Gru (äänenä Steve Carell) on superkonna, jolla on hallussaan ykkösilkimyksen titteli. Vector (Jason Segel) on uusi rikollinen, joka on noussut kovaksi kilpailijaksi. Sisuuntunut Gru päättääkin tehdä kaikkien aikojen rikoksen: hän aikoo kaapata kuun taivaalta. Tässä apunaan hän suunnittelee käyttävänsä kutistusvekotinta, joka hänen on ensin hankittava käsiinsä. Vector on tämänkin suunnitelman esteenä. Grun apuna rikossuunnitelmissa ovat salaisessa laboratoriossa hääräävät uskolliset keltaiset pikkukätyrit ja tohtori Nefario (Russell Brand). Gru myös adoptoi kolme orpotyttöä, joita hän häikäilemättä käyttää kieroihin suunnitelmiinsa.
Itse ilkimys ei aivan pärjää Pixarin (mm. Wall-E) tai Dreamworksin parhaille animaatioille, mutta ei ole heikoimmasta päästä. Huvittavia hetkiä riittää aikuisillekin ihan riittävästi, vaikka kunnon nauruja elokuva harvemmin irrottaa. Ehkä hauskinta antia ovat Grun pallopäiset pikkukätyrit, joiden osittain käsittämättömille mongerruksille ja toilailuille allekirjoittanut jaksoi aina hörähdellä. Elokuvan pohjajuoni on ennalta arvattava: ilkeinkin ilkimys muuttuu kilttiäkin kiltimmäksi pehmoksi ja sitä rataa. Ainakaan aikuiskatsojalle tällainen peruskliseinen juoni ei tarjoa mitään uutta. Huumori on nykyanimaatioille tyypillistä "jokaiselle jotakin" eli niin lapset (ehkä perheen pienimpiä lukuun ottamatta) kuin aikuisetkin voivat huoletta istua elokuvan pariin, eikä kellään käy aika pitkäksi. Nimekkäät ääninäyttelijät vetävät roolinsa ihan mukiinmenevästi. Suomeksi dubattua versiota en voi kommentoida, koska katsastin elokuvan alkuperäisversiona.
Itse ilkimys tarjoaa hauskaa ja laadukasta animaatioelokuvaa, jonka hengästyttävää vauhtia katsoessa ei pitkästy. Levyn ekstramateriaalikin on katsomisen arvoista.
Kakkososaa odotellessa...
JO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti