Maritta Lintunen: Stella.
WSOY 2018.
Lahjakkuus on armo ja taakka, todetaan Maritta Lintusen uusimmassa romaanissa. Stella on tarina ihmisistä, joilla on taiteellisia lahjoja. Toisilla lahjat jäävät käyttämättä käytännön sanelemasta pakosta, toisilla oman pelon tai vahvempien ihmisten painostuksen vuoksi. Onnellisimmat löytävät ne uudelleen myöhemmin elämässään. Jokainen heistä saa huomata, ettei pelkkä lahjakkuus riitä.
Nuori maalaistyttö Liisa Mikkola muuttaa Helsinkiin osallistuakseen kirjoittajakurssille. Runous on lumonnut hänet ja hän hakee uusia virikkeitä kaupungista kaltaistensa seurasta. Asuinpaikka järjestyy entisen laulajattaren, Sylvi Indreniuksen vierashuoneesta. Sylvi on kokenut tähteyden loisteen ja romahduksen, ja hän haluaa ohjata Liisan haaveita oikeaan suuntaan. Onko tytöllä sitä jotakin, mitä taiteilijalta vaaditaan? Kysymyksestä tulee entistä vaikeampi, kun Liisa tekee virheen, joka muuttaa molempien naisten elämän peruuttamattomasti.
Toisessa aikatasossa seurataan Juria, joka on nuori lääkäri, mutta olisi halunnut pianistiksi. Liisan tavoin hänkin on antanut muiden ihmisten vaikuttaa elämänsä tärkeisiin päätöksiin. Sitkeät muistot ja uuden ihmisen kohtaaminen saavat Jurin tajuamaan, ettei hänen olekaan pakko tyytyä elämässään ”ihan hyvään”. Hän alkaa pohtia, olisiko sittenkään liian myöhäistä antautua musiikille.
Lintunen käsittelee lahjakkuutta erilaisista näkökulmista, joista monet ovat tuttuja taiteilijaromaaneista. Virkistävää teoksessa on se, miten epäonnistumista ja taiteilijahaaveista luopumista kuvataan. Saako omat lahjat heittää hukkaan, vai onko niiden hyödyntäminen velvollisuus? Voiko kesken kaiken luovuttaa, jos unelma käy liian raskaaksi? Voiko toisen puolesta tehdä ratkaisun, joka vaikuttaa koko elämän suuntaan?
Romaanin henkilöt päätyvät tekemään hyvää tarkoittavia päätöksiä toistensa puolesta. Nämä valinnat eivät ole aina oikeita, vaikka niiden taustalla olisi rakkaus ja suojelunhalu. Lopulta onkin kysymys siitä, kuka uskaltaa luottaa omaan vaistoonsa ja kenellä on voimakkain tahto.
Hanne Heikkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti