niin maukasta ja vaikeasti uudelleen koettavaa, kuin toimittajakin kertoo. Jussi Niemeläisen pakina ”Bakulainen pahlava” (HS 6.10.2011) oli lukupiirille riemastuttava yhteensattuma.

SUR-AIR –yhtiön stuerttien ylellinen elämä ja lentoemäntä Helga saivat ansaittua huomiota keskustelussa. Pohdittiin mikä vaikutus stuerttien koenukutuilla sängyillä on lentoturvallisuuteen ja minkä vaikutuksen tekisivätkään kunnon makkarat lentomatkustajiin nykyisten muovisten suupalojen sijaan.

Kylli on yksi sympaattisimmista naisista Huovisen tuotannossa. Länsirannikon lapset tai ainakin saaressa kasvaneet ovat saaneet kasvuvoimansa silakkalaatikosta ja hyvin ovatkin kasvaneet. Tässä reseptissä silakkalaatikko oli sian sijaan saanut täytteekseen lammasta, sitä pitänee kokeilla käytännössä.

"Tavallisen päivän" Sauli Pihatto saa entiset ja nykyiset virkamiehet mietteliäiksi. Dementoitunut mies voi olla tulevaisuudenkuva viranhaltijsta, jota ei voi päästää eläkkeelle työvoiman puutteen tai muiden määräysten vuoksi. Toisaalta hänellä oli työtä, elämällä oli merkitystä dementiasta huolimatta. Nykyisin niin monet ovat ilman työtä, vaikka ei ole dementiaakaan.

Soittelijapoika on klassikko. ”Onko se Hosni, kysyi Toivo Nivu. – Onko Hosni kotona? Käyhän Hosni puhelimeen?” – Suomalainen ääni oli kuultu Afrikan rannoilla asti – siitä se alkoi. Ennustiko se suomalaisten puhelinten maailmanvalloitusta? Lukupiirissä innostuttiin vielä pohtimaan, mitä Veikko Huovinen olisi tuumaillut Epyktin valtiaan kohtalosta ja millaisen puhelun Toivo Nivu olisi nyt soittanut karkotetulle valtiaalle.

Maailmanvalloitukseen ottaa kantaa myös ”Heidän keskustelunsa” ja ”Ottivat opikseen”, jotka lienevät diplomaattikunnan oppikirjojen aineistoa. Myös Innostunut sonni ja Saippuakauppias matkailevat idän suunnasa. "Taivaaseen" taas antaa raadollisen kuvan tulevasta, vaikka ehkä perustuukin väärinkäsitykseen.

Urheilu saa kirjassa säädetyn osansa ja siinä ohessa suomenruotsalaiset nimet, jotka Huovisen nimien ketjussa ovat hyvine edustettuina.


Nimijuttu "Matikanopettaja" on valittu Sotkamon koululaisten suosikkijutuksi joitakin vuosia sitten. Sen ymmärtää jokainen koulua käynyt. Ja oikeaa matematiikkaa tehdään lyjykynällä kirjoittaen.

Linkkivinkki:
Huovisen moninaisia nimiä voi ihmetellä Pekka Laitisen kokoamassa listassa, osoitteessa:

http://www.uukki.info/Nimet.htm

(lmt)

7.10.2011

Seija

Seija Knight 2008

Kesälomalla elokuussa toteutui odotettu matka Lontooseen. Eräänä päivänä ryhmämme suuntasi Covent Gardeniin, kaupunginosaan, jossa on sekä ooppera että kuuluisa vanha markkinatori.

Oppaamme kertoi, että paikalla on aina taiteilijoita, ammattilaulajia tai musiikinopiskelijoita lisätienestiä hankkimassa. Lontoossa on useita tämäntyylisiä esiintymispaikkoja mutta Covent Garden on nimenomaan oopperalaulajien ja klassisen musiikin soittajien aluetta.

Kierreltyämme torilla vähän aikaa, sen alapihalta kuului aivan upeaa laulua, oopperaa naislaulajan esittämänä. Ryhdyimme kuuntelemaan ja ostimme myös esiintyjän cd:n.

Selvisi, että laulaja on australialais-suomalainen Seija Knight, joka on opiskellut musiikkia sekä Australiassa että Englannissa ja esiintyy erilaisissa musiikkiproduktioissa Lontoossa. Hän lauloi mm. Englannin ja Venäjän kansallislaulut v.2007 Wembleyn stadionilla jalkapallo-ottelun yhteydessä kuulijoina 86000 hengen yleisö.

Hän ihastutti markkinatorinkin yleisön äänellään, joka on vaivattomasti soiva värikäs sopraano, joka taipuu ooppera-aarioihin, yksinlauluun ja musikaalisävelmiin. Ääni kantoi hyvin yli paikalla vallitsevan kovan hälinän. Ostettu cd ei tee oikeutta hänen äänelleen, joka on livenä kuultuna huomattavasti parempi ja vangitsevampi.

Laulaja on nuori, uransa alussa ja ehkä vielä kuulemme häntä Suomessakin, etenkin kun hän on suomalaista sukujuurta. Sitä odotellessa hänen upeaa ääntään voi kuunnella internetistä www.seijaknight.com/
(HH).





26.9.2011

Jacqueline Kelly: Luonnonlapsi CalpurniaTate

Jacqueline Kelly: Luonnonlapsi CalpurniaTate. Karisto.2011.


Calpurnia Tate on melkein 12-vuotias Texasissa kotitilallaan puuvillapeltojen keskellä asuva tyttö. Eletään vuotta 1899. Calpurnialla on kuusi veljeä ja hän on perheen ainoa tyttö. Kotona on lisäksi isä, äiti, palvelijoita ja vaari, josta muodostuu Calpurnian elämässä hyvin tärkeä henkilö.

Vaarista on tullut intohimoinen luonnontutkija, joka laboratoriossaan tutkii mm. kasveja ja eläimiä ja tekee erilaisia kokeita. Tuohon maailmaan Calpurniakin sukeltaa yhtä suurella intohimolla. Yhdessä he liikkuvat lähialueella, etsivät näytteitä ja kirjaavat ilmiöitä muistiin. He löytävät mielenkiintoisia asioita ja lähettävätpä yhden näytteen kasvientutkimuslaitokseenkin.

Calpurnia on kuitenkin tyttö, jonka odotetaan aikanaan astuvan perheenemännän rooliin. Hänen edellytetään oppivan neulomaan sukkia, kirjomaan liinoja, nypläämään pitsiä, soittamaan pianoa ja valmistamaan herkullisia aterioita. Hänestä odotetaan kelvollista tyttöä seuraelämään.

Nämä asiat eivät voisi häntä vähempää kiinnostaa ja oppimistulokset ovat sen mukaiset. Hänen on vaikea sopeutua ajatukseen, että kaikki aika menee kotitöissä ja tutkimusten tekemiseen vaarin kanssa ei jää enää aikaa. Hän haaveilee mahdollisuudesta opiskella yliopistossa ja päästä tutkijaksi.

Teos on mielenkiintoinen kuvaus vuosisadan vaihteen elämästä amerikkalaisella maatilalla ja sen ajan asenteista, joita vastaan peppipitkätossumainen sankaritar taistelee.

Kirja on palkittu USA:ssa Newbery Honor Award –nuortenkirjapalkinnolla vuonna 2009.

PA

22.9.2011

Puukansan tarina

Veikko Huovinen: Puukansan tarina. Otava, 1984
Kuvat: Veikko Polameri

”Mutta kauneinta, syvintä, rahoittavinta oli tuulen kulku metsän kutreilla. Miljoonat neulaset ja lehdet sousivat, tanssivat, suhisivat, kuiskailivat, humisivat. Metsän jättiläismäinen turkki aaltoili, loimahteli, riippakoivun oksat liehuivat kuin liinat ja haavanlehdet liplattivat…”


Syksyn ensimmäisessä lukupiirissä 14.9.2011oli aiheena Puukansan tarina. Lukupiiriin osallistui viitisentoista Huovisen ystävää.

Puukansan tarina on nimensä mukaan kaunokirjallisuutta. Aikalaisarvion mukaisesti se on sekä kasvioppia, biologiaa, elinkeino- ja kulttuurihistoriaa että runoutta. Se ilmestyi ensin piirroskuvin, sitten Eero Kemilän valokuvin kuvitettuna. Hannu Hautalan valokuvin kuvitettu painos ilmestyi suomeksi vuonna 1994 ja se on käännetty englanniksi ja saksaksi.

Ilmestymisvuotenaan se oli ensimmäisen Finlandia-palkinnon ehdokkaana, seuraavana vuonna Veikko Huovinen sai kirjastaan valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Kirja on löytänyt tiensä lukuisien metsänystävien lahjapakettiin, se on kulunut repaleiseksi repussa ja sen sivut ovat käpertyneet kippuraan yöpöydällä paljosta selailusta. Se on kirja, joka ei tyhjene yhdellä lukemalla.

Lukupiirin keskustelussa ihailtiin Huovisen syvää asiantuntemusta, herkkyyttä ja kykyä kirjoittaa kirja, jossa pääosassa ei ole ihminen vaan puut, metsä ja sen asukkaat. Juha Väisänen on laskenut kirjassa esiintyvän lajirunsauden. Puiden ja kasvien lisäksi kirjasta löytyy lintuja 63 lajia, nisäkkäitä 13, hyönteisiä 26, matelijoita 3 ja kaloja 5 eri lajia.

Metsän 130 vuotisen historian ja luonnon kiertokulun tarkkailu sopisi hyvin oppikirjaksi, päätimmekin muuttaa koulujen opetussuunnitelmia tältä osin : ).

Kirjakaupoista "Puukansan tarinaa" ei enää löydä. Vuosi 2012 on kirjailijan juhlavuosi, vetoammekin kustantajaan, että tästä Huovisen pääteoksesta saataisiin uusi painos uusien sukupolvien luettavaksi.

Lopuksi vielä koko komea listaus:

LINNUT

kurki, hiirihaukka, kalasääski, huuhkaja, liro, valkoviklo, muuttohaukka, metsähanhi, korppi, närhi. metso, teeri, kanahaukka, käki, palokärki, joutsen, laulurastas, käpylintu, järripeippo, pyy, riekko, kotka, liro, tavi
haapana, rantasipi, suokukko, sepelkyyhky, tiira, harakka, punakylkirastas, kulorastas, suopöllö, kirjekyyhky, varpushaukka, ampuhaukka, nuolihaukka, tuulihaukka, viirupöllö, varpuspöllö, puukiipijä, hiiripöllö, sarvipöllö, helmipöllö, pikkutikka, pohjantikka, käpytikka, valkoselkätikka, kottarainen, kirjosieppo, talitiainen, peipponen, uunilintu, pikkukäpylintu, punatulkku, tilhi, kaakkuri, kuovi, suokukko, taivaanvuohi, metsäviklo, kuikka
62 LAJIA

NISÄKKÄÄT
myyrä, päästainen, jänis, näätä, hirvi, kettu, karhu, koira, susi, metsäpeura, orava, vesimyyrä, majava
13 LAJIA

HYÖNTEISET
sääski, ampiainen, kulokauniainen, nelikuoppakauniainen, kulokaarnakuoriainen, nahkuri, suutari, mustajäärä, mantokuoriainen, tähtikirjaaja, hevosmuurahainen, punamuurahainen, kirva, ruskomuurahainen,
mäntypistiäinen, mäntypistiäislamuri, ytimennäivertäjä, latvapikikärsäkäs, pystynävertäjä, tukkimiehentäi,
kääriäisperhonen, punalatikka, vainokainen, mäntykehrääjä, kavaltajapistiäinen, puuntuhooja
26 LAJIA

MATELIJAT
sisilisko, käärme, sammakko
KALAT
ahven, hauki, säyne, muikku, kuore.

(lmt)

30.8.2011

WHITESNAKE: Forevermore

WHITESNAKE: Forevermore
Frontiers Records p2011

Tunnustan olevani lapsellisen viehättynyt kitarasooloista. Syynä on varmaankin jo yli 30 vuotta kestänyt läheinen suhde raskaaseen rockiin ja kitarasankaruushan on olennainen osa kyseisen musiikkigenren perusluonnetta.

Brittiläisen Whitesnaken uutuuslevy Forevermore on nimenomaan täyteen pakattu mitä mehevimpiä kitarasooloja kohtuullisen tukevien rockraamien puitteissa esitettynä. Jo vuonna 1978 perustettu bändi on luonut nahkansa useampaankin kertaan ja uraan on mahtunut niin nousuja kuin laskuja. Viime vuodet erilaisten ääniongelmien kanssa painiskellut yhtyeen legendaarinen vokalisti David Coverdale on kuitenkin saanut tälle levylle puristettua vaihteeksi aika toimivan yhdistelmän sokerihuurrettuja balladeja kuin myös tanakammin potkivia raskaampia biisejä.

Whitesnakessa miehistöt ovat vaihtuneet uran varrella tiheään tahtiin mutta Coverdale on kuitenkin pitänyt aina mukanaan osaavia kitaristeja. Tällä hetkellä kitaraa soittavat mm. Dio -yhtyeessä jo aikoinaan vaikuttanut Doug Aldrich ja monissa kokoonpanoissa niin ikään karaistunut Reb Beach. Miehet pitävätkin Forevermorella riffit tiukkoina ja soolot monipuolisina. Myös Coverdalen ääni tuntuu toimivat ilman ongelmia. Levyn tuotannollinen puoli onkin ajanmukaisessa kunnossa ja levy kuulostaa kaikin puolin huolellisesti toteutetulta ja tuoreelta.

Levyllä olevista 13 kappaleesta All out of luck, My evil ways ja Dogs in the streets ovat mieleenpainuvimpia. Eihän Whitesnake tällä levyllä enää klassikkoja synnytä mutta kiemurtelee kuitenkin yllättävän eloisasti. Ikäisekseen.

KK

19.8.2011

Mirja Tervo: Huimaavat korot

Mirja Tervo: Huimaavat korot: luksuskenkien vaarallinen viehätys. Atena, 2010.
Kansi: Aino Ahtiainen

”Huimaavat korot” on tietokirja, mutta sitä voi lukea kuin hyvin kirjoitettua ajanvieteromaania. Se on kurkistus suurkaupungin luksuselämään kenkämyyjän näkökulmasta.

