Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika.
Tammi 2018.
Viikko on todellakin pitkä aika, ainakin jos toisistaan etääntyneet perheenjäsenet laitetaan karanteeniin neljän seinän sisälle, vanhaan sukukartanoon englannin maaseudulle. Kun siihen lisätään vielä jokaisen tarkoin varjellut, mutta väkisin esiin pyrkivät salaisuudet, on tämä hykerryttävä soppa valmis.
Birchin perheen aikuinen lääkäritytär Olivia palaa jouluksi kotiin Afrikasta, jossa hän on ollut avustustyössä taistelemassa Haag-tautiepidemiaa vastaan. Hänen on oltava viikko karanteenissa tartuntariskin vuoksi, ja muu perhe osallistuu karanteeniin vapaaehtoisesti, jotta he voivat viettää joulun yhdessä. Olivian lisäksi paikalla ovat hänen vanhempansa ja aikuinen sisko Phoebe.
Olivian äidille Emmalle karanteeni on tervetullut mahdollisuus korjata perheen etääntyneitä välejä. Avioliitto Andrewin kanssa on viilentynyt, ja keskenään hyvin erilaiset tyttäret ovat kadottaneet yhteytensä. Emmalle joulu on erityisen tärkeä, sillä hän on juuri saanut pelottavan diagnoosin, josta hän ei tosin halua kertoa perheelleen, ettei joulu menisi pilalle.
Tarinan edetessä selviää, ettei Emma ole ainoa, joka pimittää suuria asioita perheeltään. Salaisuudet kirjaimellisesti tunkeutuvat sisään eristettyyn taloon. Toistuvista järkytyksistä huolimatta perheenjäsenet eivät pääse pakoon toisiaan. Mitä tapahtuu, kun ongelmien kohtaaminen on ainoa mahdollisuus?
Viihdyttävä tarina onnistuu myös koskettamaan. Tyyli on kepeä, mutta teos sivuaa myös vaikeita aiheita, kuten sairautta ja Afrikan köyhien alueiden hätää. Parasta tässä kirjassa on perhesuhteiden lämmin, aito kuvaus. Vaikka perheenjäsenten välillä on paljon rakkautta, on myös pinnan alle haudattua katkeruutta, syyllisyyttä ja epävarmuutta. Eniten kuitenkin sitä rakkautta.
Hanne Heikkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti