21.12.2018

Kirjaston lukupiiri kevät 2019

Lukupiirin kevään 2019 aiheena on Viro. Lukupiiri kokoontuu pääkirjastossa keskiviikkoisin klo 17. Se on kaikille avoin ja maksuton. Tervetuloa!

23.1.   Luik, Viivi: Varjoteatteri (2011)
Romaani kuvaa elämän mittaista matkaa Virosta useiden maiden kautta Roomaan, jonne päähenkilö päätyy miehensä diplomaattityön johdattamana. Virolaisen näkökulman kautta avautuvat eri kulttuurien erot ja yhtäläisyydet. Tarina on myös kasvukertomus, jossa kirjailijanurasta haaveileva maalaistyttö etsii omaa paikkaansa maailmalta.



13.2.   Mihkelson, Ene: Ruttohauta (2011)
Ruttohauta on tarina metsäveljien ja heidän läheistensä kohtaloista Virossa neuvostomiehityksen aikaan. Päähenkilö on pieni tyttö, jonka vanhemmat pakenevat Stalinin kyydityksiä ja jättävät tyttärensä tämän tädin hoiviin. Tyttö laitetaan koulukotiin, jossa virolaislapsista kasvatetaan neuvostokansalaisia. Viron itsenäistyttyä hän on jo aikuinen, ja alkaa tutkia sukunsa vaiettuja vaiheita.


13.3.   Kross, Jaan: Syvyydestä (1989)
Omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä romaani kertoo Stalinin kuoleman jälkeisestä ajasta, jolloin Siperiaan karkotetut alkavat palata Tallinnaan. Yksi heistä on Peeter Mirk, joka päätyy töihin arkeologisille kaivauksille ja toivoo valoisampien aikojen viimein koittavan. Eräänä päivänä hän löytää keskiaikaisen salaisen käsikirjoituksen, jonka hän päättää piilottaa neuvostoviranomaisilta. Käsikirjoitus vie hänet jännittävään seikkailuun ja samalla pohdiskelemaan ihmisluonnon syvyyksiä.


17.4.   Wuolijoki, Hella: Koulutyttönä Tartossa 1901–1904 (1945)
Muistelmateoksessaan Hella Wuolijoki kertoo kouluvuosistaan Tartossa. Hän muutti lapsuudenkodistaan Viljandista Tarttoon 15-vuotiaana opiskellakseen Puškinin tyttökimnaasissa. Hän tutustui moniin merkkihenkilöihin ja tempautui mukaan ajan aatteisiin. Hänestä kuoriutui palavasydäminen taistelija, joka eli myös tavallisen koulutytön elämää iloineen ja murheineen. Kirja on julkaistu myös osana teosta Nuoruuteni kahdessa maassa (1986).

15.5.   Õnnepalu, Tõnu: Paratiisi (2017)
Paratiisi on viisas ja lempeä kertomus pienen hiidenmaalaisen kyläyhteisön elämästä. Kirjailija kuvaa nuoruusvuosiaan paikassa, jota hän kutsuu Paratiisiksi. Paratiisi on ylistys kotiseudulle ja arjen pienille ihmeille. Siitä huokuu elämänmyönteisyys ja arvostus kaikkea hyvää kohtaan, mitä ihmisen ympärillä on.




Lukupiiri kokoontuu pääkirjastossa. Se on maksuton ja kaikille avoin. Lisätietoja kirjastosta, kaupunginkirjasto@kajaani.fi, puh. 0881552423. Tervetuloa!

17.12.2018

Jodi Picoult: Sisareni puolesta


Jodi Picoult: Sisareni puolesta. 
Karisto Oy, 2006.

13-vuotias Anna tietää, että hän on saanut alkunsa koeputkessa, koska hänen siskonsa Kate tarvitsee soluja. Anna on pienestä asti toiminut harvinaista leukemian muotoa sairastavan isosiskonsa kudospankkina. Annan koko perheen elämä pyörii sairaan Katen ympärillä, Anna ja isoveli Jesse tuntevat olevansa ilmaa vanhempiensa silmissä ja reagoivat molemmat omilla tavoillaan.

Nyt heidän vanhempansa haluavat Annan luovuttavan toisen munuaisensa siskolleen. Anna päättää haastaa vanhempansa oikeuteen ja vaatia heiltä oikeutta omaan ruumiiseensa. Asianajaja Campbell Alexander luulee jutun olevan hetkessä ohi, mutta Annan asianajajaäiti vastaa kanteeseen. Anna tietää, että rakas Kate-sisko saattaa kuolla hänen päätöksensä takia, mutta ei voi enää antaa tilanteen jatkua. 

Sisareni puolesta herättää paljon tunteita ja pitää otteessaan alusta loppuun asti. Tarinaa kerrotaan eteenpäin soljuvasti monesta eri näkökulmasta, ääneen pääsevät Anna ja hänen perheenjäsenensä sekä hänen asianajajansa ja edunvalvojansa. Kirja päättyy tavalla, jota lukija ei varmasti osaa odottaa.

Heidi Tuikka

10.12.2018

Laila Kohonen: Miehuuskoe


Laila Kohonen: Miehuuskoe 1917.
Otava, 2017.

"Sata vuotta sitten Savonlinnassa."

Laila Kohonen on tammelalainen kirjailija, koulutukseltaan luokanopettaja. Hän on julkaissut toistakymmentä lasten ja nuorten romaania eri aiheista, jotka kuvaavat joko nykyaikaa tai sijoittuvat menneeseen aikaan. Eräässä haastattelussa hän on kertonut saaneensa kirjoittamisen kipinän jo lapsuudessa kuunnellessaan isänsä tarinoita muurahaisista ja kahdeksan vuotiaana muurahaispesää katsellessaan päättänyt ryhtyä kirjailijaksi.

Miehuuskoe 1917 on koulupojan näkökulma Suomen vaikeista kohtalonhetkistä ja perustuu kirjailijan isän kokemuksiin loppukesäisestä Savonlinnasta. Hän oli kirjan Vilhoa hieman vanhempi, täytti tuolloin 17 vuotta.

Kirjassa eletään vuotta 1917 Savonlinnassa. Kaksitoistavuotias Vilho kavereineen viettää suhteellisen huoletonta elämää ja he keksivätkin vaarallisen miehuuskokeen. Jokaisen pitää kiertää Olavinlinnan muuri, kalliot ovat rosoiset ja terävät, virta on voimakas.

Poikien perheet ovat eri yhteiskuntaluokista. He näkevät sinä syksynä kaupunkilaisten ja perhetuttujenkin jakautuvan kahteen eri leiriin. Vilhon isä unelmoi itsenäisestä Suomesta ja liittyy suojeluskuntaan ylläpitämään järjestystä kaupungissa. Vilhon luokkakaverin Birgerin perheessä toivotaan Suomen liittyvän osaksi Ruotsin kuningaskuntaa ja tyttölyseota käyvän Kaijan hevosajurina työskentelevä isä puolestaan on kietonut punaisen nauhan hihaansa. Ystäviin kuuluu myös Petja, venäläisen kauppiaan poika.

Omaa miehuuskoetta suorittaessaan Vilho ei osaa aavistaa joutuvansa vielä todelliseen miehuuskokeeseen. Kaupunki muuttuu syksyn kuluessa levottomaksi ja Vilho kavereineen päätyy todistamaan maamme itsenäisyyttä edeltäviä vaikeita tapahtumia. Lakkoillaan ja lyseon oppilaat ryhtyvät passiiviseen vastarintaan ja Vilho kavereineen aloittaa vakoilupuuhat, kun Venäjältä saapuu rangaistusretkikunta ja ihmisiä aletaan vangita.

Eija Huhtanen

27.11.2018

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika.
Tammi 2018.

Viikko on todellakin pitkä aika, ainakin jos toisistaan etääntyneet perheenjäsenet laitetaan karanteeniin neljän seinän sisälle, vanhaan sukukartanoon englannin maaseudulle. Kun siihen lisätään vielä jokaisen tarkoin varjellut, mutta väkisin esiin pyrkivät salaisuudet, on tämä hykerryttävä soppa valmis.

Birchin perheen aikuinen lääkäritytär Olivia palaa jouluksi kotiin Afrikasta, jossa hän on ollut avustustyössä taistelemassa Haag-tautiepidemiaa vastaan. Hänen on oltava viikko karanteenissa tartuntariskin vuoksi, ja muu perhe osallistuu karanteeniin vapaaehtoisesti, jotta he voivat viettää joulun yhdessä. Olivian lisäksi paikalla ovat hänen vanhempansa ja aikuinen sisko Phoebe.

Olivian äidille Emmalle karanteeni on tervetullut mahdollisuus korjata perheen etääntyneitä välejä. Avioliitto Andrewin kanssa on viilentynyt, ja keskenään hyvin erilaiset tyttäret ovat kadottaneet yhteytensä. Emmalle joulu on erityisen tärkeä, sillä hän on juuri saanut pelottavan diagnoosin, josta hän ei tosin halua kertoa perheelleen, ettei joulu menisi pilalle.

Tarinan edetessä selviää, ettei Emma ole ainoa, joka pimittää suuria asioita perheeltään. Salaisuudet kirjaimellisesti tunkeutuvat sisään eristettyyn taloon. Toistuvista järkytyksistä huolimatta perheenjäsenet eivät pääse pakoon toisiaan. Mitä tapahtuu, kun ongelmien kohtaaminen on ainoa mahdollisuus?

Viihdyttävä tarina onnistuu myös koskettamaan. Tyyli on kepeä, mutta teos sivuaa myös vaikeita aiheita, kuten sairautta ja Afrikan köyhien alueiden hätää. Parasta tässä kirjassa on perhesuhteiden lämmin, aito kuvaus. Vaikka perheenjäsenten välillä on paljon rakkautta, on myös pinnan alle haudattua katkeruutta, syyllisyyttä ja epävarmuutta. Eniten kuitenkin sitä rakkautta.

Hanne Heikkinen

14.6.2018

Kirjaston lukupiiri syksy 2018

Kaupunginkirjaston lukupiiri jatkuu syksyllä pääkirjastossa keskiviikkoisin klo 17.
Syksyn lukupiirissä luetaan tarinoita saamelaisista. Mukana on kaksi kainuulaislähtöistä kirjailijaa. Päivi Alasalmi on kotoisin Vuolijoelta ja Mikko-Pekka Heikkinen on käynyt koulunsa Suomussalmella.

19.9.       Alasalmi, Päivi: Joenjoen laulu (2013)

Joenjoen laulu on saamelaisten tarina, joka kulkee kolmessa aikatasossa, 1500-luvulta nykypäivään.
Joenjoen laulu on kipeä, kaunis ja maaginen romaani. Se näyttää, miten saamelainen kulttuuri ja kansa vähitellen tapetaan, kun ensin otetaan pois uskonto, sitten kieli ja elinkeinot. Koskettavien yksilötarinoiden kautta se kasvaa kokonaisen kansan kohtalon kuvaukseksi. (Gummerus)
17.10.     Vest, Jovnna-Ánde: Poropolku sammaloituu (1990)

Poropolku sammaloituu voitti saamelaisromaanien kilpailun, jonka järjestivät karasjokilainen kustantamo Davvi Media ja oslolainen Aschehoug. Kirja on jo julkaistu saameksi ja norjaksi. Poropolku sammaloituu on pojan kertomus isästään. Romaani puhuu pienellä äänellä suurista asioista, suuresta muutoksesta, joka vähitellen mursi saamelaisen elämänmuodon pitkät perinteet. (takakansitekstistä)
14.11.     Kariniemi, Annikki: Villihanhien suku (1978)

Väkevä kertomus erään saamelaisen suvun vaiheista kaukaa sadunhohtoisesta menneisyydestä Ruijan meren rannoilta uusille asuinsijoille, uuteen aikaan. Annikki Kariniemi on jälleen kiehtovimmassa ympäristössään, missä todellisuus ja taru yhtyvät rikkumattomaksi kokonaisuudeksi. Villihanhien suku on rikas ja värikylläinen, elämälle uskollinen romaani, jossa pääsee täysiin oikeuksiinsa myös kirjailijan omaleimainen kielenkäyttö. (takakansiteksti)
 
12.12.     Heikkinen, Mikko-Pekka: Poromafia (2016)

Romaani perheestä.

Nelihangan suku on hallinnut Utsjokea rautaisin ottein kauemmin kuin kukaan jaksaa muistaa.
Jouni-Sammeli Nelihanka hylkää perintöosansa taakseen katsomatta ja perustaa rikollisen moottorikelkkajengin. Pukemalla Ahma SC:n liivit ylleen Jyppyrä haastaa niin isänsä arvovallan kuin ansaintakeinot ja valta-aseman Lapissa. Seurauksena on jengisota, jonka lopputuloksena koko saamelainen elämäntapa mullistuu. (Johnny Kniga)

Lukupiiri on kaikille avoin ja maksuton.

Tervetuloa!


Lisätietoa kirjaston neuvonnasta
kaupunginkirjasto@kajaani.fi, puh. 08 81552423

22.5.2018

Riina & Sami Kaarla: Arttu Tirttu herää henkiin


Riina & Sami Kaarla: Arttu Tirttu herää henkiin. Lasten keskus 2017. Arttu Tirttu katoaa. Lasten keskus 2018.

Arttu Tirttu on kumilelu, jollaisia saa hampurilaispaikoissa lasten annosten kylkiäisinä. Tämä lelu onkin vähän erilainen. Hän tulee heitetyksi roskiin, ajautuu kaatopaikalle ja siellä kelluessaan avuttomana maalipöntössä tulee niin ärsyyntyneeksi, että napsahtaa eloon ja ponnahtaa ylös. Siitä alkaa Artun seikkailu. Seikkailu vie hänet mm. koiraleluksi, pienen tytön prinsessaleikkeihin röyhelöihin puettuna, erään pojan kuminkestävyystesteihin ja moneen muuhun tilanteeseen. Arttu kaipaa sopivaa kotia ja hyvää ystävää. Silloin hän löytää Jimin kotitalon.

Jimi on koulupoika, joka asuu kahdestaan mummonsa kanssa. Kun Arttu ilmaantuu taloon, Jimi epäilee häntä ensin hiireksi tai rotaksi ja näiden kahden välillä alkaa pyydystyskilpa, josta molemmat oppivat nauttimaan. Arttu on aivan liian nokkela, sitkeä ja tomera jäädäkseen Jimin rakentamiin ansoihin. Hän jättää jälkeensä viestilappusia, jotka hämmentävät Jimiä ja lopulta nämä kaksi kohtaavat. Kohtaamisesta syntyy molempien kaipaama ystävyyssuhde. Kirjan lopussa selviää mm., millä veikeällä tavalla Arttu Tirttu on saanut nimensä.

Tämä ensimmäinen Arttu Tirttu -sarjan teos luo pohjan kaksikon tuleville seikkailuille. Tänä vuonna ilmestyneessä sarjan jatko-osassa ”Arttu Tirttu katoaa” ystävykset seikkailevat majakkasaarella, jonne Jimin luokka menee retkelle. Jimi ei ole kehdannut tunnustaa kavereilleen Artun olemassaoloa, vaan pyrkii koko ajan salaamaan hänet, mistä Arttu ei ole lainkaan innoissaan. Jimin luokalle on tullut uusi oppilas Eleonora, joka poikkeavuudellaan kiinnostaa Jimiä.  Ja niinhän siinä käy, että Artun toimesta he jäävät veneestä ja kolmistaan autiolle majakkasaarelle. Tuolloin Jimin salaisuus paljastuu Eleonooralle, joka osoittautuu hyvin kekseliääksi selviytyjäksi.

Sarja on hyvin hauskaa ja lennokasta tarinaa, mukavasti ja veikeästi kuvitettu, oikein sopivaa luettavaa alakoululaisille.  Sarjassa on ilmestymässä ensi syksynä seuraava osa.

Paula Alaraasakka

21.5.2018

Alex Schulman : Unohda minut



Schulman, Alex : Unohda minut
Nemo, 2017

Kirjoittaja on ruotsalainen toimittaja ja tunnettu mediapersoona. Hän omistaa tämän kirjan veljilleen Callelle ja Niklasille ja huomauttaa omistustekstissä, että kertomuksen näkökulma on ainoastaan hänen, veljillä voi tarina olla toisenlainen.

Tämä on tositarina kolmilapsisesta perheestä, pedantista isästä ja alkoholisoituvasta äidistä. Tämä on myös tarina pojan lapsuudesta ja kasvusta aikuisuuteen perhesalaisuuden keskellä. Kertomus ei ole pelkkä kuvaus alkoholismista, vaikka se näyttäytyykin hallitsevana perhesuhteissa.

Alexin varhaislapsuuden muistoissa äiti on iloinen, hauska, välittävä ja lämmin. Mökillekin pojat menivät mielellään äidin kyydissä, sillä isällä oli aina ajaessaan hermo pinnassa. Hän aikataulutti perheen yhteisen ajan lähes minuutilleen. Kaiken piti tapahtua suunnitellun puitteissa, siitä piti huolen aikataululappu rintataskussa.