Kenkäsalonki on muodin pyhättö, jonne asiakkaat saapuvat toteuttamaan unelmiaan tai kuluttamaan aikaa. Onko kyseessä varakas, keski-ikäinen nainen, jolle päivän sisältö on tuhannen dollarin kenkäostos. Asiakas, joka ei varmasti palauta ostoksiaan. Vai onko kyseessä ajanhaaskaaja, joka ei koskaan löydä etsimäänsä tai joka varaa kengät, joita ei ole aikonutkaan ostaa. Asiakkaan arviointi ja sopivan kengän löytäminen on myyjän ammattitaidon mitta.

Amerikkalaisen työyhteisön kuvaus puistattaa. Tässä hienostuneessa ympäristössä kontrolli on piinkovaa, tulosta on synnyttävä. Kilpailu myyntiprosenteista asettaa myyjät vastakkain. ”Emeritaa” tai ”emerituseunukkia” voidaan kunnioittaa, mutta omasta asiakkaasta ei luovuta missään tilanteessa.

Muotikenkien markkinointi on mielikuvabisnestä, jolla houkutellaan yhä uusien tuotteiden ostoon. Tuliterät merkkikorkokengät ovat monelle naiselle itsetunnon kohotusta, joka ruokkii kateutta ja ihastusta, tarjoaa yllätyksiä ja puheenaiheen. Useimmat miehet näkevät vain sääret, eivät kenkiä.

Mirja Kurki on etnologi ja tutkija, joka työskenteli yli vuoden hienossa kenkäsalongissa New Yorkissa. Hän kertoo herkullisia yksityiskohtia, taustoittaa, yhdistelee ja yleistää koukuttavasti. Teos on johdanto korkokenkämuodin huippuihin, mutta myös kenkien kulttuurihistoriaan. Se kertoo mitä ovat korkokenkäheimojen toteemit, kapitalismin jalkasotilaat, pohjelihasimitaatio tai cicisbeo. Kirjan lopussa on runsas, kommentoitu kirjaluettelo, lähdeluettelo sekä perusteellinen hakemisto. (lmt)

4.8.2011

Kirjaston lukupiiri syksyllä 2011

Lukupiiri jatkaa Veikko Huovisen teoksiin tutustumista seuraavsti:

ke 14.9. Puukansan tarina (Otava 1984)
ke 12.10. Matikanopettaja (Otava 1986)
ke 16.11. Joe-setä (WSOY 1988)
ke 7.12. Kasinomies Tom (Otava 1990)


Lukupiiri on kaikille avoin. Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan!


Pekka Kuisma esitti Paltaniemen kirjapäivillä heinäkuussa 2011 lukijapuheenvuoron, joka on kaikkien iloksi luettavissa seuraavasta linkistä:
"Miten luen ja ymmärrän Veikko Huovisen tekstiä"


Lisätietoja
Leena Marja Tikkanen
044-7100432
leenamarja.tikkanen@kajaani.fi


"Näin siis oli alkanut - salassa, rujoksi palaneen rytöisen maan pinnalla - tuo ihmeellinen tapahtuma, elävän olion syntymä, kasvu ja kehittyminen. Mitättömässä siemenessä piili vuosituhantinen perimätieto, kaava ja ohjeet siitä miten kasvaa suureksi puuksi ja elää ehkä vuosisatoja suuren puukansan yhtenä jäsenenä. Solujen jakaantuminen, tuo kasvamisen ilmentymä, oli tiukasti kurinalaista. Solujen lisääntyminen tapahtui kuin yhteisen suunnitelman mukaisesti, tavoitteena sopusuhtaisesti toimiva kokonaisuus, jossa oli paljon erikoistuneita osia omine tehtävineen."Veikko Huovinen: Puukansan tarina,1984

1.8.2011

Virpi Adamsson: Pieni pärekorityttö


Virpi Adamsson: Pieni pärekorityttö. Mediatalo Virpi Adamsson. 2010.

Pieni pärekorityttö kertoo ekaluokkalaisesta Hymy-tytöstä, joka asuu isoisänsä kanssa. Isoisä on taitava päretöiden tekijä ja Hymy seuraa pärekorien tekoa vierestä auttaen taitojensa mukaan. Tarina sijoittuu 1970-luvun alkuun maaseudulle ja kirjassa kuvataan tuon ajan elämänmenoa, arvostuksia ja tapoja.

Hymy pitää isoisälleen seuraa maaseudulla ja hänen muu perheensä asuu kaupungissa. Hymy on arka ja pelokas tyttö, jolla on vilkas mielikuvitus. Ystävänään hänellä on puhuva kani Porkkana. Porkkana auttaa Hymyä ymmärtämään asioita parhain päin, auttaa ja lohduttaa kiperissä tilanteissa varsinkin kun Hymy aloittaa koulun, jossa on vanhan ajan mukaisesti kova kuri ja ankaralta tuntuva opettaja.

Hymyn isoisä tekee päretöitään ulkorakennuksessa, pajassa, jossa Hymykin työskentelee koulun jälkeen isoisän apuna. Hymyn tehtävänä on mm. ”karustaa” pärekoppiin tulevia sankoja. Tarinassa kuvaillaan myös pärekorien teon eri vaiheita ja käytetään aiheeseen liittyvää sanastoa. Kun isoisä ja Hymy saavat pärekoreja valmiiksi, pakkaavat he korit isoisän autoon ja lähtevät viikonloppuna myymään niitä ovelta ovelle.

Pieni pärekorityttö on nostalginen 1970-luvun alun lapsuuden kuvaus. Moni tuona aikana lapsuuttaan elänyt löytää teoksesta vanhoja tuttuja ilmiöitä ja lapsuuden tuntemuksia.

Metsämiesten säätiö on avustanut teoksen julkaisua metsäkulttuurin tukemiseksi. Kuvituksen teokseen on tehnyt Anu Mykrä. Teoksen lopussa on päretyösanastoa Kankaanpään murteella. PA.

21.7.2011

Timo Parvela: Maukka ja Väykkä

Timo Parvela: MAUKKA JA VÄYKKÄ
Itupiikki 2007, Tammi 2009

Maukka on kissa ja Väykkä on koira, ne asuvat kahdestaan taivaansinisessä talossa suuren mäen laella. Maukka on kissamaiseen tapaan aika laiska ja mukavuudenhaluinen, Väykkä taas koiramaisesti uuttera ja vaatimaton. Mäen alla on kylä jossa asuvat Kana Von Got, Lehmä Muukkonen, Humma Ihalainen sekä muut ystävät.

Jokaiseen Maukka ja Väykkä -tarinaan on sisällytettynä jonkinlainen opetus. Kirjailija on tehnyt taitavasti tekstistään sellaisen, että se viihdyttää lapsilukijoita ja naurattaa myös aikuista. Edellä mainittu sekä tarinoiden opetukset ovat mm. syy siihen, miksi kirja on mukava lukukokemus kaikenikäisille. Kirjan kertomukset ovat erillisiä, lyhyitä tarinoita, ne ovat sopivan mittaisia myös ääneen luettavaksi.

Kirjoissa on Timo Parvelan teksti ja Virpi Talvitien tekemä kuvitus. Timo Parvela on todella tuottoisa lastenkirjailija ja häneltä on julkaistu lukuisa määrä muitakin lastenkirjoja, mainittakoon vaikkapa Ella sarja. Virpi Talvitie on kuvittanut runsaasti eri kirjoittajien tekemiä lastenkirjoja.

Kirjasta ”Maukka ja Väykkä” on aikaisemmin ilmestynyt mustavalkoinen laitos (v. 2007) ja 2009 se on uudelleenjulkaistu värikuvallisena.

Maukka ja Väykkä seikkailevat myös kirjoissa ”Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo” (2009), ”Maukka ja Väykkä rakentavat talon” (2010) sekä maaliskuussa 2011 ilmestyneessä ”Maukka, Väykkä ja suuri seikkailu”.

(Teksti: Liisa Leinonen, Tieto- ja kirjastopalvelujen koulutusohjelman opiskelija, Haapaveden Opisto)

18.7.2011

Baccano : Bella Napoli

Bella Napoli tuo tuulahduksen 1700-luvun italialaisesta musiikista.

Mutta jo pari vuosisataa aiemmin napolilainen musiikki aloitti maailmanvalloituksensa. Napolin musiikkielämässä vilisi ulkomaisia mestareita, jotka toivat ja veivät musiikillisia vaikutteita. Aateliston merkitys oli myös huomattava. Heitä oli maksavina asiakkaina ja suojelijoina, joiden suojeluksessa syntyi runsaasti kirkkomusiikkia, madrigaaleja soitin- ja laulumusiikkia virkistämään koko Euroopan kulttuurielämää. Ooppera oli vasta tulossa.

Alessandro Scarlatti siirtyi Napoliin 1684. Hän uurasti kaupungin kapellimestarina ja teki siitä uuden oopperan keskuksen. Hän oli ns. Napolin koulukunnan ensimmäinen todellinen suuri nimi ja kunnostautui etenkin oopperasäveltäjänä. Levyllä kuullaan kaksi Scarlattin säveltämää kantaattia.

A.Scarlattin poika Domenico Scarlatti oli ahkera säveltäjä hänkin, tuloksena oli mm. 15 oopperaa, 10 oratoriota ja yli 500 sonaattia. Levyllä kuullaan kantaatti sopraanolle ja basso continuolle.Levyn muut säveltäjät ovat Francesco Mancini, Giuseppe Porsile ja Nicola Porpora.

Musiikin esittää aikakauden soittimia käyttävä barokkiyhtye Baccano, joka on maamme eturivin barokkimuusikoista koostuva yhtye. Sen jäsenet esiintyvät yhdessä ja erikseen myös eri kokoonpanoissa sekä Suomessa että konsertoiden muualla Euroopassa. (HH)

15.6.2011

Jonasson, Jonas: Satavuotias joka karkasi ulos ikkunasta ja katosi

Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ulos ikkunasta ja katosi,
suomentanut Raija Rintamäki. WSOY 2011. 384 s.
Kannen kuva: Pekka Vuori

Satavuotispäivänään Alla Karlsson kyllästyi vanhainkodin holhoavaan ilmapiiriin ja päätti lähteä. Koska syntymäpäiväjuhlien piti pian alkaa, hän katsoi viisaimmaksi poistua ikkunasta. Allan oli ehtinyt karata paljon pahemmistakin paikoista, eikä pakeneminen lopu vieläkään. Allan tekee nopeita päätöksiä, joiden seurauksia ei aina voi ennakoida.

Saamme seurata Allanin seikkaluja eri maanosissa vuoroin nykyajassa, vuoroin menneisyydessä Allanin nuoruudesta alkaen lähes koko 1900-luvun ajan. Hän kohtaa merkittäviä henkilöitä ja elää mukana maailmanhistorian tärkeissä käännekohdissa.

Jonas Jonasson on luonut hauskan ja rönsyilevän tarinan, joka on saanut huikean suosion Ruotsissa ja käännetty yli 20 kielelle. Kirjalle on myönnetty vuoden äänikirjapalkinto Ruotsissa, kepeä teksti on sopivaa seuraa ja ruotsinkielen kertausta vaikka kesäiselle automatkalle. Suomeksi äänikirjaa ei vielä ole saatavissa, joten voi nautiskella ulkona lukemisesta. Kannattaa varata varjoisa paikka, sillä kirjan parissa vierähtää helposti pidempikin tovi. (lmt)

24.5.2011

Once upon a time

Once upon a time : a world of enchantment and magic


Naxos 2010
Kuinka sadut soivat ? Miltä kuulostaa Hanhiemo tai Tuhkimo orkesterilla esitettynä ?

Se selviää cd-levyltä Once upon a time, jossa kuullaan satujen inspiroimaa klassista musiikkia.

1800-luvulla säveltäjät laajensivat inspiraatiolähteitään ja ryhtyivät etsimään innoitusta saduista ja muista fantasia-aiheista. Näin syntyi paljon uutta ooppera- ja balettimusiikkia.

Etenkin venäläiset säveltäjät käyttivät kansansatuja pohjana sävellyksilleen. Näin syntyivät mm. Prokofjevin Tuhkimo-valssi ja Rimsky-Korsakovin ooppera Taru tsaari Saltanista, johon sisältyy mm.tunnettu sävelmä Kimalaisen lento. Saman säveltäjän orkesteriteos Seherazada perustuu Tuhannen ja yhden yön satuihin ja sitä on käytetty etenkin balettimusiikkina.

Norjalaiset säveltäjät Grieg ja Halvorsen ovat myös säveltäneet kansantarinoita kuten myös amerikkalainen MacDowell.

Levy on tuhti paketti satumusiikkia ja sitä voi suositella vaikka luovan toiminnan tunneille virikeaineistoksi. (HH)

5.5.2011

Veirto, Kalle: Pelibunkkerin pojat

Kalle Veirto: Pelibunkkerin pojat. Karisto 2011.


Pelibunkkerin pojat kertoo 12-vuotiaista varhaisnuorista, jotka ovat intohimoisia konsolipelien pelaajia. Heidän vanhempansa eivät katso peli-innostusta hyvällä, vaan pyrkivät rajoittamaan poikien pelaamista ja valistavat terveellisistä elämäntavoista.

Pojat keksivät muovata aution naapuritalon ”Villa Rötiskön” varastorakennukseen salaisen pelibunkkerin, mutta vanhemmat löytävät heidän salaisuutensa ja siitä seuraa pojille ankaria pelikieltoja heti kesäloman alkajaisiksi.

Kirjassa kuvataan lahtelaista rivitalonaapuruston elämää ja perheiden erilaisia sääntöjä. Sääntöjä pyritään yhdenmukaistamaan, mutta vaikeuksia tuottaa Villa Rötisköön muuttavat uudet asukkaat: poikien kanssa samanikäinen tytär Annika ja hänen isänsä, joka on ammatiltaan peliohjelmoija ja kehittelemässä uudelle konsolille uusia pelejä.