Alex osasi jo lapsena lukea pieniä merkkejä siitä, mihin suuntaan kodin tunneilmasto kulloinkin kulki. Lasin kilinä tai hiljaisuus suljetun makuuhuoneen oven takana, tuen ottaminen seinästä, jopa tuhkan karistaminen ohi tuhkakupin olivat merkkejä siitä, että tilanne voi päättyä raivokohtaukseen. Lapset alkoivat pelätä ja varoa. Äidin ilkeät kommentit satuttivat. Pahinta kaikesta oli kuitenkin se, kun äiti katsoi ohi, eikä nähnyt häntä. Missä vaiheessa tilanne muuttui? Mihin katosivat ne ilon täyttämät päivät? Milloin ne muuttuivat piinaavaksi hiljaisuudeksi? 

Sovinnon etsimisen aika alkaa, kun äidin alkoholismi koskettaa Alexin omaa perhettä. Hän ymmärtää, että äiti omalla käytöksellään pyrkii hallitsemaan myös häntä. Aikuinen poika joutuu miettimään, mitä on tehnyt väärin, kun äiti ei vastaa puheluihin tai kun hänen tekstiviesteissään on huutomerkkien paraati.

”Kun hän ei vastaa, hän on pettynyt minuun. Kun hän on todella vihainen, hän lopettaa pelin ykskantaan. Silloin näyttööni tulee ilmoitus: ”Lisette Schulman resigned.”

Eija Huhtanen
Otanmäen kirjasto

Jussi Marttinen : Palvelukseen halutaan robotti


Jussi Marttinen : Palvelukseen halutaan robotti – tekoäly ja tulevaisuuden työelämä. 2018.

Robottilentokoneet, dronet, robottiautot ja - laivat kuljettavat meitä tulevaisuudessa. On hupi-, apu- ja opetusrobotteja, robotti-imureita, -ruohonleikkureita ja terapiarobotteja, hylkeenpoikasia. Nämä ovat vain jäävuoren huippu, teollisuusrobottien yhteenlaskettu liikevaihto on lähes satakertainen muihin verrattuna. Jäämmekö vaille työtä ja ihmissuhteita? Halutaanko ihminen vapauttamassa ihmisestä?

Marttinen selvittää kirjassaan teknologian kehitystä ja vaikutusta talouteen ja työllisyyteen. Kehruu-Jennystä alkanut teollisten vallankumousten sarja huipentuu Teollisuus 4.0 -nimitettyyn vaiheeseen. Uudet teknologiat eivät ole fyysisiä laitteita, vaan käsitteitä kuten pilvipalvelut, tekoäly, big data eli suurten tietomassojen käsittely ja esineiden internet, jossa laitteet kommunikoivat keskenään tietoverkkojen avulla.

Marttinen erittelee automatisaation, robotisaation ja digitalisaation kehittymistä, saavutuksia ja seurauksia. Uhkaako tekoälyn tuominen koneisiin käynnistää robottien ylivallan synkimpien tieteiselokuvien tapaan ja tuhota ihmiskunnan? Voivatko ne ainakin korvata ihmiset missä tahansa tehtävässä?

On myös ajateltu, että ihminen voidaan muuttaa tekoälyn ja älyn hybrideiksi. Ihmiset voisivat luoda yhteyden pilveen, jossa tuhannet tietokoneet täydentäisivät älyämme. Näistä visioista ollaan vielä kaukana, mutta älyä on jo lisätty vaatteisiin, älykelloihin ja laseihin tai ihon alle laitettaviin implantteihin.
                  
Ihmisen kokemuksia ja työtehoa voidaan parantaa virtuaalitodellisuudella tai lisätyllä todellisuudella. Pokemon Go –pelin lisätty todellisuus koukuttaa. Samaa tekniikkaa on hyödynnetty esimerkiksi autoteollisuudessa, sisustussuunnittelussa ja sodankäynnissä. Teollisuudessa työohjeet ja 3D-mallit voidaan heijastaa älylaseihin, jolloin työntekijällä on kädet vapaana ja ohjeet esillä koko työn ajan.

Ihminen ei katoa ainakaan vielä. Robotit ja tekoälysovellukset ovat toistaiseksi kapea-alaisia, tiettyyn tehtävään suunniteltuja. Mitä kehittyneemmäksi ja monimutkaisemmiksi robotit muuttuvat, sitä herkemmin ne vikaantuvat. Robottien kehittäminen on myös kallista. Suurimmat hyödyt ovat tähän mennessä löytyneet ihmisen ja koneen yhteistyössä. Esimerkiksi autoteollisuudessa robotit ovat keskeisiä, silti työntekijöitä tarvitaan, kuten Uudenkaupungin autotehtaan rekrytointikampanja osoittaa. Lääketieteen kehittymiselle tekoälysovellusten käyttö antaa aivan uusia ulottuvuuksia.

Teknologia on korvannut työntekijöitä ennen, tekee sitä nyt ja tulevaisuudessakin. Uusia ammatteja syntyy kadonneiden tilalle. Automaatioinsinöörinä työskentelevä Jussi Marttinen suhtautuu tulevaisuuteen luottavasti ja haluaa kirjallaan lisätä tietoa ja poistaa turhia pelkoja tekniikan kehittymisestä.

Lisää tekoälystä:
Pentti Haikonen: Tietoisuus, tekoäly ja robotit. (2017)
Tekniikan tohtori kertoo tekoälyn kehittymisestä ja pohtii tietoisuutta ja sen olemusta selkeästi ja kiinnostavasti. Kirjassa on hyvä sanasto asiaan liittyvistä termeistä ja käsitteistä.

Leena Marja Tikkanen

16.4.2018

Nathan Hill: Nix.

Nathan Hill: Nix. Gummerus 2017.


Nathan Hillin esikoisromaani Nix on polveileva tarina nuoresta miehestä ja hänen kauan sitten kadonneesta äidistään, joka ilmestyy takaisin poikansa elämään erikoisella tavalla. Se on myös kertomus todellisuuden peittymisestä lukuisten toisistaan poikkeavien tarinoiden alle.

Samuel Andresen-Anderson on opettaja, joka yrittää kirjoittaa romaania, mutta tosiasiassa haltijana seikkailu nettipeli Elfscapessa haukkaa suuren osan hänen ajastaan. Samuel elää niin tiiviisti pelimaailmassa, että hänen äitiään Fayea koskevat uutisotsikot menevät häneltä aluksi täysin ohi. Pian hän saa kuitenkin kuulla, että Fayea uhkaa vankilatuomio, sillä häntä syytetään poliittisesta hyökkäyksestä kuvernööriä vastaan. Vaikka Samuel ei enää tunne äitiään, koko juttu tuntuu hänestä uskomattomalta.

Faye on hylännyt perheensä Samuelin ollessa lapsi. Silti Samuel on siinä uskossa, että nuorena hänen äitinsä oli rauhallinen pikkukaupungin tyttö. Mediassa kerrotaan kuitenkin aivan toisenlaisia tarinoita Fayesta mielenosoituksiin osallistuneena hippinä, jota on syytetty rikoksista jo nuoruudessaan. Samuel alkaa selvittää totuutta äidistään ja joutuu kysymään myös sen kaikkein kipeimmän kysymyksen: Miksi äiti aikoinaan lähti?

Nixiä on tituleerattu uudeksi suureksi amerikkalaiseksi romaaniksi. Suuri se onkin, eikä vain sivumäärältään. Rinnakkain kulkevat aikatasot Fayen nuoruudesta, Samuelin lapsuudesta ja heidän uudesta kohtaamisestaan nykyajassa. Kansien väliin mahtuu isoja teemoja, yhteiskuntakritiikkiä, useita perusteellisia elämäntarinoita ja sivupolkuja, jotka kaikki on limitetty tarinaan niin, että kokonaisuus pysyy rönsyilystä huolimatta kasassa. Tiiviimpää ilmaisua ei jää kaipaamaan, sillä Nixin sivuhenkilötkin ovat niin kiinnostavia, että heihin haluaisi melkein tutustua vielä paremmin.

Nathan Hill kirjailijana ennen kaikkea tarinankertoja, ja Nix onkin hyvällä tavalla perinteinen romaani. Teoksen kieli on juuri sellaista, kuin se tällaisessa hienossa tarinassa pitääkin olla: huomaamatonta, mutta sujuvaa.


Hanne Heikkinen