Tästä eivät kaikki naapurustossa innostu, pojat kylläkin. Seurauksena on ennakkoluulojen aiheuttamia konflikteja. Uusia muuttajia odottaa naapuruston tiukkapipojen kirjelmä, joka ei saa yhteisössä varauksetonta kannatusta.

Kalle Veirto kuvaa erilaisia perheitä ja heidän erilaisia kasvatusperiaatteitaan. Peliohjelmoijan suulla otetaan kantaa pelaamiseen ja rajojen asettamiseen sille. Ajatus siitä, miten nuoret joutuvat ansaitsemaan peliaikansa, on varsin mielenkiintoinen.

Oma osansa kirjassa on myös pesäpallolla, joka on Annikan intohimo. Hän houkuttelee kirjan päähenkilön Josen ja muut nuoret mukaansa. Mainituksi tulee myös Sotkamon Jymy. PA.

4.5.2011

Lukupiiri jatkuu syksyllä 2011


Kirjaston lukupiiri kokoontuu jälleen syksyllä 2011, aiheena edelleen Veikko Huovisen tuotanto

Tarkempi aika ilmoitetan myöhemmin.
Syksyn alkajaisiksi keskustelemme kirjasta "Puukansan tarina".

Kevään 2011 kirjat olivat

19.1.2011
Mikäpä tässä(WSOY 1969)
Rasvamaksa (WSOY 1973)


16.2.2011
Pylkkäs-Konsta mehtäämässä ja muita erätarinoita (Otava 1976)
Ronttosaurus (Otava 1976)


16.3.2011
Lentsu : kertomus suomalaisesta räkätaudista (Otava 1983)


13.4.2011
Koirankynnen leikkaaja (Otava 1980)

4.5.2011
Ympäristöministeri : ekotarinoita (Otava 1982)


Lukupiiri on kaikille avoin ja maksuton. Kajaanin kaupunginkirjaston lukupiirin tarkoituksena on koota yhteen lukemisesta kiinnostuneita kerran kuussa. Tervetuloa mukaan!

Leena Marja Tikkanen
Kajaanin kaupunginkirjasto – Kainuun maakuntakirjasto
leenamarja.tikkanen(at)kajaani.fi
044-7100432

28.4.2011

Huovinen, Veikko: Koirankynnen leikkaaja

Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja, Otava 1978
( 5. p. nid. Otava 2010) / Lukupiiri 13.4.2011


Kansallista veteraanipäivää vietetään tätä kirjoitettaessa (27.4.2011). Veikko Huovisen ”Koirankynnen leikkaaja” on yksi koskettavimmista sotaveteraanin kuvauksista Suomen kirjallisuudessa. Se on myös Huovisen tuotannossa poikkeuksellisen lämmin ja realistinen kuvaus miehistä ja heidän työstään.

Kainuun Lääkäriyhdistys järjesti vuonna 2008 elokuvafestivaalin otsikolla "Sairaan hyvä filmifestivaali", joka huipentui Markku Pölösen ohjaamaan Koirankynnen leikkaajaan. Kirjailija Veikko Huovinen osallistui lukijatapaamiseen ja elokuvan jälkeen pidettyyn paneelikeskusteluun. Tapahtuma teki mukana olleisiin syvän vaikutuksen. Tunnelma muistuu mieleen kirjaa lukiessa.

Osa lukupiirin jäsenistä muisti lapsuudestaan sodan jälkeisen ajan metsäkämpät ja metsätyöt. Ajankuva on tarkkaa, luonnon kuvaus vertaansa vailla. Pakkaspäivien ja -öiden kuvaukset saivat eläytymään niin, että ”varpaita paleli kirjaa lukiessa”.

Mertsi Vepsäläisen vaellus ja työnteko sai lukupiiriläiset vertaamaan nykyistä ja sodanjälkeistä työelämää. Silloin oli vajaakuntoisilla oikeus ja velvollisuuskin tehdä töitä, sosiaaliturvaa ei ollut nykymitassa tarjolla. Siedettiin hyvin kylähulluja ja sodan runtelemia ihmisiä. Kenelläkään ei ollut paljon tavaroita tai varusteita, mutta toisia autettiin minkä pystyttiin.

Todettiin, että Koirankynnen leikkaaja elää omaa aikaansa, johon ei ole paluuta. Moni asia on nyt paljon paremmin. Aitoa kahviakin juovat kaikki jotka haluavat.

Toisaalta nykyisin nuoret ja vanhat tuntuvat olevan ”liikakansaa”. Nuoria 18-20 -vuotiaita on työn ja koulutuksen ulkopuolella yli 50 000. Vanhukset hoidetaan pillereillä toimintakyvyttömiksi paketeiksi laitoksiin. Turvallista lintukotoa ei ole, nyt maailmantalous säätelee Suomen taloutta.
Kari Hotakainen voisi olla nykyajan vastine Huoviselle, mutta myös Mikko Rimmisen Nenäpäivää voi verrata Koirankynnen leikkaajaan. Siitä löyty myös hyviä ihmisiä ja lämpöä. Toivoa voi, että ihmisistä välittäminen ei ole kokonaan kuollut.

Lukupiirin muistiinpanoistaan kokosi Leena Marja Tikkanen
Koirankynnen leikkaaja -kirjaa ovat analysoineet mm.
* Panu Rajala: Tarkasti leikattu tarina. Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja. – Teoksessa Kirjojen Suomi, ss. 522-530
* Tero Liukkonen: Veikko Huovinen: Kertoja, veitikka, toisinajattelija. - Ss. 139-143.

20.4.2011

Muuntogeenisen ruoan etiikka

Muuntogeenisen ruoan etiikka / Toimittaneet Helena Siipi ja Marko Ahteensuu
[Kuopio] : Unipress, cop. 2010, 218 s.


Yhdeksän etiikkaan perehtynyttä filosofia kirjoittaa geenimuuntelusta elintarviketuotannossa ja lääketieteessä. Geenitekniikan mahdollisuuksia ja ongelmia pohditaan tarpeellisuuden, ympäristö- ja terveysvaikutusten sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmista.

Geenitekniikalla pyritään tuottamaan runsassatoisempia ja taudeille vastustuskykyisempiä ruokaviljalajikkeita. Voidaanko nälkäongelman ratkaisemiseksi hyväksyä kehitysmaissa isompia riskejä kuin kehittyneissä maissa, esimerkiksi viljellä geenimuunneltuja, kuivuutta sietäviä kasveja, vaikka ne voisivatkin levitä ympäristöön?

Kuka on vastuussa mahdollisista virheistä ja miten määritellään korvausvelvollisuus? Voiko geenejä omistaa? Biopatentointia vastustetaan laajalti. Toisaalla puhutaan kehitystyöhön käytetyn työpanoksen suojaamisesta biopiratismilta.

Karjankasvatus on yksi merkittävimmistä ilmaston lämpenemisen syistä. Geenimuuntelun ja kloonauksen avulla haittoja voidaan vähentää tuottamalla eläimiä, jotka kasvavat entistä nopeammin, joiden lihakset ovat yhä suuremmat tai jotka lypsävät ennätysmäärin maitoa. Voidaan tuottaa terveysvaikutteisia elintarvikkeita, esimerkiksi paremman rasvahappokoostumuksen omaavaa sianlihaa tai uusia makuelämyksiä tuottavia lihatuotteita. Millaista olisi ”in vitro” tuotettu liha, eli lihaviljelmän tuote?

Lääketieteessä puhutaan tieteiskirjamaisista sovelluksista, lääkeaineiden ja varaelinten tuottamisesta ihmisille eläinten avulla.

Mitä seurauksia geenien siirrosta on eläinten hyvinvoinnille? Onko eläintuotanto bioteknologian avulla hyväksyttävää silloin, kun se on välttämätöntä ihmisen perushyvinvoinnin kannalta? Mikä on meidän eläinkuvamme?

Kyse on myös itsemääräämisoikeudesta. Olisiko kuulemismenettely oikea tapa päättää muuntogeenisten tuotteiden käytöstä? Onko meillä mahdollisuus, kyky ja oikeus tehdä valintoja geenimuunneltujen ja perinteisesti tuotettujen tuotteiden suhteen?

Kirjaa voi suositella asioita pohtiville, aina ei löydy yksinkertaisia vastauksia.
(lmt)

6.4.2011

MICHAEL MONROE : Another night in the sun

MICHAEL MONROE : Another night in the sun / live in Helsinki
Spinefarm Records/Michael Monroe Music, p2010

Michael Monroe on selviytyjä. Hanoi Rocksin jälkeen mies on kasannut nyt uuden, nimeään kantavan yhtyeen. Kyseessä on nimenomaan uusi yhtye, ei Monroen sooloprojekti. Miehistön pysyvä kokoonpano on ollut näin alkuvaiheessa lehtitietojen mukaan hieman hakusessa mutta nyt tilanne näyttää ja ennen kaikkea kuulostaa hyvältä.

Another night in the sun / live in Helsinki on tallennettu keikalla Helsingin Tavastiaklubilta heinäkuussa 2010. Levyn sisältö on pääosin koottu kokoelmasta Monroen eri soololevyjen materiaalia, jota on lisäksi maustettu puolenkymmenellä Hanoi Rocks biisillä. Bändi ei tällä levyllä hidastele eikä ujostele vaan soitto on suoraviivaista rockia ilman turhia välijuontoja ja meininki on erittäin energistä. Komeimmin kulkevia menopaloja levyllä ovat ärhäkkästi päälle käyvä You’re next, Nazareth yhtyeen lainakappale Not fakin’ it ja Dead, jail or rock’n’roll , joista jälkimmäiset ovat molemmat Monroen onnistuneimmalta soololevyltä Not fakin’ it poimittuja. Ehkäpä tuolta jo vuonna 1989 julkaistulta levyltä olisi kannattanut ottaa mukaan joku hitaampikin kappale pulssia hieman tasaamaan?

Hanoi Rocks kappaleet toimivat myös sujuvasti ja suurin ansio siitä kuuluu basisti Sami Yaffalle. Miehen soitto on läpi koko levyn tanakkaa ja erittäin selkeää. Yaffahan soitti bassoa myös Hanoissa, joten biisit ovat luonnollisesti hänelle enemmän kuin tuttuja. Muutenkin bändin soitto tällä levyllä on yllättävän hyvin yhteen hioutunutta huomioon ottaen lyhyen yhdessäolon.

Michael Monroen energisyyttä osoittaa, että yhtye on jo julkaissut tämän livelevyn jälkeen maaliskuussa 2011 uuden studiolevyn nimeltään Sensory Overdrive. (KK)

5.4.2011

Huovinen, Veikko: Pylkkäs-Konsta mehtäämässä

Lukupiiri 16.2.2011

Pylkkäs-Konsta mehtäämässä ja muita erätarinoita / Veikko Huovinen ; kuvittanut Hannu Taina. Otava, 1975

Pylkkäs-Konsta mehtäämässä : eränkäyntiä Veikko Huovisen tuotannossa / kuvittanut Hannu Taina. Uud.laitos 1983,

Pylkkäs-Konsta mehtäämässä ja muita erätarinoita / Veikko Huovinen ; kuvittanut Hannu Taina. Otava, Uudistetun laitoksen uusi painos 2011

Veikko Huovinen julkaisi ensimmäiset erätarinansa "Metsästys- ja kalastus" -lehdessä jo 1940-luvun lopulla. Pylkkäs-Konstaan kirjailija on valinnut sekä kirjoissa että lehdissä julkaistuja juttuja. Myös lukijat ovat rakastaneet näitä perinteisiä tarinoita, vuonna 1983 ilmestyi laajennettu painos erätarinoista, uusin painos on tältä vuodelta.

Lukupiiri löysi tarinoista tuttuja kainuulaisia paikkoja, elävää luonnonkuvausta ja asiantuntevan metsästäjän ja eränkävijän. Kirjan luettuaan osaa oudompikin metsässä kulkija tähyillä koivujen latvoihin kevättalvella, josko siellä teeriä näkyisi.

Nimitarinassa tapaamme Konsta Pylkkäsen kiipelissä. ”Kirjailijan metsä” on alkua ”Puukansan tarinalle”.

"Erämies kadehdittava" tiivistää kaikki eränkäynnin parhaat puolet, sitä voisi erään lukupiiriläisen sanoin kutsua "miehen käyttöoppaaksi". On vapaus, lähdön riemu, oikeus jättää muut asiat pois mielestä. Tiet eivät kahlitse oman reittinsä löytäjää, syö kun on nälkä, levähdä ja "ajattele salaisimmat mietteesi keskiyön sametinmustina tunteina , läikkyvään nuotioon tuijotellen". Metsässä voi kokea lujaa ystävyyttä ja tuntea yhteenkuuluvaisuutta metsän ensimmäisten eränkävijöiden kanssa. Saalista saadaan, mutta se ei ole pääasia, elämää kunnioitetaan.

Uudistettuun laitokseen sisältyvässä kertomuksessa "Talven selkää taittamassa" palataan kaunotar -teemaan ja erämaan harras henki saa väistyä. Kirjan ainoa nainen, laman kouriin joutunut Erja-Sinikka hankkii ahman metsästyksellä sievoiset rahat ja pääsee asianmukaisesti varustautuneena kesäksi Pariisin.

Ilari Tepasto on täysin kyllästynyt luontoon ja heittää sille hyvästit. Onneksi hän sentään voi nauttia lukemisesta ja välttyä luonnon näkemiseltä silloinkin, kun ei sulje silmiään.

- Muistiin merkitsi Leena Marja Tikkanen

2.4.2011

Ala-Harja, Riikka: Jättiläinen

Riikka Ala-Harja: Jättiläinen, WSOY, 2007. 290 s.

Kajaanilaisen kappalaisen poika Taneli Kajanus, 227,5 cm, on lyhyempi kuin kaimansa 1700-luvulta, mutta ei silti löydä valmiita farkkuja kaupasta. Pituus yksin ei tee pojasta miestä, mieltä kaihertavat naiset ja seksi. Unelmien kohde on Mona, nuori harrastajateatterin ohjaaja ja dramaturgi, joka löytää Tanelissa tulevan menestysnäytelmänsä tähden.

Mona houkuttelee Tanelin mukaansa New Yorkiin teatterikurssille, mutta onko Monan kiinnostus vilpitöntä vai hakeeko hän vain sensaatiota pitkän, komean päänäyttelijänsä avulla? Kyse on mahdollisista ja mahdottomista valinnoista, suurista ja pienistä unelmista. Vastakkain ovat teatteri ja porno, luottamus ja hyväksikäyttö. Se on nuoren miehen kehityskertomus, loppu on toiveikas.

Riikka Ala-Harja on opiskellut opettajaksi Kajaanin opettajankoulutuslaitoksella ja dramaturgiksi teatterikorkeakoulussa, joten hän tuntee hyvin Kajaanin historian ja teatterimaailman. Hän on julkaissut yhteensä parikymmentä kuunnelmaa, novellikokoelmaa, käsikirjoitusta ja romaania. ”Tom, Tom, Tom” vuodelta 1998 oli Finlandia-palkintoehdokas, uusin romaani on ”Kanaria”, 2010.

Kajaanin 360-vuotinen historia on houkutellut monia kirjailijoita Topeliuksen Välskärin kertomuksista alkaen. Jussi Kukkonen kirjoitti useita Kajaaniin sijoittuvia seikkailuja, Anneli Kanto kuvasi Kajaanin linnan vangin Wivalliuksen ja Eeva-Liisa Aronen on kirjoittanut Maria Renforsista. Lisää Kajaaniin ja Kainuuseen sijoitettuja teoksia löytyy sivustolta:
Ryysyrannasta maailman kauneimpaan kylään
(lmt)

26.3.2011

Mikkanen, Raili: Suomen lasten linnakirja


Raili Mikkanen, Laura Valojärvi: Suomen lasten linnakirja. Minerva 2011.

Raili Mikkanen on kirjoittanut useita kaunokirjallisia teoksia, jotka pohjaavat historiallisiin faktoihin.

Tässä hänen kirjoittamassaan ja Laura Valojärven kuvittamassa teoksessa käydään läpi suomalaisia linnoja ja linnoituksia, joissa tekijöiden mukaan ”yhä voi vaikka seikkailla”. Teoksessa kuvataan linnoja, jotka on entisöity ja joissa järjestetään erilaisia tapahtumia. Niinpä Kajaanin rauniolinnaa teoksessa ei käsitellä.

Linnoista ja linnoituksista kuvataan niiden syntyhistoriaa ja elämää eri aikoina. Jokaisesta linnasta annetaan ensin tietopaketti ja sitten linnaan sijoitettu fiktiivinen tarina kuvaa jonkin lapsen näkökulmasta entisaikojen elämää ja tapahtumia.

Teoksessa käsitellään Turun, Hämeen, Raaseporin, Kastelholman ja Savon linnoja. Kartanolinnoista tutustutaan Mannerheimin syntymäkotina tunnettuun Louhisaaren kartanolinnaan ja linnoituksista Suomenlinnaan sekä Lappeenrannan ja Svartholman linnoituksiin.

Tarinoissa seikkailee kuninkaan poikia, hovineitoja, pikku piikoja, kenraaleita, kartanonherroja, paroneita, ruotsalaisia ja venäläisiä sotajoukkoja. Yksi jännittävimmistä tarinoista on kertomus Olavinlinnan vangin paosta, johon tarinaan Laura Valojärven ovela kuvitus tuo lisäjännitystä.

Hämeenlinnasta kuvataan Matti-pojan roolia linnanpäällikkyydestä juonittaessa ja Pirkko-piian asettumista osaksi linnan palvelusväkeä.
Kirjan sisäkannen lehdillä on kartta, josta selviää linnojen sijainti Suomessa. PA

21.2.2011

Wolfgang Amadeus Mozart : Dancing Mozart


Wolfgang Amadeus Mozart : Dancing Mozart
Alba Records, 2010

Levy Dancing Mozart esittelee W.A.Mozartin “tanssillisen” musiikin säveltäjänä.

1700-luvun suosikkitanssit erosivat toisistaan niin luonteen kuin askelkuvioiden puolesta. Menuetti oli perinteikäs hovitanssi , nopeampi kontratanssi taas oli peräisin englantilaisesta country dancesta, maalaistanssista, joka Wienissä esiintyi ohimenevänä muoti-ilmiönä, usein vinhasti pyörivänä piiritanssina. Saksalainen tanssi oli rahvaan piiritanssi, joka myöhemmin kehittyi ländleriksi ja valssiksi. Sen tyyliin kuuluivat kaikenlaiset hypyt ja loikat, iloisen pyörähtelyn ohella.

Kun Mozart 1787 nimettiin ”keisarillisen ja kuninkaallisen kamarimuusikon” virkaan, hän toivoi, että titteli olisi tuonut hänelle vakaviakin sävellystehtäviä. Toisin kävi, Wienin hovi tilasi häneltä tukuttain tansseja, joita hoviorkesteri esitti karnevaaliaikana kuuluisissa Redouten-saleissa. Mozartin tiedetään itsekin tanssineen juhlissa mielellään.

Levyllä kuullaan Viisi kontratanssia, kuusi saksalaista tanssia, pari marssia ja muutama muu orkesterikappale.

Musiikin esittää Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri Juha Kankaan johdolla. Toimittaja Risto Nordell arvioi levyä osuvasti: Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin Mozartissa yhdistyvät uutta luovalla tavalla pohjalainen suoraselkäisyys, parhaat pelimanniperinteet ja rokokoon puuteripölyisten salien eleganssi. (HH)

7.2.2011

Fiami: Galilein elämät


Fiami: Galilein elämät: matka halki tähtitieteen historian. Ursa 2009.

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry on julkaissut teoksen, joka on sarjakuvamuodossa toteutettu huumoria sisältävä tietoteos. Teos on käännös ranskankielisestä alkuteoksesta ja sen on piirtänyt sveitsiläinen sarjakuvien tekijä Fiami.

Teoksessa käsitellään tähtitieteen historiaa, filosofiaa ja mm. matematiikan kehitystä. Teoksessa kuljetaan läpi historian Babylonista vuodesta 568 eaa. Aleksandrian, Intian Kusumpuran, Galilein Padovan, Halleyn ja Newtonin Lontoon kautta nykypäivän koululaisten oppitunnille.

Alkuperäinen teos on käännetty useille kielille ja Sveitsissä teoksen ympärille on rakennettu myös nuorten TV-sarja tähtitieteestä.

Sarjakuvateoksessa kerrotaan hauskasti tähtitieteen kehityksestä ja mm. aikakäsityksemme synnystä. Siitä selviää mm. se, miksi meidän ajanlaskussamme ja geometriassamme on käytössä 60:een perustuva numerojärjestelmä.

Teoksesta selviää myös, miten Mesopotamiassa kehitettiin yksinkertaisia laskutoimituksia monimutkaisten tehtävien ratkaisuun ja millä tavoin kreikkalainen Eratosthenes laski maapallon ympärysmitan. Sormilla laskemiseenkin löytyy konsteja, joita Lähi-idässä on ollut käytössä pitkään.

Ihmisiä on kautta aikojen kiehtonut tähtitaivas ja tähtitaivaan tutkimisella on ollut vaikutusta muiden tieteenalojen kehitykseen. Tämä teos sopii luettavaksi sekä lapsille että aikuisille, mutta matematiikan perustaitojen hallinta auttaa ymmärtämään tarinoita paremmin. PA

27.1.2011

Paco Roca: Ryppyjä


Paco Roca: Ryppyjä, suom. Anu Partanen
WSOY, 2010, 104 s.

Alzheimer vammauttaa leikkaamalla ennakoimattomia ja yhä lisääntyviä aukkoja tajuntaan. Se on pelottavaa ja ahdistavaa. Pelkkä tieto ei riitä, hyvä kirja auttaa ymmärtämään myös tunteita.

Sarjakuva ”Ryppyjä” kertoo hoitokotiin joutuvan Emilion vähitellen katoavasta maailmasta ja vaipumisesta tavoittamattomiin, tyhjyyteen. Kun sanat häviävät, kuvat kertovat, kunnes nekin häipyvät.

Kohtaamme dementiakodin asukkaat: rouva Rosario on matkalla Istanbuliin, Miguel toimii välittäjänä, sanansa menettänyt Juan poimii muiden sanoja ja Dolores seuraa miestään toiseen kerrokseen, unohduksen ja unen valtakuntaan. Ilmeikkäästi ja selkeästi piirretyt hahmot ja lämmöllä kuvatut henkilöt koskettavat. Lempeä huumori keventää vakavaa aihetta.

Takakannen taitteessa sarjakuvantekijä kertoo koonneensa kirjaan kertomuksia todellisista ihmisistä. Espanjalainen Paco Roca vieraili Helsingin sarjakuvafestivaaleilla syyskuussa 2010, palkittu teos ”Ryppyjä” on ilmestynyt alun perin ranskaksi.

Eri näkökulmia Alzheimeriin:
John Bayleyn muistelmien pohjalta tehty elokuva ”Iris” (2003) seuraa miten kirjailija Iris Murdoch lopulta itsekin katoaa ”suljettuun kirjaan”.
Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat (2009), biofyysinen selitys ajatteluun, maailmankuvaan ja uskontoon
Lisa Genova : ”Edelleen Alice” (2010) pohtii varhain puhjenneen Alzheimerin seurauksia ja periytymistä.
Saara Kesävuori: ”Hyvä isä” (2008), tyttären hämmennys isän sairastuessa
Richard Taylor: ”Alzheimerin kanssa: minun tarinani” (2008), varhaisen diagnoosin saaneen potilaan kertomus
(lmt)

20.1.2011

Veikko Huovinen: Mikäpä tässä

Lukupiiri 19.1.2011

Vuoden ensimmäisessä lukupiirissä oli puitavana kaksi kirjaa. Alla joitakin muistiinpanoja keskustelusta.

Veikko Huovinen : Mikäpä tässä (1969)
- Paljon puhetta viinasta. Viinan avulla pyöritetään niin urheilukilpailuja kuin seminaareja ja kulttuuriakin. Jokainenhan meistä on potentiaalinen juoppo. Juopot ylläpitävät tätä yhteiskuntaa maksamalla huvistaan korkeaa veroa - paitsi ne, jotka itse valmistavat juomansa.
- Huovisen juopot ovat syrjässä, pois tieltä eivätkä muiden haittoina.
- ”Vanhan juopon lähtö” Kun juoppo alkaa olla tarpeeksi raihnainen, hän järjestää lähtönsä itse, siististi, Iltalehteä lukien.
- ”Viinankätkijä” on aivan omaa luokkaansa, kertomus enosta, geokätkeilijöiden isoisästä.
- ”Vuorineuvoksen murros” – terveisiä Pentti Linkolalle ja muille luonnonsuojeluun ja köyhäilyyn hurahtaneille kaupunkilaisille.
- ”Tytöt” on hyvin sympaattinen kuvaus omasta elämästä. Tätä taatelikakkua Veikko Huovinen on myöhemmin muistellut vesi kielellä. Lienevätkö tytöt tiedossa ja tallentaneet oman versionsa Huovisen muistokeräykseen?
- ”Metsämaisteri vaikenee” – on muista poikkeava, totinen ja todentuntuinen tarina porukan ulkopuolelle jättämisestä, jossa pohditaan mitä on ”metsämieshenki”, jotakin reilua…
- Keskusteltiin myös suomalaisten itsetunnosta – Huovinen kirjoittaa usein herroista aika ilkeästi, mutta ei asetu varsinaisesti työläisenkään puolelle.

Leena Marja Tikkanen

Veikko Huovinen : Rasvamaksa

Lukupiiri 19.1.2011

Lukupiirissä keskusteltiin kahdesta Veikko Huovisen teoksesta. Tässä muistiinpanoja "Rasvamaksan" herättämästä keskustelusta.

Veikko Huovinen : Rasvamaksa (1973)
- Monet jutut kommentoivat 1970-luvun ajankohtaisia ilmiöitä, mutta purevat edelleen.
- Ihmissyöntijutut puistattivat. Sallittaisiinko nykyisin tällaisten juttujen painaminen? Mietittiin oliko näiden ihmissyöntikertomusten pohjalla purkaus afrikkalaisia hirmuhallitsijoita vastaan?
- Ensimmäinen juttu ”Rasvamaksa” on antanut nimen Tero Koistisen artikkelille ”Hyvälle maistui Pörhösen maksa: ruokakulttuurisia kohtaamisia Veikko Huovisen tuotannossa”
- ”Ota tyttö ojasta” on yhdistelmä My Fair Ladyä ja Juurakon Huldaa. Onko jokaisen miehen unelma kouluttaa piiasta sopivan sivistynyt vaimo?
- ”Hanhikorppikotka” (kansantarina Liettuasta). Tarinan alussa Liettuassa poikkeavat myös Kalevipoeg Kekkonenas ja Veikas Huovinenas, mutta sen päähenkilö on yksinäinen metsästäjä Anaksimandros Hyrkäs. Hanhikorppikotka on todella mahtavan kokoinen ilmestys : sen pituus on noin metrin ja siipien kärkiväli voi olla yli 2,50 metriä. Aikuinen hanhikorppikotka painaa jopa 10 kiloa. Tämän haavoittuneen jättiläisen Anaksimandros hoivaa terveeksi ja saa siitä ystävän ja hauskan kumppanin metsämökkiinsä. Kunnes on aika vaihtaa ammattia ja maisemaa.
- ”Postia” – ilkkuu läänintaiteilijoita ja julkilausumia. Myös Eino Leino saa terveiset. Huovisen nimien keksintägeneraattori on loistossaan.
- ”Sielunvaellusta” – Veikko Huovisen kirja on kirjoitettu 1973, mutta samalla viikolla kun lukupiiri tätä teosta luki, saimme uutisista kuulla, että suuri osa nykysuomalaisista uskoo sielunvaellukseen. Tässäpä heille oppia: Leevi Sytky siirtyy variksesta matikkaan, kokee elämää koerana ja Alkon paikallisjohtajana ennekuin lähtee kurkena Lappiin. Ei huono.

Leena Marja Tikkanen